Kävimme ihailemassa lämmintä syksyä Vuokatissa viime viikolla. Jannekin pääsi Kajaanista piipahtamaan paikalla ja minä Vuokatista Kajaaniin. Isä ja hänen naisystävänsä olivat myös lomailemassa, jos nyt eläkeläisillä voi lomaa olla. Ilmat olivat todella hyvät: aurinkoa oli ja lämmintäkin. Paljonhan minä en pysty liikkumaan, joten suurin osa liikuntamahdollisuuksista jäi käyttämättä, mutta hyödynsin kylpylän ja maisemat. Kävin siis päivittäisillä, lyhyillä kävelyillä ja pari kertaa nauttimassa kylpylässä uimisesta ja saunomisesta.
Pärjäsin useampana päivänä ihan ilman takkia auringossa! Varmaankin intiaanikesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Täällä kotona on heti viileämpää. Ensimmäisinä päivinä Janne kävi mökillä lähinnä nukkumassa :D, koska hänellä oli niin paljon ennalta suunniteltuja aktiviteetteja ja tietysti koulu/työhommia. Onneksi perjantai vapautui aikatauluista, ja Jannekin ehti päästä nauttimaan kuntosalista ja kylpylästä. Yhdessä emme kylpylään kuitenkaan päässeet, sillä samaan aikaan, kun Janne pulikoi altaissa, minä nukuin päiväunia :D.
Mökillä on 90-luvun tai 2000-luvun alun tunnelma, mutta näkymät ulos ovat kauniit. Vaikka mökkejä on vieri vieressä, sitä ei ikkunasta katsomalla huomaa, koska mökit on rakennettu limittäin. Pisteitä suunnittelulle. Siitä tulee kuitenkin miinuksia, että makuuhuoneiden ovet ovat melko pahvia, joten niissä huono äänieristys. Vanhempi sukupolvi tuppaa heräämään tuntikausia aiemmin, joten häly saattaa häiritä joitakin pitkään nukkujia, kröhöm.
Ehdin käymään itsekin Kajaanissa. Janne kutsui minut mukaan lautapeli-iltaan ja illalliselle ravintolaan kavereidensa kanssa. Janne oli vielä töissä, kun tulin, joten hyödynsin luppoajan kiertelemällä kaupungilla. Kajaanissa ei kyllä ole paljon mitään. Paitsi että löysin yllätyksekseni luumunvärisen huulipunan juuri oikeaa sävyä, jota olen etsinyt - violetti, joka ei taita ruskeaan. Jos jotakuta kiinnostaa, niin puna on Rimmelin moisture renew (sävy 330 Sloane's plum). Huulipunan peittävyys ei tosin ole aivan tasainen. Pensselillä saisi varmaankin tasaisimman tuloksen pohjustuksen kanssa. Molemmat illat olivat mukavia, ja oli kiva tavata porukkaa, jonka kanssa Janne niin paljon viettää aikaa. Kävimme syömässä paikallisessa Sulo-ravintolassa. Ruoka oli ihan maukasta, joskin ei mitenkään erityistä. Ehkä vähän hintava paikka, ja pienehköt annokset. Minulle annos oli juuri sopiva eli varmaan monelle muulle liian pieni.
Nähdessäni tämän kyltin lähellä rautatieasemaa ajattelin vain, että only in Kajaani :D.
Nyt on kotiuduttu. No, Jannen pitää lähteä takaisin tänään, mutta oli meillä poikkeuksellisen monta päivää yhdessä kuitenkin. Eilen ehdimme jopa kyhätä kokoon kolmen ruokalajin illallisen parille ystävälle, joilla oli muuten sattumoisin seurustelun kymmenvuotispäivä. Söimme Jannen isältä saamamme hirven sisäfileen, sipulikeittoa ja kakkua. Illalla viihdytimme itseämme elokuvalla, ja mikäs sen parempi päätös päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti