Some of my sins

Tässä kuussa on palanut rahaa, myönnän. Lontoon hankinnat eivät olleet kalliita, mutta niitä tuli muutama kappale. Lisäksi ostin tuliaisiksi mekot siskoilleni. Mitä muuta Lontoosta voisi muka tuoda ;)?

H&M hankinta Hollantia varten, heh. Hinta oli puolitettu. Kävi mukavasti kaupunkikäyskentelyyn. Tunnen mekossa itseni lähes kreikkalaiseksi jumalattareksi :D.

Onko itsestään hyvien kuvien saaminen vaikeaa vai vaikeaa? Se on lähes mahdotonta. Onnistuin jälleen kerran näyttämään aivan toisenlaiselta peilin ja kameran edessä. Se voi olla joko ilahdus tai kauhistus, kun kuvat lataantuvat koneelle.

Topshop osoittautui kalliiksi, eikä sieltä edes löytänyt mitään...paitsi vasta ekstratunkkaisesta alakerrasta. Pukukopit olivat aivan saunoja! Oli jännää könytä ulos naama punaisena ja hikisenä... Mekko on kuitenkin erittäin kiva! 20£ hinta ei ainakaan vähentänyt innostustani. Helmassa on kolme kerrosta: yksi trikoota ja kaksi röyhelöä. Yllätyin kokojen pienuudesta. Siinä missä 6 väitettiin vastaavan eurooppalaista 34, todellisuudessa se oli 32. Eli kokoa pienempää kaikki kuin täällä.

Tarkkasilmäiset varmaankin bongasivat myös ihanat kenkäni! Korkkarit ovat Groningenistä ihanasta Invito-kaupasta puoli-ilmaiseksi! Puolitettu hinta näille kokonahkaisille ihanaisille oli 40 euroa. Ensimmäiset avokkaat, jotka eivät heti kättelyssä pure ja tapa jalkojani. Olisin pitänyt niistä useammissakin kuvissa elleivät jalkani olisi rakoilla. Sain eilen hyvän idean lähteä kaupungille vähänkäytetyissä nahkakorkkareissani ilman sukkia... Vasemman jalan pikkuvarpaassani on vuosisadan rakko.

Olen kuolannut All Saints -kaupan neuleita jo jonkin aikaa. Kun siis törmäsimme itse kauppaan, olin onnesta soikea! -50% lappu ihanissa mekoissa sai minut tarrautumaan useisiin yksilöihin, joista valitsin yhden.

Kauhean huonoryhtinen kuva... Heh, rusketusrajat.

Rakastan mekkoa! Se on arkipäiväistä puuvillaa, joten sitä voi käyttää arkenakin!

Yskityiskohtia:

Edessä on isot nepparit! Takana metallivetoketju.

Sitten toisaalta aavistan jo talven tulevan. Kun käsiini Topshopin alakerrassa osui tämä 100% villaa sisältävä tunika, tiesin mitä tulee tehdä. Kiikutin karvaa 20£ edestä suoraan kassan kautta kotiin.

Muuten ainoa kuva, jossa hiukseni näyttävät siltä, miltä peilissä. Kaipa tuo taustavalo sotki kameraa.

Ei makeaa mahantäydeltä. Vielä olisi yksi päähine esittelemättä. Sekä eilisen aleshoppailut (erittäin rikollista).

Home sweet home

Hejssan!

Toivotan itseni tervetulleeksi takaisin Suomeen! Lontoo oli varsin...suuri! Emmehän me ehtineet nähdä juuri mitään, vaikka lähdimme hotellilta 10 aikaan ja palasimme samoihin aikoihin illalla. Jalat olivat aivan tuusannuuskana! Siitä lisää myöhemmin.

Todisteita.

