Pakko painaa alle 10 kg

Olen tänään ratsastanut tunteiden vuoristorataa. On ollut yltiöpostiivisia, hurmoksellisia, väsähtäneitä, turhautuneita, innostuneita ja suuttumuksen olotiloja. Kaikki nämä pakkaamisen aikaansaamina. Olen siis lähdössä huomenna - tarkalleen ottaen kello 5:35 - kuukaudeksi Chileen. Edellinen kuukauden reissu oli viime vuoden huhtikuussa Italiaan, mikä olikin huomattavasti helpompi salami, sillä Eurooppa on Eurooppa, tuttu ja turvallinen, jopa niin koluttu, että bakteeritottumukseni on laaja. Vaikka olen matkustanut melkein joka vuosi, olen sairastanut esimerkiksi ruokamyrkytyksen viimeksi pari vuotta sitten syötyäni Helsinkiläisessä intialaisessa ravintolassa. Minulla se ei ollut niin paha, toisin kuin Jannella :D. Olen pahoillani serkkujeni puolesta, joiden luona olimme tuolloin.

Chile on toisella mantereella, meren takana. En ole koskaan päässyt Eurooppaa pidemmälle. Siispä riskit vammailuun ja sairasteluun ovat huomattavasti suuremmat. Mainittakoon etten puhu lähes lainkaan espanjaa. Matkakumppanini, joka on ollut Chilessä jo 10 kuukautta, sairastaa tälläkin hetkellä mahatautia ja oli pitkääääään kaiken maailman hengitystietulehduksissa. Että hmm.... Toisaalta aion luottaa hyvään vastustuskykyyni (olin viimeksi sairaana viime kesänä, jos ei kahden päivän tukkoisuutta alkutalvesta lasketa) ja maitohappobakteereihin.

Minulta on kulunut lähes koko päivä pakkaamiseen. Olin kyllä jo päiviä sitten tehnyt listan ja käynyt hankkimassa apteekista ja muualta puuttuvia juttuja. Mutta hitsit, kun yritän saada kaiken pieneen rinkkaan ja alle 10 kiloon, että saisin repun käsimatkatavaroihin ettei tarvitsisi huolehtia repun katoamisesta. Plus että kaikki sujuisi paljon nopeammin. Onneksi minulla ei ole kuin yksi vaihto Madridissa! Voin sanoa, että se on aika hyvin, että saa lähes suoran lennon Santiago de Chileen. Chile ei ole mikään turistimaa, joten sinne ei ole kovin paljon lentoja. Tällä hetkellä reppuni on lähes täynnä ja painaa noin 8 kiloa. Olen saanut jo melkein kaiken mahtumaan, ja pikkuisen on ylimääräistä tilaakin. Joitain tavaroita saan pois repusta, koska ne kuuluvat ystävälleni. Muun muassa yhdet kengät. Käsimatkatavaroiksi hyväksyminen on nyt kiinni kahdesta asiasta: meneekö reppu kooltaan lentoyhtiön määrityksiin ja mahtuvatko nesteeni siihen pirun perhanan litran pussiin. Kaikki nesteet olen jo saanut keploteltua alle 100 ml pakkauksiin, mutta niitä on sen verran monta, että hieman olen huolissani niiden mahtumisesta siihen pussiin...joka on ehkä idioottimaisin keksintö ilmailun historiassa.

Tässä kaikki mukaan lähtevät vaatteeni

(plus takki ja miinus leggingsit, koska totesin etten tarvitse niitä, ja sieltä saa jos tarvitsen).

 

Ajattelin, että tässä kohtaa voisi olla hyvä antaa muutama pakkausvinkki niille, jotka eivät tiedä  mitä tarvitsevat ja niille, jotka huomaavat aina ottaneensa mukaan juttuja, joita eivät koko matkan aikana tarvitse. Olen itsekin yrittänyt paneutua netin syövereiden vinkkeihin nimenomaan tuntemattoman mantereen takia.

