Treffit

Kävimme viikonloppuna Jannen kanssa syömässä Kentässä ja katsomassa elokuvan. Voisi kai sanoa, että olimme treffeillä, mitä ei siis tapahdu ihan hirveän usein. Kentässä oli kaikki kanansiivet eli wingsit - ja itseasiassa muutkin sapuskat - puoleen hintaan! Otimme sitten 30 kappaletta kanansiipiä ja korillisen ristikkoperunoita :D. Eipähän ainakaan jäänyt nälkä! 

 


Ainoa ongelma oli kanojen kastike, joka ilmeisesti perinteiseen tyyliin oli varsin etikkainen. Minä pidän etikkaisesta sinänsä, mutta kanoissa sitä oli liikaa. Janne söi sitten lopulta melkein kaikki kanat. Minä popsin lähinnä ristikkoperunoita. Oli se Jannella rankkaa! Kuvasta voi nähdä vasemmalla minun luukasani ja oikealla Jannen, melko paljon korkeamman, kasan. Ei voi kyllä väittää maailman terveellisimmäksi ateriaksi. No, ei siitä aina tarvitse niin välittää.

Ruokailtuamme hipsimme leffaan katsomaan Interstellar-elokuvan. Minä en itseasiassa tiennyt yhtään, mitä olimme menossa katsomaan. Janne oli hoitanut koko jutun. En myöskään tiennyt kyseisestä elokuvasta mitään etukäteen. Leffa oli intensiivisin kokemus vähään aikaan! Ensimmäinen kommenttini elokuvan jälkeen oli, että olipas stressaavaa :D. Elokuva ei ollut pelottava tai varsinaisesti ahdistava, mutta se oli jännittävä ja odotuksia herättävä, ynnä muuta. Todella hyvä elokuva ja voin suositella, mutta varautukaa intesiivisiin kahteen ja puoleen tuntiin. Vähään aikaan ei tarvitse katsoa samanlaista leffaa :D. 

Brokadia ja helmiä

Katsottuani Borgiat-sarjaa ihastuin hieman renessanssiaikaiseen pukeutumiseen. En tiedä kuinka tarkalleen sarjan pukeutuminen seurailee ajanmukaista muotia. Toisaalta ei sen niin väliä, koska sarja on kuitenkin inspiroinut minua kiinnostumaan aiheesta. Ilmeisesti ainakaan naisten pukeutuminen ei mene kovin kauas totuudesta.

Pakkohan se on myöntää, että vaalea Lucrezia on melkoisen jumalainen ilmestys kautta koko ensimmäisen kauden. Mitä estetiikkaan tulee aluspaidat ovat uskomattoman ohuita ja kauniita pilkistellessään hihojen raoista, kampaukset suotaan toiveunistani ja kirjailujen yltäkylläisyys hivelee silmää. Nostan tosissaan hattua sarjan tekijöille siitä, kuinka paljon he ovat nähneet vaivaa puvustuksen ja lavastuksen suhteen. Voi olla, että joitakin juttuja on modernisoitu miellyttämään paremmin nykyihmisen silmää, mutta se on kuitenkin ymmärrettävää ottaen huomioon, että sarjan täytyy katsojamäärien puolesta vedota muihinkin kuin historian harrastajiin. Eikä sarja juonellisesti tai näyttelynkään puolesta jää kovin paljon puvustuksen varjoon. Ainakin katsomani ensimmäinen kausi oli katsomisen arvoinen. Jo pelkästään puvustuksen puolesta, mutta katsoin sitä ilokseni muutenkin.

Törmäsin myös Pierluigi Macion Vogue Chinalle vuonna 2007 kuvaamaan editoriaaliin. Kuviin on haettu inspiraatiota renessanssista. Olisiko kuvasarjan nimikin ollut The Queen of Renaissance. Ei voi kuin tykätä!

Kilisee...

Kävin Stockmannilla fiilistelemässä joulua ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Tykkään Stockan joulukoristeosastosta. Siellä on aina kauniita lasisia koristeita. Lasiset koristeet tuntuvat aidommilta tai alkuperäisemmiltä kuin muoviset. Niistä tulee vähän sellaista vanhan ajan tuntua. Olen itse pyrkinyt ostamaan koristeeni lasisina, kun ei ole lapsia eikä eläimiä, jotka saattaisivat rikkoa koristeet ja satuttaa itsensä. Kotona voi viettää varsin aikuista joulua. 

