Kenkäjoulukalenteri luukku 5

Viides luukku tulee näemmä tänään tosi myöhään. Olimme äidin ja siskon kanssa tänään ruokaostoksilla huomista itsenäisyyspäivää varten. Loppupäivä onkin mennyt lepäillessä ja hoitaessa joitain pakollisia juttuja koneella. Mutta nyt, ne kengät...

Pastellin ja puuterin sävyissä jatketaan. Olen ilmeisesti ostellut viime vuosina useita uusia kenkiä? Nämäkään puuterinväriste ballerinat eivät ole montaa vuotta vanhat. Toisaalta on ollut pakko hankkia uusia, koska vanhat luottokenkäni ovat heittäneet henkensä. Hieman surku, että tuo vaalea väri ottaa niin herkästi jälkiä itseensä. 

Ostin nämä, koska ne olivat a) söpöt, b) niissä oli ajankohtainen kanta, c) tarvitsin uudet ballerinat ja d) nämä ovat tosi sopivat jalkaan. Alan varmaankin jo toistaa itseäni tällä "ne ovat niin hyvä jalkaan" -mantrallani, mutta se on mahdollisesti jopa tärkein kriteerini kienkiä ostaessani. Jostain syystä tuo puuterinsävy on ollut hieman hankala yhdistää vaatteisiini. Tai sitten se on sen söpöyden ja värin yhdistelmä. Ja kun sen yhdistää vielä suhteellisen söpöön vaatekkaappiini, lopputuloksesta tulee helposti liian imelä. Olen minä niitä silti käyttänyt, kuten näkyy. Rakkaat pikkutyttökenkäni :).

P.S. Sata vuotta myöhässä: tein lehtikaalisipsejä. En tykkää. Piste. :D

Kenkäjoulukalenteri 4

Minulla on pieni erityiskiintymyssuhde vaaleanpunaiseen. En vain voi sille mitään. Onneksi en lapsena pitänyt pastelleista, muuten olisin varmaankin pukeutunut päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen, jos se olisi ollut mahdollista. Lempivärini oli keltainen. Ilahduin ikihyviksi bongatessani viime kesänä yoox.comin alennusmyynnistä nämä kaunokaiset:

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt vaaleanpunaisia, hauskoja korkokenkiä. Yhtään täydellistä paria ei ollut tullut vastaan. Mivida-merkkiset color block -kengät osuivat ja upposivat. Ne ovat mukavat jalassa, ja nahka on pehmeää. Kengistä löytyy kolmea eri väriä ja tekstuuria sekä kävely-ystävällinen korko. Voiko kengiltä enää muuta toivoakaan? Näkyy, että niitä on käytetty, vaikka en ole omistanut niitä vielä vuottakaan. Joskus se vain on rakkautta ensisilmäyksellä. Toivon meille monia yhteisiä vuosia. ;)

Ruusuja hiuksissaan

Sain Sannalta luvan liittää blogiini muutaman kuvan hänestä ja tekemästäni kampauksesta. Kuvat otettiin museon tiloissa Suomenlinnassa. Käytännössä museo oli jo suljettu, mutta saimme luvan räpsiä kuvia noin kymmenen minuttin ajan. Se kymmenen minuuttia kyllä vähän venähti... Minä olen itseasiassa ottanut nämä kuvat.

Eikö ole kaunis kokonaisuus! Värit ovat niin nappiin. Kampauskin onnistui hyvin. Saanen myös huomauttaa, että Sanna on ommellut vaatetuksensa kokonaan itse. Vitsit, kun vielä joskus olisi itsekin  noin taidokas.

Kenkäjoulukalenteri 3

Uusi luukku aukeaa.
Näitä kenkiä voi ajan puolesta sanoa kenkäkaappini klassikoiksi! Mallikin on kestänyt hyvin aikaa.

Biancon kiilakorot ostin aikanaan ylioppilasjuhliini. Ihastuin jo silloin piparkakkureunakoristeisiin ja nilkkaremmilliseen malliin. Kengissä oli vain yksi vika. Ne eivät pysy jalassa, joilleivät remmit ole kunnolla kiinni. Alkuperäinen kiinnityssysteemi ei toiminut, ja remmi ponkaisi kävellessä auki. Tästä syystä kompuroin kävellessäni ylioppilasjuhlasaliin, heh. Kengät viruivat vuosia kaapin perukoilla remmiongelman takia, kunnes eräänä päivänä sain herätyksen ja älysin, että suutari voisi varmaankin korjata ongelman. Suutari asensi kenkiin soljet, ja nyt muistojen kiilakorot ovat päässeet kunnolla käyttöön. Nämä ovat yhdet kesäsuosikeistani.

