Minulla ei ole kuumetta, vaikka silmäni siihen malliin kiiltelevätkin.
Syksy.
Olen tänään reippaillut koulun kirjastoon ja takaisin ja aloittanut työsarkaani lahjakkaista lapsista (Kari Uusikylä: Lahjakkaiden kasvatus, 1994). En voinut vastustaa kiusausta, vaan lehteilin itseni sisällysluettelon selailun jälkeen naisten älykkyydestä kertovaan osioon. Minua on piinannut iät ajat friikkeyden tunne, sillä en ole sitten murrosiän ollut mikään kivasti hiljainen ja passiivinen oppilas, enkä tyttö muutenkaan. Esimerkiksi: "Tytön ei esimerkiksi sovi olla liian aktiivinen. Kyselevä ja vastaanväittävä tyttö leimataan helposti röyhkeäksi ja epäkohteliaaksi, myös epänaiselliseksi." Tähän olen törmännyt monta kertaa. Nyrpeät ilmeet sille, erityisesti miesten naamalla, etten ole ymmärtänyt jo tyytyä osaani. "--alkavat monipuolisesti lahjakkaat tytöt menettää itseluottamustaan, tulla itsekriittisiksi ja alentaa vaatimustasoaan sopeutuakseen sovinnaisiin sosiaalisiin odotuksiin. Alisuoriutuminen on vähitellen yhä yleisempää; huipussaan se on noin 12-15-vuotiailla", toteaapi Uusikylä. Tämä sosiaalinen juttu on mielenkiintoinen, sillä tavallaan naiselle on tärkeää olla sosiaalisesti hyväksytty, esimerkiksi partnerin löytämisessä sosiaalisella statuksella on aika paljon merkitystä. Älykkyys on ristiriidassa sosiaalisen kanssakäymisen kanssa, sillä naiselta odotetaan tiettyjä reaktioita tiettyihin asioihin (mies pitää nostaa jalustalle, miehen sana on lopulta se viimeinen, miestä pitää paapoa, koska mies on niin herkkä itsetunnoltaan, naisen tulee mieluummin keskustella päivän puheenaiheista kuin syvällisistä mietinnöistään vaikkapa sosiaalipsykologiasta). Jos nainen on älykäs, häntä tuskin nappaa kenellekään kumarteleminen ilman kunnioitusta, ja toisaalta älykkään naisen on vaikeaa älyllisesti kunnioittaa miestä, jonka keskustelunaiheet rajautuvat edelliseen ryyppyreissuun. "--tytöt saavat kasvuaikanaan kaksoisviestejä - heitä rohkaistaan hyviin suorituksiin mutta samalla "naiselliseen" passiivisuuteen ja riippuvuuteen - tytöt mieluummin laskevat suoritustasoaan kuin riskeeraavat sosiaalisen turvallisuutensa", kirjoittaa Uusikylä. Ja niinhän tekee periaatteessa kuka tahansa. Mutta toisaalta ilmeisesti miehet ovat mielummin hylkiöitä kuin naiset. Mielenkiintoista. Ehkä miesten on helpompi olla hylkiöitä, naiset nimittäin eivät suinkaan dissaa älykkäitä hylkiöitä, toisin kuin miehet jos naisesta on kyse.
Huvittava oli sosiaalipsykologi Gustave Le Bon käsitys naisten älykkyydestä vuodelta 1879:
Älykkäimpienkin rotujen joukossa on joukoittain naisia, joiden aivojen koko on lähempänä gorillan kuin kehittyneimpien miesaivojen kokoa. Naisten huonommuus miehiin verrattuna on niin ilmeinen, että sitä ei pidä epäillä hetkeäkään. Kaikki psykologit, jotka ovat tutkineet naisen älykkyyttä, runoilijat ja kirjailijat samoin, tunnustavat että naiset edustavat ihmisen kehityksen alkeellisimpia muotoja. He ovat lähempänä villi-ihmisiä ja lapsia kuin aikuisia, sivistyneitä miehiä. Nainen on oikukas ja tasapainoton. Häneltä puuttuu kyky ajatella loogisesti. On tosin muutamia lahjakkaita naisia, jotka ovat selvästi keskitason miehen yläpuolella. He ovat kuitenkin samanlaisia poikkeuksia kuin mikä tahansa hirviö, esimerkiksi kaksipäinen gorilla. Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.
Mielstäni tuo gorillavertaus osittaa kyllä suurta lahjakkuutta kirjailijan osalta :D. Ja runoilijoiden ja kirjailijoiden mainitseminen tutkijoina antaa kuvan hyvin luotettavista ja laajoista tutkimuksista. Mutta jos totta puhutaan, vastaavat ajatukset olivat valloillaan koko 1800-luvun ja hengittivät vielä 1900-luvun puolellakin. Toisaalta ei ole ihme, että asetelma miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä ei vielä ole tasapuolinen, eihän tässä ole mennyt kuin pari-kolme sukupolvea. Mainittakoon, että itse olen ollut tasapuolisuuden kannattaja henkeen ja vereen, mutta toisaalta naisena saamani kohtelu on asettanut miehisen identiteetin aika tavalla mikroskoopin alle.
Ja lopuksi, jotta en menettäisi naisellista sosiaalista statustani, hermojen lievittämiseksi kuva hyvin hoidetusta hellyyden huomastani: meidän olohuoneestamme.