1. Pakkaaminen ei ole tunneasia. Tunteet ovat myös omalla kohdallani pieni kompastuskivi vaatteiden valinnassa. Aivan varmasti sitä kaavailee ottavansa mukaan jonkun ihanan kesämekon tai kesäkengät, joita ei todella tarvitse, mutta haluaa ottaa mukaan, koska ne on niin kivat/ihanat. Vuosien kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että on ihanaa matkustaa mahdollisimman vähällä tavaramäärällä: vähemmän painoa, kipua ja enemmän vapautta. Kannattaa siis sanoa itselleen jyrkkä ei ihanien asioiden kohdalla.

2. Pakkaa hyväksi havaittuja, käytännöllisiä lempparivaatteita. Hyviä matkalle pakattavia ovat yleensä luonnonkuituiset vaatteet. Yksiväriset puuvillaiset T-paidat ja topit ovat aika lyömättömiä. Kannattaa kuitenkin miettiä niiden hienoimpien ja kaikista rakkaimpien kohdalla, koska matkailu on aina tahra- ja reikäaltista hommaa. Varsinkin jos ei yövy hotellissa ja makaa altaalla koko lomaa. Jos meinaa kövellä, vaihtaa maisemaa, oleilla luonnosssa, kannattaa valita tarkoitukseen sopivia vaatteita. Liputan myös leggingsejä, simppeleitä mekkoja ja neuletakki on aivan must. Silkkivaatteet ovat ihmeellisiä. Vaikka matkalaukun sisällöstä tulisi tylsä perusvaatteiden takia, se hinta kannattaa maksaa. Ja toisaalta aina voi pakata yhden ässän.

3. Hyvät kengät! Samaa korostetaan monissa muissakin pakkaamisvinkeissä, eikä ihme. Hyvät, kävelemiseen tarkoitetut kengät ovat aivan välttämättömät. Ainakin jos meinaa kuljeskella muuallakin kuin hotellin käytävillä. Voisinpa sanoa, että mikäli haluaa pakata kevyesti, korkokengät voi unohtaa (olen pikkuhiljaa oppinut elämään asian kanssa :D).

4. Ota huomioon vuodenaika. On eri asia matkustaa Thaimaahan sadekaudella kuin Alpeille talvella.

5. Suosi matkakokoja nesteissä. Mikäli haluaa välttyä laukun odottelulta, laukun katoamiselta tai sisällön rikkoontumiselta, kannattaa varata mukaan alle 100 ml nestepakkauksia. Nesteitä ovat muun muassa shampoo+hoitoaine, hammastahna, kasvojenpuhdistusneste, ripsiväri, meikkivoide ja kaikki rasvat. Kuitenkin laukun voi ainakin Euroopan lennoilla laittaa aika turvallisesti myös ruumaan.

6. Tee lista hyvissä ajoin ennen pakkaamista. Nopeuttaa ja helpottaa pakkaamista paljon. Ehkäisee myös ylimääräisen tavaran luikertelua laukkuun. Kannattaa jo etukäteen mielessään valita mukaan otettavia vaatteita. Suosittelen myös aloittamaan pakkaamisen ajoissa ennen matkaa, eli ei pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, kun aamulla pitäisi nousta aikaisin. Säästyy enimmältä stressiltä, kun aloittaa ajoissa.

7. Jätä läppäri kotiin. Ja ota kirja mukaan. Jos meinaa lomailla, siihen ei tarvita tietokonetta. Jos haluaa olla tietokoneella, jää kotiin olemaan. Läppäri on kuitenkin aika painava, ja varkaat rakastavat niitä. Esimerkiksi turvatarkastuksissa läppäreitä katoaa tasaiseen tahtiin. Läppärin jättäminen hotellihuoneeseenkin on aina riski.

EDIT: Ok, myönnän että läppäri saattaa olla hyödyllinen. Monissa hostelleissa on nykyään WI-FI. Ystävälläni oli mukana läppäri ja kyllä sitä tuli käytettyä kuvien lataamiseen kameralta, sähköpostin kirjoittamiseen kotipuoleen, hostellien etsimiseen seuraavista kaupungeista ja sen sellaista. Myönnän, että oli kätevää. Mutta myös rasittavaa, koska värkki painoi ja siitä piti huolehtia.

