Ouh rinkkitinkkitinkki

Minun kamerani ei tee kanssani yhteistyötä. Jostain syystä kuvat ovat rakeisia. Minun pitäisi ihan tosissaan paneutua kameran käyttöohjeeseen :D. Mitä hyötyä on nimittäin omistaa järkkäri, jos ei käytä sen ominaisuuksia...huh huh. Töissä olen oppinut uusia niksejä, mutta säädöt ovat hieman erilaiset omassa kamerassani.

Tänään pitsipaita ja farkut. Voisi pahemminkin olla: sen verran on lämmintä, ettei tarvitse pukea neuletakin alle pitkähihaista.

Tämä biisi on soinut minulla päässä koko päivä, heh:

Aristokatit - Everybody wants to be a cat

Kuinka pukea midihame?

Siinäpä vasta kysymys. Olen ihastunut midissä siihen, että se on aikuismaisen naisellinen mitta ja esimerkiksi himpun verran maxia käytännöllisempi. Midiin pukeutuessaan joutuu kuitenkin taiteilemaan mummouden/tätimäisyyden ja trendikkyyden rajalla. Suurin osa blogeissa pyörivistä midihelmoista tuntuu olevan sifonkisia ja näin myös kauniisti laskeutuvia: siluetista tulee kapeahko ja nykyaikainen. Joka paikassa toitotetaan korkojen olevan paras midin kaveri. Yläosista ehdottomana suosikkina esiintyvät yksinkertaiset t-paidat ja topit, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska midi peittää ja toppi paljastaa rennosti.

Kuvat poimittu ympäri nettiä, enimmäkseen osoitteesta lookbook.nu.

Todistettavasti midi toimii kuitenkin myös tennareilla yms.

Yläosaksi sopii myös mausteisempi hihaton tai lyhythihainen yläosa, kuten lyhyt pitsipaita tai farkkuliivi - mikseivät jalkaan buutsitkin.

Kesähelteillä voidaan paljastella vielä lisää. Vatsanseudun paljastava yläosa keventää kokonaisuutta kuummasti, mukaan tulee vähän lolitamaista fiilistä. Vyötäröä korostava kapeahko vyö sopii midin kanssa kuin nakutettu, koska se tuo asuun rytmiä ja korostaa vyötäröä.

Suomen kesä ei kuitenkaan suurimmaksi osaksi - valitettavasti - ole niin lämmin, että ulkona voisi juoksennella topissa, hameessa ja sandaaleissa. PItkähihainen on usein välttämätön. Myös paahteisella säällä voi olla hyvä heittää pitkähihainen paita suojaamaan hartioita ja käsivarsia kuumalta auringolta. Varteenotettava vaihtoehto on pukea midihameen pariksi kauluspaita. Klassikko on simppeli ja tyylikäs vaihtoehto, oli paita sitten puuvillaa, silkkiä, sifonkia tai farkkua.

Syksyyn midin voi pukea jakun tai neuleen avulla. Lantiomittainen bleiseri on hyväksi havaittu vaihtoehto (jota en ole itse kuitenkaan vielä kokeillut, koska se tuntuu niin viralliselta...). Myös lyhyt farkku- tai nahkatakki toimii loistavasti. Neuleeksi kannattaa valita ohuehko hyvin istuva tai kauniisti laskeutuva malli.

  

  

 

 

Nyrkkisääntöinä siis:

• valitse kauniisti istuva ja/tai laskeutuva hame (ei lantiomalleja!)
• yksivärinen hame on helpoin pukea (mutta harkitse muitakin värejä kuin mustaa, musta luo helposti goottivaikutelman)
• valitse yläosaksi niukka tai ainakin kevyt ja hyvin laskeutuva paita
• mikäli kuitenkin valitset laatikkomaisen yläosan, valitse lyhyt malli
• korosta vyötäröä vyöllä tai työnnä paidan helma hameen sisään
• suosi korkokenkiä, joskin ballerinat, sandaalit tai herrainkengät voivat antaa juuri sopivan rennon säväyksen
• stailaa hiukset rennosti, jotta kokonaisuus on huoleton ja nykyaikainen

Positiivista pitsiä

Minun pitäisi olla menossa nukkumaan, mutta haluan vielä pikaisesti jakaa muutaman asian. Ensinnäkin järkytyin eilen, kun kävimme kaverini kanssa kävelemässä läheisessä kasvitieteellisessä puutarhassa. Hyttysiä ei ole ollut täällä päin vielä ollenkaan, mutta eilen ne olivat kaikki ilmeisesti kuoriutuneet kerralla, sillä kimppuumme iski varsinainen armeija! Molemmat reiteni ovat syödyt. Eli siis from no mosquito to all the mosquito. Ei kiva.