Täällä on itseasiassa lämpimämpää kuin Hollannissa tai Lontoossa oli. Kyseisessä kuvassa tosin hikoilen neuleessani. Onnistuin polttamaan yläselkäni Bremenin lentokentän pihalla... En koskaan polta itseäni, mutta olin unohtanut jo mitä aurinko tekee, en ollut nähnyt sitä niin pitkään aikaan. 

Janne lähti eilen käymään kotonaan, joten olen ensiviikon puoleenväliin jälleen itsekseni. Tänään on tarkoitus mennä grillaamaan ensimmäisen kerran koko vuonna! Menemme "mökillemme". Tai miksi ikinä sitä hökkeliä 30 kilometrin päässä kaupungista voi kutsua. Äitini on muuttanut mummonmökkiin vesivahingon korjauksen ajaksi. Pitäisiköhän ottaa leija mukaan? Ulkona tuulee niin mukavasti. Lähes kaikki kesäleikit ovat menneet ohi suuni. Kuten uiminen! Talviturkki on yllä yhä vain. Kauhea uintihimo ensimmäistä kertaa elämässä. Saunaankin on mukava päästä näin yli kuukauden jälkeen.

Veden ja lämmön rohkaisemana olen lähdössä ulos tällaisissa kamppeissa:

Tosin lasit taidan vaihtaa auringolta suojaaviin.

Kaulassa uusi lelu :). Ostin Creativen ämpärin Groningenista 25 euron pilkkahintaan. Pinkkinä TIETYSTI.

Trendistä vaikutteita ottaneena päätin kokeilla uutta hiushässäkkää. Toimiiko?

Holland house

Tata Hollannina suntoa on kritisoitu kovasti moneen otteeseen muun muassa tuplaikkunoiden puutteen, lammityksen ja kaasukayttoisyyden takia. Mutta on tassa oma tunnelmansa, myos varpaita kipristelevina, viileina kesapaivina.

Lapsuusmuisteloa

Pitelen sadepaivaa taalla tulppaanien maassa. Avokkini istuu at the moment koulun korventavalla penkilla kokeessa. Nyt onkin hyva hetki uppoutua menneisyyteen :). 

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä. 

1. Missä ja koska synnyit? 
Pyorahdin maailmaan keisarileikkauksen avustuksella 13.7.1987 Savonlinnassa. Vanhempani olivat tuolloin viettamassa kesaa mokilla, kun mina olin sita mielta, etta lampotila maailmaan astumiseen on sopiva. Minua huijattiin, silla Suomi oli sittenkin kylma maa ja olen palellut siita lahtien :D. 

2. Onko sinulla sisaruksia? 
Kaksi nuorempaa sisarta. Vahintaan yhta tempperamenttisia kuin minakin. 

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa? 
Molemmissa. Paivahoidossa en pitanyt tadeista enka pakollisesta ulkoilusta, jolloin minulla oli aina kylma. Tai niin ainakin muistan. Inhosin myos lahtemista hoitoon. Muistan kuinka vanhempien kanssa aina tapeltiin ulkovaatteiden pukemisesta kauhean huudon kera :). 

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä? 
Vanhemmillani oli kaksi koiraa adoptoituna jo ennen syntymaani. Sen jalkeen perheessamme on vieraillut hamsteri, marsu, undulaatteja ja yksi koiru lisaa. Olen sita mielta, ettei meidan perheeseemme kannata hankkia elaimia... Kahta ensimmaista koiraa lukuunottamatta elainten kouluttaminen on ollut katastrofaalista :D. Ajoittain meilla vallitsi anarkia. Yhdessa vaiheessa hamsteri muutti asumaan vaatekomeron mattoon, koiraa ei saanut pidettya sisalla eika pihalla, undulaatteja ei voinut paastaa ulos hakista kun ei niita saanut sinne takaisin... Sisarellani on talla hetkella aikasta sopoliini koiru (joka nakynyt taalla blogissakin) ja se on koulutettu aivan mallikkaasti lievilla hitlerotteilla, heh. 

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä? 
Meilla on aina ollut erittain tiukka saanto turvavoista henkiloautossa. Muistan myos harmaan, ruman koroketurvaistuimen, jonka kayttamista inhosin. Etupenkilla sai tosin istua ja siita tapeltiin verisesti. Pirkuleen vanhemmista ei ollut mitaan apua, vaan viidakonlailla mentiin. Yhdessa vaiheessa nuoremmat sisarukseni eivat yksinkertaisesti voineet istua vierekkain, joten minun rasittava vakiopaikkani oli keskella heidan valissaan. Meilla on ollut sama asuntoauto edelliset 19 vuotta ja siella taas emme ole koskaan kayttaneet turvavoita, vaan peuhanneet mielemmemukaan. Itseaisassa me lapset olemme niin tottuneet asuntoautoiluun, etta pystymme juomaan, kulkemaan edestakaisin, laittamaan ruokaa ja kaymaan vessassa auton liikkuessa, toisin kuin aina ajanut isamme :D. Isan sekoilu takana on erittain hupia katseltavaa. Viimeksi meidan piti kaataa mehu lasiin, kun isa laikytteli nestetta ympariinsa :). 

6. Oliko sinulla mielilelua? 
Aika paha. Lempipehmoleluni oli kettu. Nukuin aina se kainalossa suunnilleen lukioon asti, mutta en kylla leikkinyt silla. Pidin barbeista, nukeista ja legoista. Ja puisesta junaradasta, joka meilla oli mokilla. Lisaksi yritin aina rakentaa omaa huvipuistoa milloin ulos, milloin sisalle aidin riemuksi. Meidat koulutettiin huonosti siivoamaan jalkiamme, joten huonekalujen myllaaminen ei ollut aidista kiva juttu. 

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona? 
Minulla oli kaikenlaisia ideoita, muttei mitaan pakkomielletta mihinkaan. Yhdessa vaiheessa halusin nayttelijaksi tai laulajaksi, yhdessa vaiheessa psykologoksi... Ai niin nyt muistinkin! Ehdoton number one toiveeni oli prinsessa! Ai sita tuskaa totuuden iskiessa kasvoihin, etta prinsessaksi paastakseen pitaa naida joku prinssi! Aiti vinkkasi, etta Ruotissahan on kuningasperhe :). 

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina? 
Ehka enemman nakymaton kiltti lapsi, mutta puuhasin piilossa kaikkea epailyttavaa. Kannoimme muun muassa kaikenlaista roskiskamaa kotiin kaverini kanssa, isani iloksi. Kerran jarjestin mielenosoituksen, varvaten naapuruston lapsia mukaan, saadakseni pikkusiskolleni rullaluistimet, jotka juuri olin itse saanut. Minusta oli vaarin ettei siskonikin paassyt luistelemaan (vanhempieni mielesta han oli liian nuori). Vanhempani liikuttuivat ilmeisesti niin plajon, etta sisareni sai luistimensa. Kiltti lapsi olin siina mielessa etta kaitsin pikkusisaruksiani ja yritin auttaa kotiaskareissa seka asioiden jarjestelyissa. Tosin se kaitseminen meni monta kertaa siihen, etta testasin sisarillani kaikenlaista, kuten naitin sisareni naapurin pojalle, sidoin sisareni lipputankoon, syotin nuorimmalle pihlajan marjoja ja outoja keitoksia, rakentelin koysiratoja, joita pistin sisareni kiipeilemaan ja niin edelleen :). Ihme ettei mitaan ole koskaan sattunut. 

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen? 
Leikin ulkona, kuten kaikki muutkin, mutta avainta en koskaan tarvinnut. Meidan ovi ei ollut paivalla lukossa. 

10. Nukuitko valot päällä? 
Muistaakseni en. Pelkasin jonkin verran pimeaa hypermielikuvitukseni kanssa, mutta minulle riitti ovenraosta pilkistava valonkaistale. 