Ehkä minun pitäisi tuntea pahaa mieltä joulun kaupallisuudesta tai kaikesta krääsän määrästä, mutta en tunne. Loppujen lopuksi joulu on sitä, miksi sen itselleen tekee. Ei ole pakko ostaa läjäpäin krääsää tai koristella kotiaan lattiasta kattoon. Voi vaikka vain sytyttää kynttilän pöydälle, jos haluaa. Minä pidän joulun tunnelmasta, ja sitä on mielestäni hieman hankala saavuttaa ilman koristeita, jouluisia tuoksuja ja makuja. Joulu yhdistyy monilla voimakkaasti lapsuuteen ja sieltä tutut asiat tekevät monille joulun. Meillä esimerkiksi on aina ollut joulukuusi ja runsaasti hyvää ruokaa. Yhdessäolo perheen kesken on myös ollut tärkeää. 

Nykyään joulu on erilainen kuin lapsuuden vuosina jo pelkästään sen takia, että vanhempani ovat eronneet joitakin vuosia sitten. Joulua vietetään nykyään vuorotellen kummankin vanhemman kanssa. Tänä jouluna on tosin vielä vähemmän perhettä koolla, koska toinen pikkusiskoni päätti jäädä Tampereelle jouluksi, kun taas me muut juhlimme täällä pohjoisessa. Toinen sisareni taas saattaa olla töissä jouluna, joten ihan entisenlaista joulunviettoa ei tänä jouluna tule. Eikä ehkä tästä eteenpäinkään. Viime vuonna olisin halunnut viettää omaa joulua kotona Jannen kanssa, mutta silti lähdimme Tampereelle yhteiseen joulunviettoon. Tänä jouluna olisi nyt sitten mahdollisuus omaan jouluun, mutta Janne ei taitaa lähteä Rovanimelle perheensä luo jouluksi. Tänä vuonna joulu tuntuukin  vähän repaleiselta. Kaipa sitä pitää sopeutua uudenlaiseen juhlimiseen ja luoda erilaisia muistoja.

If your lips are movin'

Huhhuijakkaa, kylläpäs on töttöröö-olo 11 tunnin yöunien jälkeen. Oli vissiin vähän rankka reissu Etelä-Suomeen. Kävin morjestamassa hyvää ystävääni ja siskon luona kääntymässä. Samalla kävin lääkärissä. Katsotaan, mitä keho sanoo uudesta lääkityksestä. Jospa se väsymyskin vähän helpottaisi. 

Asiasta nakkiin. Bongasin nyt ennätyksiä rikkoneen Meghan Trainorin All about that bass -biisin hetkeä aikaisemmin ennen kuin siitä tuli Suomessakin radiohitti. Hupi sinänsä, että kuuntelin biisiä ja ihmettelin, miksei se ole hitti. No, nyt on. Nyt likalta on tullut uusi sinkku, joka on mielestäni vielä ensimmäistäkin parempi.

Kappaleessa lauletaan siitä, kuinka aina, kun toisen huulet liikkuvat, suusta tulee valheita. Olen viimeaikoina pohtinut (jälleen kerran) sitä, kuinka ihmiset voivat aivan pokalla suoltaa puhtaita valheita päin naamaa, silmää räpäyttämättä. Tragikoomista siinä on se, että he useimmiten itse uskovat omien valheidensa totuudenmukaisuuteen. Ihmisillä on taipumus selittää ja tulkita asiat niin, että ne ovat itselle mahdollisimman suotuisia tai helppoja hyväksyä. Itsekin varmasti sorrun ainakin asioiden lievään vääristelyyn. Se on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi keksiä tapahtumia, joita ei ole koskaan ollutkaan. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun istuin nenäkkäin ihmisen kanssa, jonka tiesin siinä istuessani puhuvan täyttä potaskaa. Yritä siinä ensinnäkin pitää naama peruslukemilla ja toisekseen olla täräyttämättä suoraan, että höpöhöpö. Tällaisissa tapauksissa valehtelijaksi kutsuminen ei auta mitään, koska toinen kuvittelee puhuvansa totta. Mielummin yritän hellävaraisesti tuoda muita näkökulmia keskusteluun. Ongelmana on kuitenkin se, että ihminen uskoo sen, mihin haluaa uskoa. Puhe ei välttämättä mene läpi. Koskaan ei voi olla aivan varma, puhuuko ihminen totta vai kaunisteltuja totuuksia. Muun muassa siksi toisia ihmisiä on vaikea tuntea läpikotaisin. Erityisesti rakastettuja. Rakkaus tekee oikeasti melko sokeaksi. Yksi tärkeimmistä ohjenuorista elämässä on mielestäni tämä: ole rehellinen itsellesi. Tässä elämässä voi oikeasti tuntea vain itsensä.

Takkitaika

Nyt kun talvi ainakin kovasti väittää tulleensa, lunta on maassa ja pakkastakin melkein kymmenen astetta, ajattelin olevan hyvä hetki tehdä vanha kunnon takkiesittely. Halusin näyttää teille vintage-takkikokoelmani. Olen nimittäin täydentänyt kokoelmaani viime talvena ja tänä syksynä. Voisin väittää tehneeni jopa todellisia löytöjä.

