Petite Fleur

Nyt se on sitten minullakin. Saman mekon olet voinut bongata Meganin ja Toshikon yllä. Mekko matkusti minulle Hongkongista asti ja se on ostettu chicwish.comista. Ostokokemus oli hyvä, maksu helppoa paypalilla ja tuote, kuten kuvattu. Näin ohimennen sanottuna. Ihastuin mekkoon nähdessäni sen Toshikon päällä. Ostopäätös oli melko harkitsematon, ja mietin kyllä jälkeenpäin oliko tässä mitään järkeä. Mekko on kaunis, vaikka maailman mukavin vaatekappale se ei ole, sillä se kinnaa kainaloista, jos käsiä ojentaa eteenpäin. Juhlamekoksi hepene kuitenkin sopii, koska eihän juhlissa kovin suuria liikeratoja tarvitse tehdä.

Jill Barber - Petite Fleur

Minulla oli hyvä tekosyy pukeutua mekkoon sunnuntaina, kun äiti tarjosi meille sikoni syntymäpäivän kunniaksi päivällisen.Yhdistin mekon harmaisiin sukkahousuihin ja itse ompelemaani jakkuun. Jakku oli alunperin laatikkomaisempi ja kokoa 42. Ainoastaan jäi harmittamaan, että muuton kaula-aukon v-malliseksi. Olisi pitänyt pitäytyä alkuperäisessä o:ssa. Äiti kommentoi, että jotkut pirtsakamman väriset sukkahousut olisivat olleet paremmat, mistä olen samaa mieltä periaatteessa. Minulla ei kuitenkaan ole värikkäitä sukkahousuja ja toisaalta ajattelin, että harmaa menee jakun kanssa yksiin. 

Mekon ostopäätökseen vaikutti merkittävästi se, että mekko on brodeerattu. Olen nyt ollut jo pipdemmän aikaa innostunut erilaisista kirjailuista, ja tarkoitukseni on opetella ainakin perinteinen lankakirjonta. Myös helmi- ja silkkinauhakirjonta kiinnostavat. En vain ole oikein löytänyt kivoja malleja. Jospa saisin tilaamani kirjontakirjans niin tämäkin ongelma kenties ratkeaisi. Tosin joitain kaavoja löysin täältä ja täältä. Olen myös alkanut harjoitella pitsin virkkaamista. Se on kyllä hidasta hommaa! On minulla nyt kuitenkin varmaan noin metri tehtynä ensimmäistä pitsiä. Välineet löytyivät äidin mökiltä ja kuuluivat hänen tädilleen, joka sekä virkkasi että nypläsi pitsejä. Meillä taisi olla samoja intressejä. Hän oli muuten ranskan kielen opettaja, heh.

1700-luvun pukuhaaveita

Innostun aina välillä jostakin pukeutumiseen ja muotiin liittyvästä asiasta niin paljon, että minulla menee mukavasti viikkoja selaten erilaisia lähteitä pakonomaisesti. Edellisiä syviä ihastuksen kohteita ovat olleet lolita-muoti ja 50-luku. Olen nyt tavallaan palannut juurilleni, sillä joskus yläasteikäisenä sydämeeni syttyi intohimoinen palo 1700-luvun muotia kohtaan. Olen ollut jo kauan kiinnostunut historiallisesta pukeutumisesta. Yritin tuolloin kaivaa infoa kirjastosta ja internetistä, mutta vielä silloin sitä ei ollut paljon saatavilla. En myöskään osannut englantia niin hyvin, että olisin erityisemmin jaksanut perehtyä englanninkieliseen kirjallisuuteen. Jotain hyötyä jälleen yliopisto-opinnoista, joiden aikana on ollut pakko lukea tekstejä myös englanniksi. Nyt se ei tununut enää niin pahalta, heh. Ajat (onneksi) muuttuvat.

Vanhan suolan janottaessa tilasin itselleni kasan kirjoja, joita jotkin bloggaajat olivat suositelleet. Nyt kirjahyllyäni täydentävät J. Arnoldin Patterns of fashion 1, E. Frienshipin Creating historical clothes sekä L. Baumgartenin ja J. Watsonin Costume close-up. Jos jotakuta kiinnostaa, ostin kirjat booky.fistä.