Kenkäjoulukalenteri osat 1 ja 2

Tulipahan hoksattua, että joulukanlenteri voisi olla tänä vuonna toteutettavissa. Päivän myöhässä tosin, mutta ei viitsitä olla nirppanokkia. Tiedän, että Nelliinan kenkäjoulukalenteri on erittäin suosittu, mutta se ei ole syy, miksi ajattelin kopioida hänen hyvin menestyneen ideansa. Blogissani kengät eivät oikein koskaan pääse esille, ja kun kuitenkin kaappi pullistelee minulle rakkaita popoja, niin miksi en asettaisi niitä vähän jalustalle? 

Perheeni huokaisee kauhusta joka kerta, kun kuulee minun hankkineen itselleni uudet kengät. Ilmeisesti he kuvittelevat minun omistavan kymmeniä ja taas kymmeniä epäkäytännöllisiä klopottimia. Olen kenkähifistelijä, se myönnettäköön, mutta olen sitä ylpeydellä. Minun kohdallani hifistely ei tarkoita satojen eurojen sijoitusta paria kohden vaan hinta-laatusuhdetietoisuutta. Jollekin voi tulla pettymyksenä se, että itseasiassa kenkävarastoni on loppujen lopuksi varsin käytännöllistä sorttia. 

Pidemmittä puheitta kaksi ensimmäistä kenkäjoulukalenterin luukkua samalla kertaa!

Terävähkökärkiset ballerinat merkkiä Penelope ovat viimekesän heräteostos nettikaupan syövereistä. En voinut vastustaa mallia, platinan kiiltoa ja aitoa nahkaa. Nämä ovat itseasiassa olleet tuskaisimmat kengät jalassa vähään aikaan. Kantapäistä tuli aluksi melkoiset rakot! Onneksi kengät pehmenivät käytössä, eivätkä enää aiheuta rakkoja. Ensi kesänä lisää käyttöä näille. Ballerinat ovat uudet, mutta jo vieneet oman paikkansa kenkäharrastajan sydämestä.

Näitä korkoja voisi kai kutsua täydellisiksi pikkujoulukengiksi. Siitä huolimatta, ettei näissä ole varpaiden alla yhtään platoa, kengät ovat loistavat kävellä. Näillä jaksaisi tanssia pikkutunneille asti. Mokkaisista kärjistä huomaa, että kengille on jo kertynyt vuosia ikää ja monia käyttötunteja. Näyttävyytensä tähden kengät ovat olleet lähinnä juhlakäytössä. Itseasiassa nämä taitavat olla ainoat aktiivisessa käytössä olevat mustat korkokenkäni! Ostin kengät vuosia sitten, kun Janne oli vaihdossa Hollannissa. Olin hänen luonaan visiitillä, kun löysin nämä jostain pikkukaupasta. Kengät vaikuttivat aluksi ihan liian pieniltä ja pelkäsin niiden jäävän käyttämättöminä lojumaan laatikkoonsa. Näin ei onneksi käynyt ja kengät muokkautuivat sopiviksi. Olen juhlinut näissä ainakin kihlajaiseni. Kenkien merkki on Invito, enkä ole sittemmin samaan merkkiin törmännyt. Ehkä kannattaisi selvittää, saisiko merkkiä vielä jostain, sillä kenkien lesti on todella hyvä. No, saahan sitä. Yleensäkin ottaen hyväksi havaittu kenkämerkki kannattaa painaa mieleen.


P.S. Aivan loistavia uutisia tuli viikonloppuna, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui vihdoin voimaan! Minusta koko juttu on ihan itsestäänselvyys, ja olen ihmetellyt, miksei se mennyt läpi jo aiemmin. Niin kuin joku sanoi: tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.

Joulubaali 2014

Helsingin Wanha Waruswäci ia Caupungin Hywät Asuckat yhdistys järjestää Suomenlinnassa joka vuosi joulun aikaan joulubaalin eli joulujuhlan eli tanssiaiset. Yhdistys kerää yhteen niitä henkilöitä, jotka haluavat harrastaa ja elävöittää 1700-luvun historiaa.  Joulubaaliin pukeudutaan 1700-luvun asuihin, siellä syödään aikalaista ruokaa ja tanssitaan vuosisadan tansseja. Löysin yhdistyksen vasta tänä syksynä. Kun kuulin, että Sanna oli lähdössä baaliin, innostuin itsekin lähtemään mukaan. Minullahan ei vielä ole sopivaa asukokonaisuutta, mutta Sanna lupasi, että saan varmasti jonkun asun lainaan. Innostuin kuitenkin tekemään itselleni omat kureliivit, kun olihan minulla jo Sannalta saatu kaavakin olemassa. Paneudun kureliivien valmistamiseen hieman enemmän omassa postauksessaan, mutta todettakoon, että sain ne vuorta vaille valmiiksi juhlia varten. Ompelin kureliiviä sormet rakoilla vielä juhlapäivän aamuna. 

