Kutsukiireitä

Heissansaa! Pahoittelen lähes koko syyskuun kestänyttä vaikenemista blogin puolella. Olen ollut yli kymmenen päivää flunssassa (nuha, kuume, yskää, kurkkukipua...you know the deal). Nyt voin sanoa olevani lähes täysin terve. Lisäksi minulla on ollut muita kiireitä. Minä ja Janne esimerkiksi vietämme ensi kuussa kihlajaisjuhlia :). Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen yhteistä seurustelua, joten päätimme, että on aika liittää mukaan sormukset. Sitä paitsi Janne sanoi joskus alkuvuosina, että sitten kun me olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, olemme naimisissa. No, emme nyt sitten ihan naimisissa, mutta kihloissa sentään. Silloin se kymmenen vuotta tuntui niin pitkältä ajalta, kaukaiselta. Joten on ollut kutsukorttien väsäämistä ynnä muuta pähkäilyä - tosin muussa pähkäilyssä emme ole päässeet vielä kovin pitkälle.

Kutsuihin haimme pelinostalgista tunnelmaa Super Mariosta. Jannehan on pelinörtti ja opiskelee alaa. Ajattelin, että näissä kutsuissa voi olla jotain Jannen juttuja ja häähommissa sitten minun juttuja, tai jotain siihen suuntaan :D. Minä taiteilin pikseliukotkin itse. Huvittavaa tässä on se, että itse kosintaa ei ole vielä tapahtunut, vaikka juhlat on lyöty lukkoon! Kysymyksen esittäminen on Jannen vastuulla ja Jannen tuntien sitä ei a)koskaan tapahtuisi, jos esimerkiksi juhlapäivää ei jo olisi sovittu ja b)kaikki jää viime tippaan. Toivotaan, että voin kertoa jonkinlaisen kosimiskertomuksen sitten kuukauden päästä, kun itse juhlat järjestetään :).

Ruskaretki 2012

Olen juuri palannut kotiin Leviltä. Kävimme Jannen, hänen siskonsa ja isänsä kanssa vuotuisella reissulla ihastelemassa ruskaa. Vaikka ruska ei ollut ihan parhaimmillaan, luonto oli silti kaunis. Kävimme tekemässä seitsemän kilometrin vaelluksen Aakenus-tunturilla lauantaina ja tänään Levin huipulla tuulessa ja tuiverruksessa.

 Lähtöpaikka vaellukselle.

 

 Varusteiden säätöä.

 Janne on löytänyt kuvattavakseen kukkasen.

 

Pyhäjärvi.

Jannen sisko ja Pyhäjärvi :).

 Näkymiä Leviltä. Voin sanoa, että huipulla tuulee :D.

 Huipulla kasvoi lähinnä matalia katajia, heinää ja sen sorttisia kasveja, sekä sammalta kivien päällä.

 Talvella paikka on täynnä laskettelijoita.

 Ei meillä ihan niin rankka reissu ollut kuin mihin silmäpussini viittaavat. Nukuin jostain ihmesyystä aika huonosti koko reissun.

Karukin voi olla kaunista!

Nyt on kävelleen olo! Olen nukkunut vähän liikaakin päiväunia viikonlopun aikana. Onneksi huomenna ei ole mitään sen kummempaa, niin voi rauhassa sopeutua hiljaisiin kotioloihin, heh.

Pastel hussle

Ajattelin räjäyttää pankin ja vetää pastellit ihan överiksi saatuani Monmonilta vaaleankeltaisen kashmir-neuletakin. Pastellitrendi on sinänsä mieleeni, mutta olen ehkä pukeutunut vaaleanpunaiseen jo sen verran kauan, etteivät se ja muut pastellit herätä enää niin suurta innostusta. Tällaisena supervärikombona en ole ennen pastelleihin pukeutunut, joten se on jotain uutta. Ällömakeaa vai uutta ja inspiroivaa?

Oi, ihana tuoksu!

Huomasin taannoin, kuinka kauniilta hajuvesipulloni näyttävät kaapin päällä. Tässä kauniissa rivissä kaikki hajusteet, jotka omistan. Viimeisin on Chloén L'eau de Chloé (oik.), jonka sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Tuoksu on raikas, vaikka siinä on vähän saippuamainen aromi. Ainakin aluksi. Loput vasemmalta oikealle: Guccin Eau de Parfum II, Lanvinin Eclat d'Arpege ja Paul Smithin Rose. Guccin hajuvettä sain tuttavaperheeltä alunperin valmistujaislahjaksi. Se on näistä lempparini. Lahjan antajat osuivat napakymppiin, sillä en ole itsekään löytänyt tuoksua, josta olisin tykännyt enemmän :). Rosea olen käyttänyt viimeaikoina eniten, ehkä siksi, että se sopii kesään. Se tosiaan tuoksuu siltä miltä lupaa: ruusulta.  Eclat'n tuoksua olen käyttänyt lähinnä juhlatuoksuna. Itseasiassa en edes tajunnut ennen kuin googletin, että tuoksu on Lanvinin.