11. Lempi lastenohjelmasi? 
Alfred J. Kvak. Pienempana pidin Maija Mehilaisesta. Disney oli tosi pop ja monet vanhat seka jotkin uudet edelleen. Katsoin tosi pitkaan myos lastenohjelmia. Tosin tuo nykyroska on varsin kaameaa. Tehotyttoja katsoin lukioikaisena aamuisin :D. Katsoisin kylla vielakin. 

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi? 
Ei yhtaan mitaan muistikuvaa. En edes muista tykkasinko vai enko. Tama muistamattomuus on hammentavaa, silla kaikki muistavat ensimmaisen koulupaivansa. Paitsi mina siis. Aloitin kouluni kielikoulussa Ruotsin puolella. Siella istuin joka arkipaiva ensimmaiset nelja kouluvuottani. Mutta ei, en osaa puhua ruotsia, valitettavasti. 

13. Keräilitkö jotain? 
Huonolla menestyksella kiiltokuvia ja posliininukkeja. Aika tyttomaista. 

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla? 
En kauhean hyvin muista. Pidin kuvaamataidosta, aidinkielesta (eli kirjoittamisesta) ja historiasta sitten kun sita paasi opiskelemaan. Minulla ei ollut kauheasti angsteja opiskeltavista aineista ala-asteella. 

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja? 
En kumpaakaan koskaan. Minua yritettiin silloin talloin kiusata, koska olin toisaalta aika ujo, mutta minulla oli myos erittain tehokas itsesuojeluvaisto ;). Harmittaa vain, etten itse alynnyt puuttua kiusaamistilanteisiin kuin ehka kerran ja menin tajuamattani mukaan syrjintaan. En itse ole kuitenkaan koskaan oikein joutunut osalliseksi sellaista kuuluisaa tyttojen syrjintaa ja sekoilua. Mina en harrastanut sellaista. Enka ilmeisesti oikeintajunnut, jos muut harrastivat. 

16. Mitä harrastit? 
Kaikenlaista vahan aikaa. Pianon soittoa (kunnes tajuttiin musiikinlahjojeni olevan olemattomat), muskaria, paritanssia, balettia, ratsastusta ja tietenkin teatteria, jota jaksoinkin sitten 10 vuotta. 

17. Ystäväsi? 
Ystavapiirini vaihtui useaan otteeseen lapsuuteni aikana muuttojen vuoksi. Yla- ja ala-asteella meilla oli samalla luokalla mukava, isohko tyttoporukka, jonka kanssa puuhasimme kaikkea kivaa. Jarjestimme mm. koulussa diskoja saadaksemme rahaa luokkaretkea varten. 

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta? 
Muistan kuinka joskun 8-vuotiaana olin saanut uuden, leveahelmaisen rimpsumekon, jossa oli valkoinen essu. Olin ihan in luv kyseiseen mekkoseen ja puin sen ylleni joulujuhlaan. Kavelin pitkin kaytavaa ja ajattelin olevani tosi natti ja etta nyt kaikki pojatkin varmaan huomaavat. 

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi? 
Naisopettaja, muuta en muista. 

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri? 
Ei todellakaan. Jouduin kasvaessani suunnilleen itse pitamaan pikkusisaruksilleni kuria ettei taloudessa vallitse taysanarkia. Noh, olimme kuitenkinsuhteellisen kiltteja ja fiksuja. Emme koskaan esimerkiksi todella satuttaneet toisiamme, eika kukaan ole murtanut tai katkaissut itseltaan mitaan. 

21. Miten perheesi lomaili? 
Ympari lantista Eurooppaa. Matkustelimme pitkaan joka kesa asuntoautollamme Euroopassa. Lisaksi meilla oli kesamokki milloin missakin pain Suomea. Pisimpaan viihdyimme kesaisin Sotkamossa. 