Toisekseen törmäsin ruotsalaiseen Emma O Clothing -sivustoon, jolla myydään Zimbabwessa käsin valmistettuja, niin sanottuja crochet  mekkoja, sortseja ja toppeja. Tuotot tukevat zimbabwelaisia perheitä. Eikä hintakaan kovin paljon kirpaise! Tosin omassa lompakossani ei taida olla rakoa ihanalle mekolle, ei ainakaan vielä.

Ihanan kesäisiä, eikö?

Liukuvärjäys

Niin sanottu dip dye värjäys (suomeksi liukuvärjäys) on nyt kovassa huudossa maailmalla. Pohdin vakavissani hyppäämistä tämän trendin kelkkaan. Minulla on lahjakortti kampaajalle monivärjäykseen ja leikkaukseen. En kuitenkaan halua värjätä koko tukkaa, enkä kärsiä minkään asteisesta näkyvästä juurikasvusta. Liukuvärjäys vaikuttaakin juuri minulle sopivalta vaihtoehdolta: jotain uutta, muttei liian radikaalia. Haastoin aikaisemmin, etten enää värjää hiuksiani sen ekologisen kuormittavuuden takia. No, tässä sitä ollaan. Mutta en ole värjännyt hiuksiani muistaakseni kahteen vuoteen. Enkä nytkään koko päätä, nii!

Seuraavaksi inspiraatiota. Haluan, että väri sulautuu hiuksiin, ei niin, että kahden värin raja on liian selkeä.
Minun ongelmani on toki se, että olen luonnostani blondi, eli latvojen vaalentamisessa ei ole kovin paljon järkeä, ellen vedä niihin platinablondia. Se kuitenkin heikentäisi latvojen kuntoa niin paljon, että hylkään vaihtoehdon. Netissä on tosi vähän kuvia liukuvärjäyksestä niin, että latva olisi tyveä tummempi. Täsä kuitenkin pari.

Prada AW2012

Pradan mallin latvojen väri on aivan liian oranssi. Omaan tukkaani valitsen todennäköisesti jotain vaaleaa ruskean savyä. Muut kuvat esimerkkeinä värjäyksestä.

Tällaisen kun saisi värit päinvastoin!

Animaatiota opettelemassa

Olen kaksi edellistä viikkoa ollut kesätöissä. Hurraa sille! Töitä on niin pirun vaikea saada ja vaikka paikkani onkin kaupungin tarjoama, kaupungin palkalla, olen tyytyväinen. Saan duunista hyvää työkokemusta ja loistavia uusia oppeja. Pesti kestää siis vain tämän kuun. Mitä minä sitten käytännössä teen? Animaatioita ja lyhyitä elokuvia. Pääsääntöisesti opetan alakouluikäisiä lapsia tekemään erilaista animaatiota, kuten pala-, lego- tai vaha-animaatiota. Pala-animaatio on paperista tehtyä animaatiota (hahmot ja kaikki muukin leikataan paperista). Minua on jo kaksi viikkoa naurattanut ajatus siitä, että minulle maksetaan siitä, kun muovailen erilaisia ukkoja, otan valokuvia ja editoin. 

Itseasiassa en ole mikään animaation asiantuntija. En ole tehnyt animaatiota oikeastaan koskaan aikaisemmin, aloitin kaksi viikkoa sitten. Lasten kanssa ei kuitenkaan tehdä mitään super monimutkaista ja animaatioista tulee vain noin minuutin mittaisia, joten viikon opastus ja alustus oli ihan riittävä, jotta sain kiinni punaisesta langasta. Eilen loppui ensimmäinen animaatioleiri. Lapset olivat tyytyväisiä kuin myös minä itse. Lapsilla on tosi kova kiire saada animaatio valmiiksi ja nähdä se itse. Siksi he eivät aina jaksa keskittyä yksityiskohtiin tai viilauksiin. Oma ryhmäni jaksoi editointia varsin hyvin, mikä usein on lapsista se tylsin osuus koko hommasta. Itse tykkään editoinnista, sopivien äänien etsimisestä esimerkiksi. Ensi viikolla meillä on teemana kauhu ja itse pääsen tekemään näytelmäelokuvia. Jännää!