Ensimmäisenä iltana haettuani kirjat minulla meni melkein kuuteen asti aamulla, kun tutkin niitä ja rinnalla luin artikkeleita netistä. Hupsista. Erityisesti Costume close-up oli hyvä tietopaketti aloittelijalle, mutta tarvitsin kyllä kaikkia kolmea ymmärtääkseni ja hahmottaakseni pukuja sekä niiden ompelemista. Suurin haaste minulle on se, ettei valmiita kaavoja ole vaan kaikki pitää piirtää itse. Creating historical clothes antaa kaavojen piirtämiseen yksityiskohtaiset neuvot, mutta ei ohjaa niiden ompelemisessa. Patterns of fashion 1 on laaja katsaus 1660-1800 -lukujen muotiin ja tarjoaa myös kaavat pienoispiirroksina. Kokomuutokset täytyy osata tehdä itse. Eniten jäin kaipaamaan selkeää ja hyvää, ohjeellista kaavaa korsetin tekemiseen. Sekä Costume close-upissa että Creating historical clothes -opuksessa oli ohje korsettiin, mutta molemmissa ohje on 1700-luvun alkun korsettiin - tai pikemminkin ensiksi mainitussa on kaava ja ohjeet, ja toisessa vain kaava - kun itse kaipailin vuosisadan lopun korsettia. Nyt mennään sillä mitä on. Toisin sanoen minulla ei ole paljonkaan hajua siitä, mitä olen tekemässä :D. Yritin lukea blogeista vinkkejä, jotta pahimmat virheet jäisivät tekemättä. Epäilen silti suuresti, että kaavani on susi. 

Tältä näyttää olohuoneen lattiani tällä hetkellä :D. Keltainen kangas ei muuten ole varsinainen korsettikankaani vaan teen tavoistani poiketen sovituskappaleen ensin. Tänään anoppi on tulossa käymään. Ehkä pitäisi tehdä tälle sotkulle jotain ennen sitä. Siivoaminen ei todellakaan tällä hetkellä ole vahvoja puoliani. Viime aikoina käveleminen ja seisominen ovat tuottaneet poikkeuksellista päänvaivaa, joten aika on mennyt pääsääntöisesti istuma-asennossa. Eilen en pystynyt tekemään oikeastaan mitään sen jälkeen, kun vaivaisesti linkutin yliopistolle ja takaisin hakemaan lukukausitarran. Joys of being me. Nooh, kyllä se tästä taas helpottaa.

Sitten minun pitäisi päättää, että minkälaisen puvun haluaisin tehdä. Vaihtoehtoja on vain niin paljon, enkä oikein osaa päättää. Sen verran olen ratkaissut, että puku tulee sijoittumaan 1700-luvun loppupuolelle. Ehkä 1770 tai 1780. Vaihtoehtoina olisivat robe à la Polonaise, robe à la Française tai robe à l'Anglaise. Eroja puvuissa on selkämyksessä, helmassa ja etukappaleessa. Myös näiden variaatioita ja yhdistelmiä on olemassa, mikä sekoittaa pakkaa entisestään.

Tämä on robe à la Polonaise. Tyylille ovat ominaisia helman pussittavat nostot. Olen itseasiassa alkanut mieltyä tällaiseen helmaan ja etuosan yksinkertaisuuteen.

 Toisaalta robe à la Française on klassikko ja niin sanotu sack back on myös viehättävä. Mutta voi olla, että tällaisenaan malli on ihnasen klisee ja röyhelöinen.

 Robe à l'Anglaise on ranskalaista sisartaan yksinkertaisempi. Tosin tämä puku näyttää vähän orvolta ilman asusteita. Suurin ero ranskalaiseen on kuitenkin puvun istuva takaosa. 

Tässä onkin minulle sitten projektia täksi vuodeksi. Pitäisi vain ratkaista myös rahoitus, sillä näihin pukuihin menee kangasta, ja yleensä sen pitää olla silkkiä. Mistään halvasta harrasteesta ei siis ole kyse. Mutta jos saisin edes yhden asukokonaisuuden itselleni, se olisi unelman täyttymys. Lisäksi toki haaveilen 1800-luvun asusta, mutta se on jo eri luku tässä tarinassa.

Hiusten kihartaminen: figure 8 curling

Törmäsin Youtubin syövereissä minulle tuntemattomaan kiharrustekniikkaan. Kiharrustekniikkaa kutsutaan 8 kiharaksi käyttäen marcel-kiharrusrautaa. Tekniikkaa käytetään erityisesti pitkiin hiuksiin, joihin on vaikeaa muuten saada tasaista kiharaa. Yleensähän kiharan saa vain latvaan. Pakkohan kiharaa oli kokeilla! Mitään marcel-rautaa minulla ei ole, mutta ihan tavallinen, kapea kiharruspuikko sopi hommaan mielestäni aivan hyvin. Käytin tätä:

Katsoin silmä tarkkana ohjevideota. Opin itse tekniikan aika nopeasti, mutta ei se silti joka kerta tuottanut hyvää kiharaa, eli jokin taika siinä on. Jonkin aikaa säherrettyäni tajusin, että 8 kiharrus muistuttaa samaa tekniikkaa, jota käytetään, kun tehdään kiharaa suoristusraudalla. En vielä toistaiseksi hallitse kiharoiden tekoa suoritusraudalla. En omista suoristusrautaa, joten en ole päässyt harjoittelemaankaan. Joka tapauksessa 8 tekniikka onnistui minulta paremmin.

Ohjevideo:

Video on mielestäni selkeä. Olen varma, että kiharoiden tekeminen jollekin toiselle kuin itselle olisi paljon helpompaa. Varsinkin hiusten takaosa vaati koordinaatiota, ja koko hiusten kihartaminen kärsivällisyyttä sekä käsivoimia. Tässä olen vasta aloittamassa. Olisihan sitä toki voinut laittaa ehkä vähän meikkiä naamaan ja silleen ennen näiden kuvien ottamista, mutta vissiin laiskotti :D. Minulla on hiuksissani vielä vanhaa kreppausta, jos ihmettelette, että mistä on kysymys.

Ennen:

Olin siis tehnyt ensimmäiset kaksi tai kolme kiharaa. Ihan on korkkiruuvin näköistä. Kihara myös tosiaan alkaa lähempää juurta kuin yleensä. Tässä vertailuksi 8 tekniikalla tehtyjä kiharoita oikealla puolella ja tavallisella tekniikalla tehtyjä vasemmalla. Ero on aika selkeä kyllä.

Koko tukan kihartamisessa meni hetki aikaa, mutta ei mikään mahdoton tehtävä. En silti varmaan lähtisi tekemään, ellei ole kyseessä jokin erityistilaisuus, eli kyse ei ole arkikampauksesta. Jostain syystä vasen puoli ei onnistunut ihan yhtä hyvin - tyypillistä.

Jälkeen (avaamattomat kiharat):

Avatut kiharat:

Oikeastaan lopullisen tuomion voi tehdä vasta sitten, kun on kulunut enemmän aikaa ja tietää kuinka hyvin kihara pysyy. Jos se laskee juuresta samalla tavalla kuin aina muutenkin, niin sitten tekniikka on hyödytön. Jos hiukset taas pysyvät kuohkeampina pidempään, on tässä jotain potentiaalia. Olisi hyvä päästä kokeilemaan kiharoita jonkun toisenkin tukkaan. 

EDIT: Tältä tukka näytti seuraavana päivänä. Eli kihara pysyi tavallista paremmin.

Mustavalkoista

Mikään muu ei ole mustavalkoista kuin asu. Ainoa aika vuodesta, kun minulla tekee mieli käyttää mustaa on kesä. Musta ei näytä tai tunnu niin tukahduttavalta ruskettunutta ihoa vastan kirkkaassa auringonvalossa. Tämä asu oli todella extempore, minkä voi päätellä muun muassa siitä, että olen vetänyt tukan vain sekaiselle sykerölle. Epätyypillistä minulle ainakin siinä mielessä, että en yleensä lähde ulos tuollaisella tukalla. No, en minä nytkään kovin kauas ulos lähtenyt. Kävin pienen kävelylenkin vain. 

