At last sunshine

Aurinko on alkanut paistaa. Se on saanut minut kuuntelemaan viimein avokiltani joululahjaksi saamaani Coldplayn uutta levyä Viva la vida. On muuten jollain tavalla mukavasti kevään ja kesän odotukseen sopiva levy. Ehkä minun piti tosiaan odottaa niin kauan, että aurinko alkoi paistaa.

Sain loppuun myös Twilight-kirjasarjan. Piru niitä kirjoja. Kirjan loppuun saamisen jälkeen olen angstannut erinäisistä asioista koko viikon. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ihan mahdoton! Olin jättänyt kirjasta vielä vähän lukematta, koska kello oli jo kolme yöllä. Kun viimein nukahdin, yritin unissani kehitellä kirjalle loppua ja kävin läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja. Heräilin jatkuvasti ja juuri kun olin nukahtamassa uudestaan, havahduin aivojen ylikuormituksen tunteeseen, koska olin miettinyt vuorosanoja englanniksi! Olin muutenkin ihan sekaisin. Heräilin syömään aamuyöllä, ravasin vessassa ja heräsin aamulla tuntia liian aikaisin, koska vatsani oli niin kipeä. Mietin syytä tälle mysteeriselle kivulle, kunnes hoksasin jännittäneeni edellisenä iltana ja koko yönä niin paljon, että vatsalihakseni olivat kipeytyneet. Minulla jännitys menee aina vatsaan. Oli kyllä oudoin ja sekavin yö vähään aikaan. Sekin voi vaikuttaa, että minulla oli ollut edellisenä viikonloppuna lämpöä. Kävin lääkärissä ja minulla siis todettiin poskionteloiden tulehdus ja olen lähes satavarma myös siitä keuhkoputken tulehduksesta. Luulen, että kylmä hiki johtui yön aikana kohoilleesta lämmöstä.

Päivän asua pitkästä aikaa.

Paita jostain, hame vintagea huuto.netistä, koru Hollannista.

Hame on auringonkukankeltainen oikeasti, valo haalistaa :). Niin, siis nykyään meille paistaa aurinko sisälle! Kyllä nämä 70-luvulla valmistetut vaatteet ovat ihan eri luokkaa kuin nykyiset. Tässäkin hameessa kangas on kunnollisen paksua ja pitää muotonsa.

Coldplayn Strawberry Swing.

Again no shoes

Onneksi säät ovat vaihteeksi lämmenneet ja kevään odotus kutittaa jo rintaa! Vai oliko se sittenkin potentiaalinen kehkoputken tulehdus viiden viikon yskän jälkeen... Antibioottia nassuun ja nassu aurinkoa kohti. Tai siis sähkövaloa toistaiseksi, sillä aurinko piilottelee itsepintaisesti pilvien takana. Opiskeluinto ei ole lähtenyt vieläkään käyntiin, mutta eiköhän tuo.

Sen verran positiivisuutta odotettavissa tältä elämältä, että matkustanen kesäkuussa avokkini luo Hollantiin viettääkseni toivon mukaan lämpimämpää kesää kuin täällä heinäkuuhun asti. Heinäkuussa pitää palata järkkäilemään ne häät kuntoon. Ilmeisesti pääsemme pukujen ompelemisessa jälleen askeleen eteenpäin.

Keräilin matkalta hieman kummallisia vaatekappaleita, joista tässä yksi esimerkki. Nuo hapsut olivat niin erikoiset, että pelastin tämänkin alerekista kaupasta, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Liike myi myös varsin suloisia ja värikkäitä lastenvaatteita. Harmi sinänsä, ettei ole ketään kenelle olisi voinut tuoda tuliaisiksi.

Mekko on sen verran lyhykäinen, etten ole aivan varma onko tätä tarkoitettu tunikaksi. Leikkaus tosin ei mielestäni sovi yhtään tunikaan. Väri on miellyttävä harmaanlila. Hapsut ovat hauskat, sillä ne ovat aika painavat ja liikkuessa heiluvat villisti. Tekee aina mieli vähän tanssahdella :). 20-luku tulee mieleen.

Too many books

Vampyyrimeininkiä ;).

Paluu Suomen arkeen otti vähän koville tällä kertaa. Punnitsin vaihtoehtoa jäädä loppukevääksi Hollantiin ja jatkaa koulua ensi vuonna. Mikään ei olisi tullut sen valmiimmaksi tosin, jos olisin jäänyt sinne. Joten täällä sitä taas ollaan.