Tässä meidän ohjaajaharjottelijoiden oman animaation hahmoja:

Herra italiaano on minun käsialaani.

Kanssaohjaajan bikinimimmi.

Samaisten kätten työstämä jamaikamän.

Tällaista se käytännössä on. Ei kovin hehkeää, vai mitä :D! Hahmoa liikutellaan vähän kerrallaan ja aina joka liikutuksen jälkeen otetaan kuva. Monista kuvista muodostuu yhteensä liikettä ja koko animaatio. Kärsivällisyys palkitaan.

Meidän päähenkilömme on myrtsi, koska hän joutuu lähtemään autiolta saareltaan, kun sinne rantautuvat bikinimimmi ja jamaikamän häiritsemään rauhaa.

Tämän viikon päänsärky on ollut tämä tuoli.

Ette usko kuinka paljon vaivaa olen nähnyt sen kokoamiseksi! Meidän entinen tietokonetuolimme oli auttamattoman rämä hajonneine pyötineen ja kuluneine istuinpehmusteineen. Äiti osti minulle uuden :). Ainoa ongelma oli se, etten millään saanut selkänojaa ruuvattua kiinni, sillä rei'iät eivät osuneet kohdilleen. Selkänoja oli kiinni kahdella ruuvilla ja istuinkelvoton. Luovutin jo kertaalleen, mutta tänään otin tuolin uuteen käsittelyyn, hikeä säästelemättä. Vasaran avulla muoviset osat lopulta taipuivat sopivaan asentoon ja sain kaikki ruuvit paikoilleen! Nyt tuoli on istumiskuntoinen.

Muutamia toukokuulta

Tänään useiden ylioppilaiksi pyrkineiden työ on palkittu ja lakki saatu päähän. Myös ammattikoululaiset ovat valmistuneet. Onnittelut kaikille valmistuneille! Kävimme eilen piipahtamassa perhetuttujen luona juhlimassa yksiä valmistujaisia.

Kaivoin kännykästä joitakin unohtuneita kuvia toukokuun ajalta. Muun muassa nämä vappuna otetut kuvat olin unohtanut. Jostain syystä saimme Jannen kanssa toisistamme hieman huonosti edustavat kuvat. Ehkä se johtui hyytävästä tuulesta.

 Vaikka sähläsinkin pääsylipun kanssa, pääsin lopulta edustamaan meidän perhettä pikkusiskoni tanssiesitykseen. Tässä yksi kuva heidän toisesta numerostaan.

Yksi mahtavimmista muistoista tältä keväältä on kyllä ehdottomasti viime viikonlopun reissu Tivoliin. 1,4 vuotta vanha siskontyttöni pääsi hurjastelemaan ensimmäistä kertaa, ja voi sitä riemun päivää! Ymmärsimme reissun jälkeen sanonnan "huuli pyöreänä" ihan toisella syvyydellä, heh. Tyttö oli aivan hurmiossa pikkuinen suu ymmyrkäisenä :). Hän pääsi äitinsä kanssa leppisjunaan, minun kanssani heppakaruselliin ja isänsä kanssa kuumailmapallolaitteeseen. Valitettavasti viimeksi mainittu oli vähän liian hurja ja tyttö tihrusti pientä itkua koko kierroksen ajan. Lopuksi kävimme kaikki yhdessä maailmapyörässä. Minulla on korkeanpaikankammo, mutta olen selvinnyt maailmanpyörästä ihan hyvin, näin myös tällä kerralla. Kunhan ei ajattele killuvansa pienessä "korissa" kymmenien metrien korkeudessa, katso suoraan alas tai laitteen palkkeja, hyvin menee. Siskoni taas oli kauhusta kankea.

Tivolin jälkeen siskontyttö nukahti rattaisiin innosta ja järkytyksestä väsähtäneenä päivän toisille päikkäreille. Me hipsimme puistokahvilaan voileiville. Siellä on kaupungin parhaat sämpylät, jotka leivotaan kahvilassa! Minäkin näytän siltä kuin olisin sadan vuoden päiväunien tarpeessa. En tiedä miksi :D.

Olen viime maanantaina aloittanut työt elokuvakoululla ja harjoitellut koko viikon animaatioiden tekemistä. Olen muovaillut muovailuvahalla, opetellut editointia ja sen sellaista. Ensi viikolla minulla onkin kolmen lapsen ryhmä ohjattavana. Eli minun pitäisi opettaa lapsia tekemään animaatiota :o.  Eiköhän se siitä.