Topilla on hauska, pieni tarina. Olin muistaakseni Helsingissä siskojeni ja perheeni kanssa, kun kävimme Zarassa. Minä olin päättänyt sinä kesänä löytää itselleni jonkin seksikkään paidan. Seksikäs on harvoin adjektiivi, jota käytän vaatteistani. Tämä toppi sopi mielestäni tuohon kategoriaan ja ostin sen omakseni. Sisareni muistaa aina, että tämä on seksikäs-paitani. Häntä jäi harmittamaan ettei ostanut itselleen samanlaista.

Hame on alunperin perusmusta, mutta koska en käytä mustaa juurikaan, lisäsin siihen valkoista pitsiä mielenkiinnoksi ja pehmentämään ilmettä. Itseasiassa tässä asukokonaisuudessa on mielestäni dolce & gabbana henkeä. Kengät, jotka näkyvät kuvissa huonosti, ostin Kreetan matkalta pari vuotta sitten. Sudenkorentokorviksista on tullut yksi lempikoruni. Jo en mitään muuta keksi tai jaksa laittaa, pujotan pleksikorennot korviini. 

Huominen on huomenna, vaik' oltais jo sen puolella.

Uudet kengät osa 2. Edelleen synttärirahoilla ostettu. Tykkään tosi paljon, mutta ovat kyllä tuskaiset kantapäilleni! Ensimmäisellä kerralla tuli laastareista huolimatta rakko vasempaan kantapäähän. Pitää jatkaa pehmittämisyrityksiä. Onneksi ja tarkoituksenmukaisesti kengät ovat nahkaa. Nämä on itseasiassa valmistettu italiassa alusta loppuun. Tosi kiva, kun löytää pienempien merkkien kivoja tuotteita (ostettu siis yoox.comista). Ihmettelen suuresti miksei vastaavien valmistajien kenkiä tuoda Suomeen. Italiasta varmasti löytyisi useita potentiaalisia ja kiinnostavia merkkejä. Pidän näissä kengissä ulkonäön ja materiaalin lisäksi siitä, että nämä ovat käytännölliset; ikään kuin sandaalien ja ballerinojen risteytys. Umpinainen kärki mahdollistaa sukkahousujen käyttämisen ilman, että näyttää kummalta. Nämä kengät ovat muuten niin teräväkärkiset kuin mitä suostun jalkaani laittamaan. Nythän terävä kärki on palannut takaisin muotiin. Kittenheel ei edelleenkään innosta, ja olen traumatisoitunut niistä kauheista noitakengistä, joita 2000-luvun alussa käytettiin, jo joita kirpputorit muuten edelleen pursuilevat. Kengissä pitää olla sopiva söpöysefekti :).

Tästä kyseisestä helleasusta tykkäsin tosi paljon. T-paita on ostettu viime kesän lopulla Lindexin alesta. Se on yksi suosikeistani, sillä materiaali on ihanan laskeutuva viskoosi ja malli on täydellinen. Ihmeellinen hame-sortsit-kombo on Bangkokin tuliainen. Lippiksen ostin aikoinaan purjehdusta ajatellen. Harmi vain, että asu piti jossain vaiheessa vaihtaa, sillä ulkona tuuli liikaa ja helmat liehuivat siihen malliin, että esittelin hassuja alussortsejani koko maailmalle. Nyt alkaa olla jo aika kivasti rusketusta! Varsinkin edellisen rantareissun jäljiltä (tosin nämä ovat vanhempia kuvia).

Pala taivasta

Toissapäivänä oli loistava rantapäivä! Polkaisimme Monmonin kanssa Nallikariin. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, mutta tämä oululainen tuuli käy hyödylliseksi helteillä. Ilma on nimittäin varsin leppoisa, kun käy miellyttävä tuulenvire eikä ilma seiso. Saimme rannalla kulumaan ennätykselliset seitsemän tuntia!

Ladysmith Black Mambazo - Abantwana basethembeleni

Ihan ensimmäiseksi kävimme kokeilemassa sup-lautailua. Siinä seistään ja melotaan pitkällä melalla surffilautamaisen laudan päällä. Lauta on onneksi varsin vakaa, vaikka siinä seisoo. Myötätuuleen liikkui varsin nopeasti ja leppoisasti, mutta takaisin palaaminen olikin sitten haasteellisempi juttu. Tuulta ja aaltoja vastaan melominen vaatikin jo tekniikkaa ja voimaa. Räpeltämisen jälkeen löysin tekniikan ja pääsin kuin pääsinkin takaisin lähtöpisteeseen. Lopun aikaa lähinnä istuskelin laudalla ja meloin ympyrää :D. Kävin välillä pulahtamassa viilentävässä merivedessä, sillä aurinko paistoi melko voimakkaasti tuulesta huolimatta.