On asiallista aloittaa perusteluilla sille, miksi minulla riippuu kaapissa useita yli 30 vuotiaita takkivanhuksia. Eivätkö ne ole kauhtuneita, kuluneita, käytettyjä, haisevia? Eivät. Ostan vintage-takkeja erityisesti villaknkaisina, koska ne ovat moninkerroin laadukaampia kuin nykyvalmisteiset villakangastakit. Ikivanha takki voi näyttää käyttämättömältä tai lähes uudelta siinä missä nykytakit voivat olla käyttökelvottomia parissa vuodessa. Jos vintage-takkia on käytetty, vuori on yleensä se heikoin lenkki ja erityisesti kainaloiden saumat saattavat vuoresta aukeilla. Onneksi ongelma on usein helposti paikattavissa neulalla ja langalla. Tunkkaista hajua voi myös olla, mutta siitäkin pääsee usein eroon pelkällä tuulettamisella. Monet vintage-takit ovat kestäneet aikaa käsittämättömän hyvin. Kankaat, joita takkeihin on käytetty, ovat moninkerroin laadukkaampia kuin nykyään, koska ennen takit tehtiin kestämään. Nykyään kaikki suunnitellaan hajoavaksi viimeistään viiden vuoden sisään, jotta saadaan enemmän myyntiä. Nykyiset villakankaat ovat myös ohuempia eivätkä täten niin lämpimiä tai tuulenpitäviä kuin vanhat. Kankaiden ja laadun lisäksi vintage-takit ovat verraten halpoja, suorastaan puoli-ilmaisia. Uusi, laadukas takki voi maksaa satoja euroja. Saan samaa laatua useimmiten alle 30 eurolla, kun ostan itselleni vintagea.

Violetti takkikaunokainen oli todellinen löytö. Olin pitkään etsinyt helmaan levenevää, turkissomisteista takkia (tosin tässä somisteet ovat tekokarvaa), joka ei mielellään olisi musta. Kun näin tämän takin etsy.comissa, olin myyty. Tästä ei takki enää paljon täydellisemmäksi muutu, ajattelin. Oli karvaa, oli aivan ihana väri ja myyjä lupaili takin olevan lämmin. Luulin vain, että takki olisi liian iso. Myös noin 60 euron hinta oli normaalia korkempi. Ajattelin takin olevan jossain jenkeissä ja postikulut olisivat olleet tähtitieteelliset. Siispä aluksi luovuin takinostoajatuksesta. Takki jäi kumminkin kummittelemaan mieleeni ja palasin vertaamaan mittoja ja tarkistamaan postikulut. Takki ei ollutkaan niin iso, ja yllätyksekseni takin myyjä olikin suomalainen! Ostin takin oitis, enkä ole katunut. 

Pastellinen takki on uusin lisäys kokoelmaani. Olin jo jonkin aikaa katsellut itselleni sekä lyhyemmän mallista villakangastakkia että pastellin svyistä takkia. Löytäessäni tämän 80-luvun luomuksen etsy.comissa ihastuin nimenomaan pastellisävyihin. Tämä on suorastaan sellainen My Little Pony -henkinen takki, heh. Rahatilanteeni on sen verran heikko, että alkuperäinen 30 euron hinta postikuluineen oli liikaa. Pyörittelin takin ostoa mielessäni viikkokaupalla. Lopulta takin hintaa alennettiin alle 20 euroon, mikä tarkoitti, ettei tarvitsisi maksaa veroja. Postikulut Yhdysvalloista ovat korkeat, joten takin hinta käytännössä tuplaantui, mutta en voinut silti vastustaa kiusausta. Janne sanoo, että tämä näyttää vähän katkaistulta kylpytakilta, mutta on silti kuulemma ihan söpö. Takin on ommellut aikanaan ompelija nimeltä Carolyn. Takki on siis käsityötä. Se on ihanan pehmeää ja pörröistä kangasta. Ainoa ongelma ovat ihnan liian lyhyet hihat, mutta sen saisi korjattua ompelemalla hihojen suihin resorit.

Sherlock Holmes -takkini on myös tämän syksyn hankintoja. Nyt kun 60-luku on tullut kovasti muotiin, alkoi minua suorastaan himottaa 60-luvun tyylinen, A-linjainen takki. Tarvitsin välikausitakin, jota voisi käyttää, kun on vähän plussaa. Sattumalta selasin läpi huuto.netin ilmoitukset ja tämä kaunokainen putkahti silmieni eteen. En ollut uskoa tuuriani! Arvioisin takin olevan aitoa 60-lukua tai 70-luvun alkua. Se oli myyntikuvissa ryppyinen, eikä edustavammillaan. Saatoin kuitenkin nähdä hiomattoman timantin, tingin ja ostin takin omakseni. Takki maksoi postikuluineen vähän päälle 20 euroa. Se oli käytännössä lähes ilmainen. Yllättäen takki oli vähän pieni rinnanympäsykseltään, vaikka koon olisi pitänyt olla oikea. Ongelma oli helposti ratkaistavissa sillä, että siirsin nappeja hieman.  Viitake (vai miksi sitä voisi sanoa) on kiinni neppareilla ja irrotettava. Takki on käytännössä kuin uusi, myös vuori näyttää ihan käyttämättömältä. Epäilen, että takki on aikanaan jäänyt käyttämättä ja päätynyt odottamaan jonkun vaatekaappiin. Vähän niin kuin takki olisi aikakoneella päätynyt nykyaikaan.

