Mikä tekee sinut onnelliseksi?

En tiennytkään, että Pharrel Williamsin biisi on saanut aikaan maailmanlaajuisen ilmiön. Biisi saa hymyn huulille muutenkin, mutta nämä videot saivat minut hyvälle tuulelle. Ihmiset onnistuvat hymyilemään epätodennäköisissäkin paikoissa. Sunnuntain kunniaksi.

Plans to make me blue

Nahkahame. Vintagea. Basics.

Marvin Gaye - I heard it trough the grapevine

Baby don't you holler

Olen edelleen ja enenevissä määrin innostunut 60-luvun vaikutteista. Jos pitäisi nimetä yksi vuosikymmen suosikikseni, se oli todennäköisesti juuri 60-luku. Miksi? Koska silloin naisilla oli pukeutumisen suhteen paljon erilaisia vaihtoehtoja. Hameen helmansa saattoi valita pitkiksi, polvipituisiksi tai minimittaisiksi. Oli leveitä ja tyköistuvampia siluetteja, tratitionaalista ja modernia. Modernista vallankumouksesta huolimatta naiset olivat usein naisellisia. Oli rusetteja, peter pan -kauluksia ja korkokenkiä. Meikin painopiste oli silmissä ja hiukset uhmasivat painovoimaa. 

Velvet Underground - I'm waiting for my man

Kaikki kuvat eivät ole alkuperäistä 60-lukua, mutta inspiraatio on selkeä. Olen myös hiljalleen alkanut innostua tuon ajan kenkämuodista, mikä hämmästyttää hieman itseänikin. Edelleen haaveilen kuvien mukaisesta minimekosta. Vielä minulla on muita projekteja kesken, joten menee todennäköisesti hetki ennen kuin pääsen pyörittelemään minimekon kaavoja. 

 

Sillä aikaa voin varioida omaa vaatekaappiani. Mekon olen ommellut itse noin neljä koko liian suuresta kotelomekosta. Asu on itseasiassa kuvattu jo jonkin aikaa sitten, kun säät vielä sallivat kuvien korkokenkien käytön. Nyt alkaa olla jo vähän viileää avonaisille kengille. Tosin pärjäsin vielä eilen loafereissa. 

Kotisleikkejä

Minulla on ollut vähän leipomisvimmaa viime aikoina. Pari viikonloppua sitten sain Jannen houkuteltua leipomaan yhdessä mustikkamuffinsseja. Selvisimme taikinan tekemisestä sen pahemmin riitelemättä ja ongelmitta. Mitä nyt vuokia piti täydentää, ja Janne vähän nyrpisteli, kun ohjeistus ei ollut tarpeeksi hyvä ensimmäisellä kerralla. Meillä on siis paha tapa saada aikaan riitaa ruuanlaiton ja leipomisen yhteydessä. Minä en jaksaisi selittää jokaista pikkuasiaa, ja Janne kyseenalaistaa kaiken mitä teen. Meillä on harvemmin mahdollisuus tällaisiin kotisleikkeihin, koska edelleenkään emme asu yhdessä. Janne on niin paljon poissa ja visiitit tuntuvat aina niin pikaisilta. Suurin osa ajasta menee ihan vain oleiluun. Tuntuu ettei ikinä oikein ehdi keksiä mitään järkevää tekemistä. Onneksi muffinssien leipominen on ihan järkevää tekemistä ;). 

Hieman kärsimätön leipuri odotamassa valmiina uunin edessä :).

Än, yy, tee, nyt! 

Kyllä niistä tuli kelvollisia! Kohosivat tosi nätisti, eivätkä lössähtäneet yhtään. Niistä tuli vain tosi isoja. Nyt meillä on pakastimessakin edelleen pussillinen jäljellä. Ohje on muuten täältä. En ehkä sanoisi kaikkien aikojen parhaimmiksi muffinsseiksi, mutta ihan hyviä oli. Paistoaika oli meidän muffareille muuten liian lyhyt. Piti tuplata, että tuli kypsiä. Olivat varmaan niin isoja. Jaa, ehkä pitäisi vielä äidille tuliaisiksi tänään, kun lupasin mennä sinne syömään. Äiti ei ole mikään jälkiruokavelho. Äiti on niin adhd keittiössä, että polttaa asioita pohjaan tai muuten vain mokailee. Ja sitten hän väittää, ettei osaa tehdä ruokaa, vaikka kysymys on lähinnä keskittymisen puutteesta.

