Aurinko on alkanut paistaa. Se on saanut minut kuuntelemaan viimein avokiltani joululahjaksi saamaani Coldplayn uutta levyä Viva la vida. On muuten jollain tavalla mukavasti kevään ja kesän odotukseen sopiva levy. Ehkä minun piti tosiaan odottaa niin kauan, että aurinko alkoi paistaa.
Sain loppuun myös Twilight-kirjasarjan. Piru niitä kirjoja. Kirjan loppuun saamisen jälkeen olen angstannut erinäisistä asioista koko viikon. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ihan mahdoton! Olin jättänyt kirjasta vielä vähän lukematta, koska kello oli jo kolme yöllä. Kun viimein nukahdin, yritin unissani kehitellä kirjalle loppua ja kävin läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja. Heräilin jatkuvasti ja juuri kun olin nukahtamassa uudestaan, havahduin aivojen ylikuormituksen tunteeseen, koska olin miettinyt vuorosanoja englanniksi! Olin muutenkin ihan sekaisin. Heräilin syömään aamuyöllä, ravasin vessassa ja heräsin aamulla tuntia liian aikaisin, koska vatsani oli niin kipeä. Mietin syytä tälle mysteeriselle kivulle, kunnes hoksasin jännittäneeni edellisenä iltana ja koko yönä niin paljon, että vatsalihakseni olivat kipeytyneet. Minulla jännitys menee aina vatsaan. Oli kyllä oudoin ja sekavin yö vähään aikaan. Sekin voi vaikuttaa, että minulla oli ollut edellisenä viikonloppuna lämpöä. Kävin lääkärissä ja minulla siis todettiin poskionteloiden tulehdus ja olen lähes satavarma myös siitä keuhkoputken tulehduksesta. Luulen, että kylmä hiki johtui yön aikana kohoilleesta lämmöstä.
Päivän asua pitkästä aikaa.
Paita jostain, hame vintagea huuto.netistä, koru Hollannista.
Hame on auringonkukankeltainen oikeasti, valo haalistaa :). Niin, siis nykyään meille paistaa aurinko sisälle! Kyllä nämä 70-luvulla valmistetut vaatteet ovat ihan eri luokkaa kuin nykyiset. Tässäkin hameessa kangas on kunnollisen paksua ja pitää muotonsa.
Coldplayn Strawberry Swing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti