DIY

Olen viimeaikoina muokannut sekä vanhoja että uusia vaatteita uuteen uskoon. Pari vuotta sitten hankittujen rusettisortsien väri ei sittenkään ollut hyvä. Liian "trendikäs" minulle ja valkaisu sai takapuoleni näyttämään normaalia isommalta - ei siis kovin imartelevaa. Kuva on muuten otettu Oulunjärven rannalla. Se on ihana paikka! Maaperä on hiekkapohjainen ja siksi suurta järveä kiertävät mahtavat hiekkarannat.

Päätin, että sortsit saavat uuden värin. Ostin pesukoneeseen soveltuvan kangasvärin ja tummansiniset niistä tuli. Vaatteiden värjääminen on edullinen ja näppärä tapa uudistaa vanhoja vaatteita! Väri tarttuu kaikkeen luonnonkuituun (esim. puuvilla, viskoosi, pellava, silkki, villa), mutta ei esimerkiksi polyesteriin. Myös sekoitekankaita voi värjätä, kunhan luonnonkuitua on kankaasta yli 50%. Värin lopputulos ei välttämättä ole sekoitekankaita värjättäessä yhtä intensiivinen. Omat sortsini ovat puuvillaa ja värjäytyivät kauttaaltaan hyvin. Nyt sortsit ovat klassisemmat ja ehkä helpommat ydistellä vaatekkaappini muuhun sisältöön. Mangon mainion kirahvi T-paidan ostin huuto.netistä jonkin aikaa sitten. Ulkonahan ei vielä ole aivan näin lämmin, joten kuivaharjoittelen.

Seuraava projekti on tämän 80-luvun mekon muokkaaminen ajankohtaisemmaksi. Tykkään kauluksesta, eli siihen en aio koskea, mutta kavennan yläosaa ja lyhennän helmaa. En tiedä laitanko tuota vyötä takaisin vai en. Saa nähdä. Kangas on valuvaa ja kukkakuvio on mielestäni kaunis. Olen jo muokannut yhden aika överin kasarikukkamekon sopivaksi. Pitää esitellä se vielä täälläkin.

Vielä viimeaikaisin neulomukseni: pipo siskontytölle! Se on tosi nätti Auroran päässä. Kukan jouduin virkkaamaan kahdesti, sillä ensimmäinen yritys oli ihan katastrofi. En ole virkannyt juuri lainkaan, joten piti aluksi vähän harjoitella. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja siskonikin tykkäsi.

Täydelliset farkkusortsit

Ei ole ensimmäinen kerta, kun sanon, että parin vuoden etsintä on päättynyt. Minulla tuntuu olevan säännöllisesti juttuja, joita olen etsinyt säännöllisesti pari vuotta. Ehkä se on joku universumin määräämä sykli. Joka tapauksessa olen viimein kohdannut ne täydelliset sortsit. Alunperin en haikaillut lainkaan farkkuisten perään, vaan yrittämällä yritin löytää sellaiset toimistotyylisemmät jostain laskeutuvasta kankaasta. Hyviä malleja löysin muutamia, mutta ongelma oli aina siinä, että kankaasta näkyi läpi. Kuka haluaa käyttää sortseja, joista pikkuhousut kuultavat läpi? Minä en ainakaan jaksa kuluttaa niin suurta energiaa pikkuhousujen valintaan aamuisin :D.

Viime syksynä aloin lämmetä farkkusortseille leikattuani vanhat farkkuni sortseiksi. Kyseiset farkut olin jo ennen sitä kaventanut ja sen jälkeen hisnkuttanut raastinraudalla. Että ne ovet kyllä kokeneet paljon elämänsä aikana. Anyways, kiertelin siskojeni kanssa kaupungin kauppoja (lähinnä seurana, tarkoitus ei sinänsä ollut ostaa mitään). Taskussa poltteli satanen, jonka olin saanut voittoa myymällä kirppiksellä vanhoja kuteita pois. Hennesillä jäin tarkastelemaan tuoreita uutuuksia ja silmiini osuivat muiden sortsien seasta nämä. Olen kai bongannut nämä aikaisemmin jostain muotilehdestä, ehkä trendistä. Tadaa, perfect! Parasta näissä on tuo normaalia korkeampi vyötärö. Inhoan matalia farkkuja, myös sortseina. Tykkään kyllä tuosta taskujen punoksestakin, 20 euron hinnasta ja siitä, että nämä istuvat about täydellisesti takamuksesta. En kehdannut tällä kertaa räpsäistä kuvaa, heh. Summer I'm ready! Paita on muuten kirppislöytö.

Kip Moore - Somethin' 'bout a truck

Nolife

Glee - We found love

Kandikandikandikandi...

Olen onnellinen, kun saan elämäni takaisin.

Cropped top ja raitapäntsit

Unohdin puhelimeni äitini autoon, joten en saanut kaivettua esille muutamaa keskinkertaista kuvaa siitä kuinka olimme vappuna Jannen kanssa piknikillä. Oli kyllä helkkarin kylmä vappu, koska puhalsi suunnilleen myrskytuuli. Istuimme ruohikolla väristen opinahjojemme haalarit yllä, yrittäen ahtaa ruokaa napaan mahdollisimman nopeasti. Arktisen kokemuksen jälkeen menimme katsomaan kaverin ja meidän isän (olihan se vähän jännä seurue...) kanssa kabaree-esitystä. Esitys ei ollut mikään huikaiseva musiikkielämys, mutta oli hauska ja sopi vappuun hyvin.

Toukokuun kunniaksi sain tänään valmiiksi keskeneräisen toppini. Kangas on äitini peruja. Joskus teini-ikäisenä yritin ommella siitä kummallista hametta, jota en koskaan saanut valmiiksi. Keksin sitten vääntää hameesta topin. Ihan hyvin se meni siihen asti kunnes huomasin leikanneeni palat väärin. Noh, sain itkupotkuraivarin jälkeen koottua itseni ja räävittyä lopusta kankaasta puuttuvat palat.

Myös housut ovat uudenuutukaiset. Raitahousujen takanakin on pieni tarina. Ostin nimittäin alunperin kokoa isommat pökät. Siinähän kävi niin, että housut venyivät ja vanuivat niin paljon, että takapuoli repsotti. Uudet itkupotkuraivarit olivat lähellä. Sitten pikkusiskoni ilmaisi haluavansa samanlaiset housut, ja ajattelin, että hän voisi ottaa ne minun ja minä voisin ostaa pienemmät. Jihuu! Ostin pienemmät ja kiikutin suuremmat pikkusiskolleni kokeiltavaksi. EIväthön ne sitten ihan sopineetkaan, vaikka olin ihan varma. Vetoketju ei mennyt kiinni. Ulos pääsi pieniä ärräpäitä. Nyt olen maksanut "edullisista" housuistani 70 euroa. Vein suuremman koon housut tänään kirppikselle. Toivottavasti joku ostaa ne, vaikka hinnoittelin ne kirpputorihintoihin nähden röyhkeän kalliiksi. Mutta kun yritän saada edes osaa rahoistani takaisin! Plus ehdin käyttää niitä ehkä kaksi päivää.

Devendra Banhart - I feel just like a child