Itseasiassa jokainen näistä takeista taitaa olla nettilöytö. Minulle ei ole käynyt kovin hyvä tuuri takkien suhteen kirpputoreilla. Myös tämä hupullinen, pohjepituinen villakangastakki on huuto.netistä. Takki on ehtaa 70-lukua. Ostin takin mallin ja värin, mutta erityisesti hupun takia. Tämä on ainoa villakangastakkini, jossa on huppu. Takki on sen verran napakka, ettei alle mahdu kovin paksuja villapaitoja, joten takin käyttö rajoittuu pikkupakkasiin. Myös tässä hihat ovat vähän liian lyhyet, joten ne vaatisivat myös resorit. En pidä siitä, että kylmä ilma pääsee hihansuista kylmettämään ranteita ja käsiä. Olen melko herkkä kylmälle ja erityisesti viimalle. Tämä takki, jos joku, näyttää vähän kylpytakilta :D. En ollut aluksi varma, oliko takin hankkiminen sittenkään järkevää, mutta lämpenin takille käytettyäni sitä. Siinä on oma, rento viehätyksensä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ikivanha, paksu villakangastakkini. Tämä on näkynyt blogissa joskus ennenkin. Eikä ihme, sillä olen ostanut takin ollessani lukiossa. Mistä on siis jo kymmenen vuotta. Siihen nähden, että takki on alunperin jo 30 vuotta vanha ja minä olen käyttänyt takkia vielä 10 vuotta lisää, takki on todella hyvässä kunnossa. Vuori vetelee viimeisiään ja yksi nappi on kadonnut, mutta ei takista edelleenkään muuten näe kuinka käytetty se on. Tässä takissa kangas on paksu ja pitää erittäin hyvin tuulta. Alunperin hihat olivat tässäkin liian lyhyet, mutta kuten voi huomata, olen ratkaissut asian mielestäni ihan hyvin ompelemalla hihansuihin jatkopaloiksi resorit. Käytän takki monenlaisella säällä, mutta pärjään sillä myös paukkupakkasilla. Vaikkakaan suuret kaulukset eivät ole suursuosikkini, takki on saanut vakipaikan vaatekaapistani. Tykkään tosi paljon siitä, että takki on värikäs. Suomessa käytetään liikaa mustaa ja harmaata. Useampi viisissäkymmennissä oleva nainen on pysäyttänyt minut kaupungilla ja sanonut, että hänellä oli samanlainen takki nuorena. Se on täysin mahdollista, koska takki on suomalaista tekoa. Ihan hauska ajatella, että takki on saanut uuden sukupolven myötä uuden elämän.

Kun nyt vintagesta kerran oli puhetta, räpsäisin kuvan myös vintage-kaavojen kokoelmastani. Tässä ei tosin taida olla ihan kaikki. Osan olen jo tehnyt, kuten sen siskontytön hääjuhlamekon ja synttärimekon ja oikeimmanpuoleisen liivimekon, mutta osa odottaa edelleen vuoroaan. Kauluspaita olisi periaatteessa seuraavana listalla. Kankaatkin on jo olleet varmaan kohta kaksi vuotta olemassa, mutta en ole saanut aikaiseksi.Tuo vasemmanpuoleinen mekko houkuttaa myös aika paljon. Ainoa ongelma on, että siihen menee viisi metriä kangasta, eikä minulla ole niin paljoa. Eikä myöskään rahaa tällä hetkellä ostaa. Toivoisin, että saisin joltakulta joululahjaksi lahjakortin kangaskauppaan. Se on kyllä minulle ehdottomasti niitä parhaita lahjoja. Sainkin itseasiassa viime jouluna sellaisen appivanhemmilta, mutta se on nyt jo kulutettu.

Monster mash

Monster mash

Karmivat ja vähän vähemmän karmivat hirviöt kokoontuivat pimeänä marraskuun yönä juhlimaan kuolleiden päivää. Litkittiin viiniä, arvuuteltiin ja kaiverrettiin kurptisoista pirulaisia. Yön pimeinä tunteina luettiin Taroteista kohtaloita. Ties millaisia loitsuja yön aikana langetettiin...