Päänsärkypäiviä

Hahaa, hiukset lähes luonnontilassa! Kuivasin niitä pyöröharjan kanssa, mutta se oli oikeastaan siinä. Mikähän olisi sellainen aine, jolla saisin latvat takkuuntumattomiksi? Ehkä joku hiusöljy? 

Vastavalmistunut hame pääsi päälle eilen. Ulkona oli vähän lämmin tälle varustukselle: kaupassa käydessä tuli hiki. Kuumuuden tunteeseen saattaa toisaalta vaikuttaa myös se, että kärsin eilisen päivän lievästä migreenistä. Jos päänsärky olisi ollut kova, en olisi ottanut näitä kuvia, saati päässyt kauppaan. Olen ollut migreenin uhri vasta vähän yli puoli vuotta. Ensimmäinen kohtaus tuli joulun alla muistaakseni. Päänsärkyjä minulla on ollut aiemminkin, mutta jouluna se äityi niin pahaksi, etten voinut mitään muuta kuin maata liikkumatta lattialla. Oksensinkin kerran. Minulla ei ole auroja tai muutakaan sellaista, vain kipua. Kohtauksen mennessä pahaksi en voi puhua ja kosketus tuntuu todella epämiellyttävältä, samoin kovat äänet ja kirkas valo. Lievemmät päänsäryt aiheuttavat lähinnä ärtyisyyttä, levottomuutta ja sen sellaista. Sinänsä on helpottavaa tietää, että päänsäryt laukeavat niskan mennessä jumiin. Liikunta on paras ennaltaehkäisijä, mutta nyt olen istunut liikaa päätteen ääressä...tämän siitä saa.

En ole koskaan ollut mikään särkylääkkeiden suurkuluttaja, mutta voin sanoa, että migreeniin olen oppinut ottamaan lääkkeitä, sen verran kauheaa se on ilman niitä. Ja jos en ota lääkettä, se saattaa kestää päiviä yhteen menoon (no, saattaa se kestää joka tapauksessa, mutta pienemmällä todennäköisyydellä). On tosi kummallista, että olen joutunut siirtymään lähes nollasta milligrammasta 1 gramman lääkkeisiin migreenin myötä. Suurin osa tavallisista särkylääkkeistä ei auta ollenkaan. Olen joskus kokeillut syödä jotain perussärkylääkettä 1,2 gramman annoksina ilman mitään vaikutusta, huhhuh.

Päivän nasua ja asua, kuten blogipiireissä sanotaan! Paita muuten varmaan ainoa asoksen tuote, jonka tällä hetkellä omistan.

Kengät ostin Helsingistä kirpparilta. Nahkaiset laatukengät maksoivat vain 15 euroa. Vähän hassut ne on, mutta huomatkaa trendikäs krokonahkakuvio, ja kengät myös istuvat täydellisesti jalkaani. Kuinka siis olisin voinut jättää ne kauppaan? Kengät pääsivät eilen neitsytmatkalle lähikauppaan :D.

Blue on blue

Olen onnistunut kaivamaan kaapista useamman erilaisen unohtuneen kankaan ja ottamaan ne hyötykäyttöön. Tämä mekko sai inspiraationsa classic lolitasta :D. Jämähdin lolitaa koskeneen kirjoitukseni jälkeen tuijottelemaan ihania mekkoja ja sitten totesin, että miksi en tekisi itselleni omaa versiota. Arkikäyttöön tarkoitettu mekko on vain sinne päin mitä lolitaan tulee, mutta inspiraation voi silti nähdä. Halusin tehdä mekon, joka on mukava päällä, nätti, tosiaan tarpeeksi arkinen, mutta toisaalta vähän erikoinen.

Sininen joustava villakangas on yksi parhaita ukomaan ostoksiani. Se ei maksanut paljon mitään ja sitä oli niin paljon, että olen tehnyt siitä tämän mekon ja jakun joskus aikaisemmin. Röyhelöön ja kaulukseen käytin jotain ylijäämäkangasta, jonka alkuperästä minulle ei ole muistikuvaa. Laitoin yläosaan vuoreksi pehmeää, ohutta trikoota mukavuuden maksimoimiseksi. Laiskuuttani jätin kuitenkin hihat vuorittamatta. Voi olla, että kadun sitä myöhemmin. Kokeilin ensimmäistä kertaa raglanhihojen tekemistä ja se olikin yllättävän näppärää.

Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe

 (Sain viimein kamerani asetuksia vähän asiallisemmiksi.)

Mietin useamman päivän mitä laitan yläosaan, koska kaula-aukko näytti liiankin simppeliltä. Lopulta ompelin kaulukset, jotka tosin eivät onnistuneet aivan täydellisesti. Jotenkin mystisesti niistä tuli vähän eripariset ja hieman liian kovat (olisi pitänyt jättää tukikangas pois yleisestä ohjeistuksesta huolimatta). Kaulaukset on helppo tarvittaessa irroittaa, sillä kiinnitin ne käsin viimeisteltyyn kaula-aukkoon.

Ihmetelin hieman itsekseni, etä miksi kaikki nyt ompelemani vaatteet ovat olleet sinisävyisiä. No, siihen on se selitys, että olen jostain syystä vuosien varrella ostanut sinisiä kankiaita. Pitkälti sattumankauppaa, sillä mistään kankaista ei ole ollut muita värivaihtoehtoja. On vähän hankalaa valita kankaiden värejä. En taaskaan juuri käytä mustaa (sukkahousuja ja alusvaatteita lukuunottamatta), eikä se ole koskaan ollut lempivärejäni, joten mustia kankaita ei ole eksynyt kaappiini. Harmaata käytän paljon, mutta sitäkään en ole kankaina juuri ostanut, jostain syystä. Sininen on helppo ja vaivaton yhdistää muihin vaatteisiini, kuten vaatekaappini kulmakiviin eli harmaisiin neuleisiin, toisaalta se on myös klassinen väri. Samalla se on vähän tylsä.

Itse tehtyä

Syyskuu on tullut. Koulukin alkaa ylihuomenna. On tullut aika fiilistellä villakankaita, sametteja, nilkkureita ja neuleita. Olen kesäihminen, mutta syksyssä on hyvätkin puolensa, kuten tee, kerrospukeutuminen ja viltin alla sohvalla kyhjöttäminen. Valitettavasti sitä vain kestää turhan monta kuukautta tästä eteenpäin. Eniten suren valon karkaamista toiselle puolelle maapalloa. Tänä kesänä en ole ollut pitkään valmis syksyn tuloon. Kesä oli niin surkea ja kylmä, että minusta kylmän syksyn saapuminen viileän kesän jälkeen on tuntunut epäoikeudenmukaiselta. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut päästä pettymykseni yli ja tulla sinuiksi vuodenajanvaihdoksen kanssa.

Pidän nyt lupaukseni ja esittelen viimeaikaisia aikaansaannoksiani. Ensimmäiseen hameeseen sain villakankaan äidiltäni. Emme tiedä kuinka vanha kangas on, koska se on äitini tädin peruja. Se olisi voinut olla shaali tai monta muutakin asiaa, mutta minä loihdin kankaasta hameen. Pidän erityisesti sivusaumojen koristeneuloksesta, en halunnut piilottaa sitä hameen sisälle, joten jouduin tekemään vähän erikoisemman ratkaisun saumojen kanssa. Lopputulos on mielestäni hyvä. Vaivauduin jopa tekemään vyölenkit vyötärökaitaleeseen ensimmäistä kertaa elämässäni.

 Minulla on ollut tämä merihepokuosinen kangas kaapissani varmaan neljä vuotta. Vasta nyt sain siitä aikaiseksi jotain. Jouduin tekemään yläosan kaksi kertaa, koska yksinkertaisesti pilasin sen ensimmäisellä kerralla. Täytyy muuten sanoa, että muuten sopivan kokoisissa kaavoissa on tosi usein liian pienet käsiaukot. Inhoan sitä tunnetta, kun kangas painautuu kainaloissa kivuliaasti lihaan. Joudun usein suurentamaan käsiaukkoja ja hihan sovittaminen onkin sitten vähän haaste. Juuri tästä syystä ensimmäinen versio yläosasta epäonnistui totaalisesti. Meinasin luovuttaa, mutta otin uuden erän seuraavana päivänä ja lopputulos on huomattavasti parempi. Yläosasta tuli ehkä vähän liian pitkä, se pitäisi varmaan korjata, Se on vain niin paljon purkamista etten ole vielä ainakaan jaksanut.

 Helma on kevyt ja leveä. Eikö ole aika kiva kuosi?

Rypytin yläosan edestä ja takaa, jotta venymättömästä kankaasta tehdyssä mekossa olisi helppo ja mukava liikkua.

 Tässä mekko in action. Sen verran pöljä oli ilme, että tein ilmeeseen sopivan modifikaation. Kuvanottopäivä oli muuten varmaan kesän kuumin ja toinen elokuun hellepäivistä. Huomatkaa tulviva joki, josta on tullut koski.

 En tehnyt tätä mekkoa itse vaan ostin sen kirpputorilta jostain itä-Suomesta viidellä eurolla. Eksyimme kirpparille, kun olimme isäni ja Jannen kanssa ajamassa setäni mökille, ja isä huomasi kyltin voissa paistetuista muikuista. Muikkuja myyvä miekkonen oli parkkeerannut kirpputorin eteen ja kirpputorilla oli kesäale: kaikki kesävaatteet puoleen hintaan. En ole ihan varma miten tämä paksusta trikoosta ommeltu mekko on kesävaate, mutta ei se minua haitannut :). Mekossa oli alunperin tylsät harmaat napit eikä mitään pitsejä, jotka siis itse lisäsin. Vaihdoin myös napit. Mekko on aika kiva ja mukava päällä. Helma on ehkä vähän lyhyt, enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä, että se on tehty pussiksi. Olkoon näin ainakin toistaiseksi.

Äiti nauroi nappivalinnalleni, kuulemma niin retroa. Mutta miksipäs ei? Valkoiset helmiäisnapit kullalla ovat aika ajattomat loppujen lopuksi :).