Suppailun jälkeen oli kuuma ja jano ja vähän nälkäkin. Otimme puolen litran slush-juomat ja istuimme ravintolan terassille niitä nauttimaan. Taivas oli aiva sininen, ei ainuttakaan pilven hattaraa näkyvissä koko päivänä. Jäinen juoma maistui kyllä hyvältä. Tilasimme myös sapuskaa. Minä söin nokkosgnoccheja, kasviksia ja salaattia. Annos oli hyvä. Monmon tilasi alkuruuan ajatellen, että se kyllä riittäisi pikkunälkään :D. No, ei se ollut ihan riittävän iso, hyvä kylläkin. Siinä oli muistaakseni muun muassa siikaa ja herkullisia marinoituja kukkakaalisuikaleita. Onneksi minun annoksestani riitti myös Monmonille ja saimme molemmat vatsamme täyteen.

 

Loppupäivä meni rannalla pötkötellen ja musiikkia kuunnellen. Kävimme myös pulahtamassa. Oli sellainen olo, että tässä on pala taivasta. Eipä päivää olisi paljon paremmin voinut käyttää. Illalla, kun ajoin pyörällä kotiin, ehdin nähdä vielä alkavan auringonlaskunkin. Jotenkin näkymä tehtaan taakse laskevasta auringosta oli runollisen urbaani.

Neon + pastellit

Ihmiset, miten te voitte käyttää helteillä farkkusortseja? Tai siis olen minäkin käyttänyt (tai ainakin yrittänyt), mutta tsiisus. Tuntuu siltä, että alushousut ovat päivän päätteeksi ihan hiestä märät. Pyöräily farkkusortseissa on esimerkiksi ihan tuskaa. Minä viihdyn paljon paremmin ilmavissa hameissa. Huh huh. Nyt saa kyllä olla melkoinen mielikuvitus pukeutumisen suhteen. Toisaalta on ihanaa, kun voi oikeasti vihdoin käyttää ihan kaikkia vuosien aikana kaappiin kerääntyneitä hellevaatteita! Yleensä vuodessa on vain pari päivää, ja silloin tulee aina päätösahdistus, kun haluaisi käyttää mahdollisimman montaa vaatekappaletta lyhyessä ajassa.

Toisaalta mietin tässä yhtenä päivänä, että nyt piisaa sitä kesää, jota on kaksi vuotta saanut odotella. Tässä asussa piipahdin brunssille äitini, hänen miesystävänsä ja siskoni kanssa. Jazzmusiikkia ja New Orleansilaista ruokaa. Musiikki oli jees, ruoka melko keskinkertaista. Oli kuitenkin mukavaa päästä pois kotoa, mikä on ollut nyt viimeaikoina melkoinen haaste. Tosin pelkkä kävely bussipysäkiltä ravintolaan väsytti minut niin, että hyvä kun en nukahtanut naama lautasella. 

Ei ole varmaan vaikeaa arvata, että tästä hameesta on tullut ykkössuosikkini? Malli, pituus ja tekstuuri vain ovat täydelliset. Jos ihan rehellinen olen, niin toppi vaihtui saman sävyiseen T-paitaan viime metreillä. Puuvilla houkutteli sitten loppujen lopuksi enemmän. Hoksasiko joku kuvissa pilkottavat uudet kenkäni? Ostin ne appivanhemmiltani saamillani syntymäpäivärahoilla yoox.comista. Nahkaa ovat ja kustansivat alesta postikuluineen noin 68 euroa, joka ei mieletäni ollut paha. Sitäpaitsi etsin vastaavia kenkiä jo vuosi sitten. Sydämeni hypähti, kun nämä tulivat vastaan! Sekä kengissä että asussa on color block -meininkiä. Yllättävän hyvin neon ja pastellit menevät yksiin. 

I've got some new shoes on and everything is all right...