8. Ota selvää tarvittavista lääkkeistä. Jos itsellä on jokin säännöllinen lääkitys (esim. diabeetikot tarvitsevat lääkkeensä), ne pitää tietysti ottaa mukaan. Mukaan kannattaa varata myös reseptit, varsinkin jos lähtee EU:n ulkopuolelle. Lääkkeet kannattaa säilyttää alkuperäisissä liuskoissa, jotta epämääriset tabletit eivät aiheuta epäluuloja. Joihinkin maihin suositellaan erilaisia rokotuksia ja ne kannattaa tarkistaa (esim. www.rokotus.fi). Pääsääntöisesti pärjää, jos Hepatiitti A ja B ja jäykkäkouristus rokotukset ovat voimassa. Apteekista ilman reseptiä ostettavista lääkkeistä kannattaa varata mukaan maitohappobakteereja, särkylääkkeitä ja jokin ripulilääke. Näidenkään hankkiminen ei ole välttämätöntä, mutta jos ongelmia tulee on helpompaa jos tarvittavat lääkkeet ovat jo laukussa.

9. Valitse sopiva laukku. Älä pakkaa isoa laukkua puolityhjäksi, ellet aio ostaa paljon juttuja matkalta. Mielstäni olalla kannettava kangaslaukku ei ole hyvä valinta kuin viikonloppureissuille korkeintaan. Suosittelen reppua tai laukkua, jossa on pyörät (mielellään  neljä). Kannattaa ottaa mukaan myös joku pikkulaukku tai reppu jota voi käyttää kaupuingilla tai lyhyemmillä retkillä.

10. Värimaailma. Valitse yhteen sopivia vaatteita, niin että voit miksailla kaikkea yhteen. Jos on pidemmällä reissulla, pyykinpesuntarve on todennäköinen. Tällöin pesua helpottaa, jos mahdollisimman paljon vaatteista voi pestä samalla kertaa, eli värimaailman on hyvä olla samantyyppinen. Ei niin, että mukana on valkoisia, punaisia ja mustia vaatteita.

11. Ota selvää matkakohteesta etukäteen. Kun ottaa selvää omista kiinnostuksenkohteista, matka on helpompi jäsennellä. Kulttuurituntemuksestakaan ei ole haittaa ;).

Tässä vielä suurpiirteinen lista siitä, mitä itse pakkasin:

2 T-paitaa
toppi
silkkitunika/yöpaita
pitkähihainen T-paita
sifonkikauluspaita
musta neuletakki
farkkuleggingsit
löysät, ohuet housut
sortsit
paksuhko fleece
sortsihaalari
puuvillamekko
yöpukualusvaatteita
sukkia
ohuet sukkahousut
gore housut
vedenkestävä takki
lippis
huivi
hanskat
bikinit

vaellukseen soveltuvat kengät
sandaalit
pikkukengät kaupunkiin

pyyhe iso ja pieni
lääkkeitä
hygieniatuotteet
minimimäärä meikkejä (eli peitevoide, meikkivoide, puuteri, ripsiväri, poskipuna, luomiväri)

kamera+laturi
känny+laturi
passi
matkatositteita
spork (yhdistetty lusikka-haarukka-veitsi, ilman varsinaista terää)
kirja
MP3
pieni reppu
pieni käsilaukku

Nämä siis menevät alle 10 kg, ainakin pitäisi. Jos olisin oikein super hardcore, jättäisin pois mekon, sortsihaalarin, sukkikset, toisen T-paidan, pikkukengät, pienen pyyhkeen, meikit, hygieniatuotteita, osan lääkkeistä, MP3, sifonkipaidan... Pientä reppuakaan en ottaisi mukaan muuten kuin että käskettiin :D.

Mutta en ole lahdössä toivon mukaan ihan niin riisuttua tavaramäärää vaativalle matkalle. Jos lähtisin vaeltamaan tai pidemmäksi aikaa, vähentäisin tavaraa. Tuo mekko on vähän sellainen, etten oikeasti tarvitse sitä, mutta tiedän käyttäväni jos otan sen mukaan. Toisaalta voisihan sieltäkin ostaa jonkin kivan mekon...En ole ihan antanut vielä viimeistä tuomiota. Ja sortsihaalarikin on mukana mahdollisia bileiltoja silmälläpitäen ;). Chilessä on todella vaihteleva ilmasto, koska valtio on niin pitkä. Päivällä saattaa olla 25 astetta lämmintä ja yöllä 5 astetta, koska meri ja vuoret vaikuttavat lämpöihin. Siksi minulla on vaatteita vähän laidasta laitaan.

Villaa ja sifonkia

Vähän yli viikko Chileen lähtöön!

Alkaa olla vaikeuksia keskittyä mihinkään kouluun liittyvään. Kandintyön tutkimussuunnitelmaa pitäisi muka kirjoittaa, mikä vaatisi about miljoonan kirjan lukemista. Ja tänään pitäisi käydä hakemassa passi poliiseilta, värjäyttämässä ripset (ajattelin pääseäni helpommalla värjätyillä ripsillä = ei ripsiväriä), leikkauttamassa latvoja etteivät rupeaisi kovin pahasti helteessä käpristelemään, tehdä pakkauslistaa ja niin edelleen. Miten tässä voi enää kouluun keskittyä??? Lisäksi äitini muutto osuu kivasti tälle päivälle. Pitää ehkä käydä auttelemassa. Olin muutenkin viikonloppuna laittamassa kamoja laatikoihin ja pusseihin. Meidän äidillä oli muuten vaatteita! Ei hitsit, kävimme pikkusiskoni kanssa läpi äitini vaatteita ja saimme suostuteltua hänet luopumaan neljästä jätesäkillisestä vaatteita! Ja vielä niitä jäi! Huh huh. Omat vaatteeni mahtuvat sentään kahden kaapinoven taakse.

Tässä sen kaapin takaa pari erittäin käytettyä vaatekappaletta ja niiden suosituin yhdistelmä. Näissä kamppeissa olen hihhuloinut ympäriinsä useaan otteeseen. Asu seurailee nykytrendiä, jossa vastakohtaisia materiaalia yhdistetään toisiinsa. Tässä tapauksessa sifonkia ja paksua neuletta.

Kun tätä kuvaa katselee, tulee väistämättä mieleen, että pitäisiköhän tuota juurikasvua sävyttää vähän lämpimämpään sävyyn... Ja villasukat täydentävät kokonaisuuden :D.

Kesän tuoksu?

Tämän lumen, jään, tuulen ja lähes lohduttomalta tuntuvan pimeyden keskelle minun tapauksessani tuulahduksen kesästä ja keväästä toi kevät kokoelmien sijaan - uskomatonta mutta totta - itseruskettavan tuoksu. Koska olen päättänyt lopettaa tuhoon tuomitut yritykset ruskettaa itseäni auringossa, päätin viime vuonna kokeilla mietoa, suihkutettavaa itseruskettavaa, joka toimikin aika kivasti. Miksi puhun itseruskettavasta ja keskellä talvea? Koska ajattelin, etten ehkä halua häikäistä chileläisiä sokeiksi lumenvalkealla ihollani. Ei sillä, että lumenvalkea olisi huono. Tässä kohtaa pitää ymmärtää, että olen valkoinen yhä vain, vaikka näyttäisinkin asteen ruskeammalta :D. Suihkin siis ainetta itseeni ja tuoksut muistuttavat kesästä.

Kesästä muistuttelee myös Modclothin mekko, jonka ottaisin oitis omakseni jos.

 

 Kuva.

Lapsimietintöjä

Paluu lapsuuteen.

Eilen tullessani illalla kaverin luota bussilla kotiin, kyytiin kapusi myös viiden hengen perhe. Perheen äiti oli saksalainen/itävaltalainen/sveitsiläinen olettaen, koska hän puhui saksaa. Isä oli italialainen. Lapset olivat alle viisi vuotiaita, mukana myös yksi niinkin pieni kuin varmaan alle kuukauden ikäinen vauva. Oli hauska kuunnella, kuinka vanhemmat puhuivat toisilleen sekä italiaksi, saksaksi että englanniksi, lapsetkin osasivat ainakin vanhempiensa äidinkieliä.

Aika pian pienin lapsista alkoi kokea ikäviä tunnetiloja ja purkahti itkuun, jota kestikin sitten vauhtelevalla menestyksellä kunnes perhe nousi kyydistä. Loppuvaiheessa myös toiseksi nuorin lapsonen hermostui ja alkoi itkeä. Perhe oli ilmeisesti tulossa pidemmältä reissulta, sillä heillä oli mukana kaksi isoa matkalaukkua.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun toinenkin lapsi alkoi menetti hermonsa, bussissa saattoi tuntea kuinka tunnelma kiristyi. Melkein saatoin kuulla, kuinka ihmiset miettivät mielessään ettei bussiin saisi tuoda pieniä lapsia koska eivät ne osaa niissä matkustaa, eikö se äiti saa vauvaansa hiljaiseksi, ikinä saa olla rauhassa kakaroilta, ja niin edelleen. Kärttyisiä vilkaisuja alettiin luoda vanhempien suuntaan.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka sanovat etteivät pidä lapsista. Kaikki ovat joskus olleet lapsia. Eli eivätkö he ole pitäneet itsestään lapsina tai kavereistaan ja sisaruksistaan lapsina. Niinhän sen pitäisi loogisesti mennä. Koska lapset eivät ole mikään toinen laji, niin kuin suurin osa maailmaa tuntuu lapsiin suhtautuvan. Toisaalta se ei ole ihmekään, sillä vielä kolmisen sataa vuotta sitten lapsia ei edes pidetty ihmisinä. Itse taas olen aina viihtynyt lasten kanssa. Olen lapsenakin viihtynyt itseäni nuorempien kanssa. Minun teoriani onkin, että ihmiset jotka inhoavat lapsia, itseasiassa pelkäävät heitä. Meidät on ohjelmoitu niin, että pienen vauvan itku tulkitaan avunhuudoksi, mitä se onkin. Uskoisin, että monet eivät osaa kohdata niin julkeaa ja pohjatonta avunpyyntöä. On aivan luonnollista ahdistua jonkin verran sellaisen edessä, koska se saa meidät toimimaan ja kasvattamaan lapsista lopulta aikuisia. Ongelma on todennäköisesti tunteen väärinymmärryksessä, eli ahdistus tulkitaan ahdistukseksi lapsesta itsestään eikä tämän avuttomuudesta.

Kokemukseni mukaan on huomattavasti yleisempää kuulla lapsinegatiivisia kommentteja ihmisiltä, jotka ovat joko yksilapsiesta perheestä tai joilla ei ole ollut kosketusta pieniin lapsiin lukuunottamatta omaa ikäryhmäänsä. Aikuiset ovat hirvittävän pidättyväisi ja pelaavat sellaisilla kohteliaisuus-, sukupuoli- ja hierarkiasäännöillä, jotka ovat lapsille tuntemattomia. Toisin sanoen lasten elämän yksioikeisuus on aikuisille vierasta. Lapset ovat suhteellisen spontaaneja, heillä on noin miljoona kertaa enemmän energiaa kuin aikuisilla, he tekevät parhaansa, yrittävät tehdä oikein, oppivat koko ajan ja puhuvat yleensä totta. Voisiko samaa sanoa aikuisista? Mielestäni yksi suurimmista lapsia koskevista tabuista on se etteivät lapset olisi älykkäitä. He ovat itseasiassa hyvin mielenkiintoista juttuseuraa, koska heiltä puuttuu aikuisten tarve elää muuttumattomassa ympäristössä ja kaivertaa kaikki kiveen. Toinen tabu koskee lasten valehtelua. Lasten kanssa ei yleensä vaivauduta todella keskustelemaan - eivät edes ne, jotka toimivat lasten elämää koskevissa ammateissa - koska ajatellaan lasten valehtelevan. Tietysti myös lapset osaavat ajaa omaa etuaan, mutta pääsääntöisesti he eivät osaa valehdella tunteista, missä taas aikuiset ovat mestareita.

Näitä pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että aikuisten tulisi useammin yrittää samaistua lasten tunteisiin ja elämysmaailmaan. Jos olet kävelykyvytön, puhekyvytön, sinulla ei ole edes pinsettiotetta sormissasi ja sinua alkaisi ahdistaa joku asia. Esimerkiksi nälkä, mahakipu tai muu sellainen. Sitten yrität pyytää apua, koska et itse pysty tekemään mitään, ainoa keino tähän on itku. Itkiessäsi sinulle tulisi kuuma paksussa haalarissa, eikä kukaan auttaisi sinua. Miltä aikuisesta mahtaisi tuntua? Eikä se itkeminenkään niin vakavaa ole. Sen tarkoitus on kertoa tarpeesta. Onhan niitäkin vauvoja, jotka ovat lakanneet itkemästä, koska eivät ole saaneet apua. Heistä voi kasvaa hyvin ongelmaisia aikuisia.

Mielestäni ihmisistä tulee rasittavia siinä vaiheessa, kun he päättävät, että heidän täytyy olla oikeassa. Jotkut päättävät olla oikeassa teini-iässä, toiset kolmekymppisinä, jotkut eivät koskaan. Avarakatseisempi näkökulma ja yritys samaistua ei olisi yhtään pahitteeksi ihmisille yleisestikään ja lapsiasioissa se on välttämätöntä :).

Uudet kujeet (tai vanhat)

Eniten järkytystä vuoden vaihduttua koin luodessani uutta kansiota blogikuvilleni. Uudessa kansiossa lukee 2011 ja se on melkein tyhjä! Siinä oikeastaan konkretisoitui se ettei tätä vuotta ole vielä tapahtunut, periaatteessa kaikki on mahdollista. Uutena vuonna valoimme tinaa ystäväni luona ja sain itselleni versovan siemenen. Toivottavasti tänä vuonna tapahtuisi uusia alkuja ja positiivisia asioita!

Niin joo eli nopeimmat varmaan hokasasivat, että uuden vuoden suunnitelmamme menivät vähän uusiksi, sillä sisareni joutui taipumaan kavereidensa aneluun ja vietämään juhlaa heidän kanssaan. Me kävelytimme itsemme kolmen kilometrin päähän juhlistamaan ystäväni ja tämän kämppiksen luo. Oli sekin oikein mukavaa, kun pelailimme lautapelejä, kävimme katsomassa raketteja, mässyttelimme sekä valoimme tinaa. Meillä oli tinan valamisesta kriisi, sillä en millään meinannut löytää tinakauhaamme, jota käytettiin  tietysti edellisen kerran edellisenä uutena vuonna. Kaivoin kaikki mielestäni järjelliset paikat läpi, ja lopulta luovutin. Janne bongasi kauhan siivouskomerostamme, siivousämpäristä :D. Hyvä, että kumminkin löytyi!

Koko joulunaika meni oikeastaan aika mukavasti ja rauhallisissa merkeissä. Näin sisariani, joista toinen asuu eri kaupungissa ja toinen on muuten vain kiireinen lukion ekaluokkalainen.

Joulun ratoksi kokeilin Nelliinankin mainostamia kynsitarroja. Toimivat oikein hyvin ja ovat kynsissä vieläkin. Olin vain hieman pettynyt siihen, ettei n. 10 euron arkilla tosiaan ole tarroja kuin yhteen settiin. Että siinä mielessä ei tämä ihan joka viikkoista hupia ole.

Tein pienen listauksen vuoden 2010 parhaista ostoksista. Nämä pitää yrittää muistaa myös tänä vuonna ;).

Tästä kuvasta poimitaan vaaleanpunainen kashmirvillainen neule. On se vain ollut kovassa käytössä viime keväästä asti! Samalla erään päivän asukuva.

Beigen neuletakin ostin vastoin lupauksiani ja suunnitelmiani ennen viime kevään Italian matkaa. No, se kannatti! Olenko muuten koskaan maininnut, että olen ehkä laiskoin ihminen silittämään vaatteita? Ei sillä että mielessäni kävisi muutenkaan silittää neuleita... Rypyt eivät yleensä häiritse minua, mutta tällaisissa kuvissa se kieltämättä vähän pistää silmään.

 
 
Paksuhko sifonkipaita on uusimpia ostoksia. Pientä vaaleanpunaista overloadia on tänä vuonna ollut havaittavissa! Mutta olen syystä tai toisesta yksinkertaisesti viihtynyt tässä värissä hyvin :). Paidassa on se hyvä puoli, ettei tarvitse paljon silitellä.




 

Mekko tarttui matkaan Luleåsta. Olen tykännyt paljon, vaikka jostain syystä tummansininen väri on tökkinyt jonkin verran. Outoa. Havaitsin tätä kuvatessani, että kiinnitysnauhat ovat purkautumassa irti. Täytyy korjata. Mekon selän rypytyksistä otin mallia talvitakkiani suunnitellessani.





Rakastan tätä takkia! Ei ole kertaakaan kaduttanut, että maksoin noin 270 euroa tästä. En ole juuri muita takkeja tarvinnutkaan, sillä tällä pärjää vielä yli -20 asteessa! Parasta tässä on se, että myös takapuoli pysyy lämpimänä, sillä paksua vuorta on helmaan asti :). Tykkään!

Täytyy myöntää, että tähän listaan on eksynyt aika paljon talvivaatteita vuodenajasta johtuen. Kesävaatteet ovat jo unholassa :D. Kummiskin, tässä kaksi aika vast'ikäistä hankintaa. Harmaa, kuviollinen neule on kirpparilta ja jonkun itse neuloma. Tätäkin olen käyttänyt nyt tosi paljon. Kuvan farkut ovat nyt alennusmyynneistä äidin kanssa hankitut. Nämä eivät kyllä olleet alennuksessa :D. "Farkut" ovat todellisuudessa enemmänkin trikoot! Ne ovat farkun näköistä trikookangasta, ja voin sanoa ettei purista! Löysin nämä Kappahlin lasten osastolta! Siksi kokolapussa lukee 158cm :D. Myös sisareni osti samanlaiset. Kertaheitolla helpotusta housuahdistukseeni, jota koin erityisen akuutisti viime viikolla.

Meinasin kokonaan unohtaa alaosat! Kirppikseltä ostetun sifonkihameen on joku tainnut ommella josku 70-luvulla. Helma ylettyy vähän polven alle. Käytin hametta paljon syksyllä. Täytyy myöntää, että kesän vaalean neutraalit värit kolahtivat.







Lintukuosinen hame löytyi Rovaniemen hennesin alesta jokus viime keväänä. Olen huomannut pukeutuvani yhä useammin hameisiin ja mekkoihin, joissa on kuminauhavyötärö. Mukavuudenhalu on tainnut ohittaa ulkonäön :D.






Hattu! Ei ehkä vuoden käytännöllisin hankinta, mutta ihanimmasta päästä!







Ja yksi parhaista ei-vaate ostoksista. Viimeinkin hankin itselleni repun! Fjällrävenin reppu tulee palvelemaan minua seuraavat 30 vuotta :). Ottaisin mieluiten tämän mukaan Chileen, mutta epäilen etten pärjää ehkä ihan näin vähällä tavaralla. Taustalla meidän lautapelikokoelmaa. (Nyt olisi kova hinku Last Night On Earth zombie-pelin lisäosiin!)





 

Hennesin haalarit bongasin alesta. Söppänät päällä! Leveät lahkeet näyttävät melkein hameelta. Voisinpas veikata tästä sitä ensi kesän hittivaatetta! Väitteellä ei siis vielä todisteita ;). Tuo musta väri vähän epäilyttää, koska en osaa oikein kesällä pukeutua mustaan. Ja vain osittain siksi, että musta korostaa maidonvalkeaa ihoani. Ehkä nuo valkoiset sydämet ovat riittävästi ei-mustaa.

Lopuksi voisin yrittää tehdä Uuden Vuoden lupauksen. Eli tehdä jotain tälle mekkokaapille! Siis ihan oikeasti!