Eräs kaverini tunkaisi käteeni Twilight-romaanin ennen lomaa ja patisti lukemaan sen. Lähtöpäivään mennessä olin lukenut yhden sivun. Koko lauantain tarvoin läpi englanninkielistä kirjaa. Seuraavan viikon puoliväliin mennessä olin lukenut koko kirjan loppuun. Kotimatkaa varten ostin paikanpäältä toisen osan englanniksi - Hollannissa on ilmeisesti käsittänättömän hyvä englanninkielisen kirjallisuuden tarjonta - ja luin sen sunnuntaihin mennessä. Kolmas opus suomeksi oli nielty toissayönä. Huh huh. Vähän yli viikon aikana olen lukenut neljä kirjaa, sillä luin reissussa vielä Ingmar Bergimanin Kohtauksia eräästä avioliitosta (vai miten se menikään). Täytyy myöntää noiden Meyerin kirjojen olevan aika koukuttavia. Yleensä minä en ole jaksanut keuheasti innostua vampyyreistä. Ehkä se on johtunut entisestä vampyyripelostani, yksi kolmesta pelostani. Tosin nykyään kammoan enää vain akvaarioita ja isoja kaloja (hait lasketaan tähän luokkaan). Ja korkeita paikkoja itseasiassa. Ehkä tämä vampyyrikirjasarja on kolahtanut lähinnä sen romantiikan vuoksi. Vaikka en ole kovinkaan romantikko, joskus on mukava lukea mahdottomasta :). Neljäs kirja on jo matkalla luokseni, mutta säilyttääkseni hauraan järkeni ja kostetukseni todellisuuteen, taidan odottaa jokusen päivän tai viikon ennen kuin luen sen.

Hollannin matka oli mahtava! Kuvia minulla ei reissusta ole, sillä pokkari oli Janskulla siellä ja sinne se jäi. Vaikka kaikenlaiset huumausaineet ovat maassa sallittuja, niiden käyttöä tuskin huomasi. Enemmän irvokkaaseen käyttäytymiseen törmään täällä kuin siellä törmäsin. Koska avokkini oli aika paljon opiskelemassa, kulutin päiväni neljään tai viiteen kaupungilla. Ostoksia tarttuikin mukaan, vaikka yritän yhä olla ostamatta mitään uutena. Alennuksia oli vaikea vastustaa, samoin valikoimaa, jollaiseen en ole törmännyt muualla. Groningenissä oli kauppoja, joita en ole nähnyt ja merkkejä, joista en ole kuullut aiemmin! Erityisesti eräs kenkäkauppa lämmitti sydäntäni kokonahkaisilla kengillään ja kohtuullisilla hintalapuillaan (reilusti alle 100 euroa!), mutta jalkani eivät suostuneet tekemään kenkien kanssa yhteistyötä, joten yhtään paria en lennättänyt kotiin asti. Nyyh!

Esittelen ostoksia jahka kerkiän. Tällä haavaa vain H&M:n housut pääsivät kuvattaviksi. On se hassua, että miten sitä yrittääkään käydä kaikki kaupat läpi, mutta lopulta päätyy kuitenkin ostamaan jotain kyseisestä kaupasta... Housut maksoivat 9 euroa, joten lovi lompsaan ei kirvellyt kovinkaan pahasti ;).

Hattu on perintökalu, samoin vyö. Saalistava kissa -paita kirpparilöytö. Kengät Gaborin.

Polvipussien syntyminen on jo jokseenkin hälyttävästi havaittavissa... Mutta pidän tosi paljon vähän käännetyistä, hitusen liian lyhyistä lahkeista. Myös löysä ja anti-istuva malli miellyttää. Inhoan yhä ja syvästi tyköistuvia, tiukkoja housuja. Ne...hinkkaavat inhottavasti ja puristavat. On siis ihme, että päädyin ostamaan matkalta kahdet farkut kesää varten, vaaleanpunaiset ja violetit. Ehkäpä viiden euron hinta oli liian houkutteleva, heh. Olen tosin jo käyttänytkin niitä.

Nämä Gaborit ovat kuin hanskat jalkaan. Kun vain pääsisi vielä kunnolla käyttämään. Jospas tulisi sen verran lämpöisempää jossain vaiheessa.

Joskus taisi olla puhetta takista, jonka pelastin hennesin alesta joulun jälkeen. Kerroin myös löytäneeni siihen sopivan karvakauluksen ja lupasin esitellä kaverukset yhdessä. Pidän yleensä lupaukseni :).

Olkoon jokainen rekisteröimättä kaljamahan tapaista tässä kuvassa...

Tällä takilla hiihtelin koko viikon myös Hollannissa. Miten siellä voikin olla +10 asteessa niin kylmä? Varmaankin tuulella oli iso osuus asiaan... Silti. Jouduin pukemaan suurimman osan vaatteista, jotka minulla oli mukana, päälleni joka päivä. Viimeisenä päivänä en välttämättä haissut enää kovin hyvältä :D.

Palaillaan asiaan mahdollisesti ostosten tai Berliinin kakkososan merkeissä. Hyvä, että asiat hoituvat minulta näin sutjakkaasti...

Back from Holland