22. Lempiruokaasi natiaisena oli? 
Isan tekema sisafileepihvi :D. Pikkuisen gourmee. Tykkasin monenlaisesta ruuasta. 

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa? 
Ei koskaan. Vanhempani eivat polttaneet. 

24. Mitä asioita pelkäsit? 
Vampyyreja, haita ja ampiaisia. Kaksi ensimmaista ovat erittain realistisia pelon aiheita nain Pohjois-Euroopassa. Nykyaan pahimmat painajaiseni koostuvat isoissa akvaarioissa uiskentelevista haikaloista. Ei mitaan kasitysta mista aiheet tulevat. 

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia? 
Ei ole. Eika edes sukulaisilla ole pienia lapsia. Poh, olisi kiva.

Summertime, living is easy

Saimme sittenkin lainakoneen loppuoleiluksi taalla. Siksi saamme ainoastaan a-kirjaimia :). Tama paiva on mennyt lahinna nukkuessa, netissa, ruokakaupassa, ruuanlaitossa ja Janskun kanssa lenkilla. Janne siis juoksee ja mina? Ajan tietysti pyoralla vieressa :D. En jaksaisi millaan juosta niin pitkaa maatkaa kuin Jansku, joten olosuhteiden pakosta.

Paatimme sittenkin lahtea Amsterdamiin. Toivon mukaan homma menee mukiin. Ylihuomenna on lahto ja olemme paikanpaalla yhden yon jossain erittain edullisessa, mutta syrjaisessa hostellissa. Sielta saimme kahden hengen huoneen. Pohdimme pitkaan majoittumista keskustan kristillisen hostellin dormiin (eli siis miehet ja naiset nukkuvat erikseen isoissa huoneissa), mutta halusimme sittenkin mielummin omaa rauhaa ja varmasti hyvat younet. Dormissa ihmisisa olisi ollut 18 samassa huoneessa, ehka se kokemus sitten seuraavalla kerralla.

Pyorat ovat taalla erittain hyvissa hinnoissa, samoin uskoisin niiden korjaamisen olevan. Jannen pyorasta kirjaimellisesti rajahti takakumi jonkin aikaa sitten. Meinasimme jo epatoivoissamme vieda pyoran korjaamolle. Mutta! Minapa napparana tyttona paatin koittaa hamaran nakoisen takapyoran irroittamista ja kumien vaihtoa. Onneksi pyorassa ei ollut kasijarruja tai vaihteita. Ensimmainen pyorankorjaukseni ikina! Otin rutkasti valokuvia ja tutkiskelin ja pyorittelin osia. Olin rahannut pyoran etuoven eteen jalkakaytavalle. Oli paahtavan kuuma! Lopputulema oli mallikkaasti korjattu pyora ja erittain oljyinen mina.

Naamalla on ylpea ilme ja oljya, jota sitten suihkussa astianpesuaineen kanssa hinkkailin pois. Kunnes keksimme Janskun kanssa, etta ruokaoljy voisi olla tehokkaampaa.

Vihdoin on ollut kunnon helletta! Uimaan tekisi kauheasti mieli, mutta yhtaan paikkaa ei ole loytynyt toistaiseksi. Tanaan ulkoillessa huvitti huomatessani ajavani housut, puolihihainen paita ja huppari paalla 23 asteessa. Olen ilmeisesti tottunut lampoon yllattavan nopeasti. Pieni hikoileminen ei koskaan ole haitannut minua. Minusta on ihanaa, kun on vahan kuuma. Palelen 90% vuodesta ulkona ja sisalla, joten nautin taysin rinnoin kesailmoista.

Ilmoista nauttimisesta puheeollen seuraavassa kesatuulesta iloitsemista. Kuvat ovat jo joitakin viikkoja vanhoja, mutta mitas tuosta. Leija lensi niin kauan, kunnes se tarttui puuhun, josta se vankaamisen ja rankkaamisen jalkeen saatin onneksi irti.