Vielä riittää valoa

Kävimme ihailemassa lämmintä syksyä Vuokatissa viime viikolla. Jannekin pääsi Kajaanista piipahtamaan paikalla ja minä Vuokatista Kajaaniin. Isä ja hänen naisystävänsä olivat myös lomailemassa, jos nyt eläkeläisillä voi lomaa olla. Ilmat olivat todella hyvät: aurinkoa oli ja lämmintäkin. Paljonhan minä en pysty liikkumaan, joten suurin osa liikuntamahdollisuuksista jäi käyttämättä, mutta hyödynsin kylpylän ja maisemat. Kävin siis päivittäisillä, lyhyillä kävelyillä ja pari kertaa nauttimassa kylpylässä uimisesta ja saunomisesta. 

Pärjäsin useampana päivänä ihan ilman takkia auringossa! Varmaankin intiaanikesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Täällä kotona on heti viileämpää. Ensimmäisinä päivinä Janne kävi mökillä lähinnä nukkumassa :D, koska hänellä oli niin paljon ennalta suunniteltuja aktiviteetteja ja tietysti koulu/työhommia. Onneksi perjantai vapautui aikatauluista, ja Jannekin ehti päästä nauttimaan kuntosalista ja kylpylästä. Yhdessä emme kylpylään kuitenkaan päässeet, sillä samaan aikaan, kun Janne pulikoi altaissa, minä nukuin päiväunia :D.

Mökillä on 90-luvun tai 2000-luvun alun tunnelma, mutta näkymät ulos ovat kauniit. Vaikka mökkejä on vieri vieressä, sitä ei ikkunasta katsomalla huomaa, koska mökit on rakennettu limittäin. Pisteitä suunnittelulle. Siitä tulee kuitenkin miinuksia, että makuuhuoneiden ovet ovat melko pahvia, joten niissä huono äänieristys. Vanhempi sukupolvi tuppaa heräämään tuntikausia aiemmin, joten häly saattaa häiritä joitakin pitkään nukkujia, kröhöm.

Ehdin käymään itsekin Kajaanissa. Janne kutsui minut mukaan lautapeli-iltaan ja illalliselle ravintolaan kavereidensa kanssa. Janne oli vielä töissä, kun tulin, joten hyödynsin luppoajan kiertelemällä kaupungilla. Kajaanissa ei kyllä ole paljon mitään. Paitsi että löysin yllätyksekseni luumunvärisen huulipunan juuri oikeaa sävyä, jota olen etsinyt - violetti, joka ei taita ruskeaan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin puna on Rimmelin moisture renew (sävy 330 Sloane's plum). Huulipunan peittävyys ei tosin ole aivan tasainen. Pensselillä saisi varmaankin tasaisimman tuloksen pohjustuksen kanssa. Molemmat illat olivat mukavia, ja oli kiva tavata porukkaa, jonka kanssa Janne niin paljon viettää aikaa. Kävimme syömässä paikallisessa Sulo-ravintolassa. Ruoka oli ihan maukasta, joskin ei mitenkään erityistä. Ehkä vähän hintava paikka, ja pienehköt annokset. Minulle annos oli juuri sopiva eli varmaan monelle muulle liian pieni.

Nähdessäni tämän kyltin lähellä rautatieasemaa ajattelin vain, että only in Kajaani :D.

Nyt on kotiuduttu. No, Jannen pitää lähteä takaisin tänään, mutta oli meillä poikkeuksellisen monta päivää yhdessä kuitenkin. Eilen ehdimme jopa kyhätä kokoon kolmen ruokalajin illallisen parille ystävälle, joilla oli muuten sattumoisin seurustelun kymmenvuotispäivä. Söimme Jannen isältä saamamme hirven sisäfileen, sipulikeittoa ja kakkua. Illalla viihdytimme itseämme elokuvalla, ja mikäs sen parempi päätös päivälle.

60's

Tänä syksynä 60-luku on tulossa räminällä muotiin. Yleisilme on hieman rock-henkisempi kuin minun toteutukseni, mutta inspiraationlähde on joka tapauksessa sama. Paidan olen ommellut itse jo viime vuonna, ja sitä on käytetty ihan hirveästi. Hame on vanha tuttu tältä kesältä. Sukat ovat itseasiassa äitini perintöä, joten en voi kuin arvailla niiden ikää :D. Haaveilen nyt myös 60-luvulle tyypillisestä A-linjaisesta minimekosta. Onneksi sellainen on suhteellisen helppo ommella ja kaavojakin minulla on. Kangaskin saattaisi ehkä löytyä jostain kaapin perukoilta. 

Edelleenkään kitten heelit ei houkuta, mutta saappaat, laatikkomalliset takit, hamepuvut ja minimekot voisivat hyvinkin löytää tien kaappiini. Miksipäs ei? Myös mustia silmänrajauksia pitää edelleen treenata.