Sain lainaksi alusvaatteet Sannalta ja päälipuvun The Shadow of My Hand -blogin Noralta. Lämpimät kiitokset puvun lainasta! Mekko on kaunis puuvillainen robe à l'anglaise. Istuvuuskin oli melkein oikea. Yläosa oli ehkä ihnasen liian pitkä ja kainaloaukot pienet. Muuten puku oli hämmästyttävän oikean kokoinen. Tässä vaiheessa minulla ei ole näyttää kuin vain kuvia itsestäni valmiissa asukokonaisuudessa. Kaikki kuvat on otettu Suomenlinnan alueella. Tämä kuva muuten toimi kapauksen referenssinä:

Tein itse hiukseni. Ehdin väsätä tukan myös Sannalle. 1700-luvun kampaukset eivät muuten ole helpoimmasta päästä. Minulla meni parin kokeilukapauksen verran ennen kuin sain homman toimimaan. Vinkiksi muille samaa yrittäville: tehkää sormikiharapohja, hiukset kannattaa jakaa tarkoin oisioihin jo sormikiharoita tehdessä, käyttäkää kuivashampoota ja tupeeratkaa kiharoiden avaamisvaiheessa jokainen kihara kevyehkösti erikseen. Hiuslakan käyttö on myös suositeltavaa ;). Jotta saataisiin aikaan "rullakiharoita", helpottaa, jos voi pyörittää hiukset jonkin sylinterinmallisen asian ympärille. Esimerkiksi eri kokoiset pvc-putket voisivat olla hyvä idea. Itse käytin hätäpäissäni puisen harjani kädensijaa. Hiukset pysyivät erittäin hyvin koossa koko illan. Siitä saattoikin päätellä, että niiden avaaminen olisi melko tuskaista, niin kuin se olikin. Harjasin Sannan tukkaa auki varmaan yli puoli tuntia, mutta hänellä onkin todella pitkä tukka. Sain paljon kehuja tukkalaitteistamme, eli ilmeisesti onnistuin tavoittamaan 1700-luvun hengen aika hyvin. Jes! Hiukset olivat nimittäin se asia, josta olin eniten huolissani. Hiuksilla on nimittäin iso rooli 1700-luvun lookissa, koska silloin tehtiin näyttäviä kampauksia, ja ne kuuluivat kokonaisestetiikkaan olennaisesti. Ilman hyvää kampausta, asukokonaisuus jää vaillinaiseksi minun mielestäni.

Baali meni oikein mukavasti, vaikka en tuntenutkaan etukäteen kuin vain Sannan. Pääsin tanssimaankin, vaikka en niistäkään tiennyt entuudestaan mitään. Tanssit olivat onneksi sen verran simppeleitä, että suunnilleen pysyin mukana. Kyllä minä yhden tanssin sekoitin ihan totaalisesti menemällä kerran väärään paikkaan väärään aikaan. Ihmisten parit menivät ihan hukkaan ja törmäilimme toisiimme. Hups. Juhlien jälkeen olen ollut sen verran naatti, että olin todella tyytyväinen, kun ensinnäkin pääsin lentäen takaisin, eikä tarvinnut istua kahdeksaa tuntia junassa. Jospa sitä tämän päivän fiilistelisi ja lepäilisi.

Treffit

Kävimme viikonloppuna Jannen kanssa syömässä Kentässä ja katsomassa elokuvan. Voisi kai sanoa, että olimme treffeillä, mitä ei siis tapahdu ihan hirveän usein. Kentässä oli kaikki kanansiivet eli wingsit - ja itseasiassa muutkin sapuskat - puoleen hintaan! Otimme sitten 30 kappaletta kanansiipiä ja korillisen ristikkoperunoita :D. Eipähän ainakaan jäänyt nälkä! 

 


Ainoa ongelma oli kanojen kastike, joka ilmeisesti perinteiseen tyyliin oli varsin etikkainen. Minä pidän etikkaisesta sinänsä, mutta kanoissa sitä oli liikaa. Janne söi sitten lopulta melkein kaikki kanat. Minä popsin lähinnä ristikkoperunoita. Oli se Jannella rankkaa! Kuvasta voi nähdä vasemmalla minun luukasani ja oikealla Jannen, melko paljon korkeamman, kasan. Ei voi kyllä väittää maailman terveellisimmäksi ateriaksi. No, ei siitä aina tarvitse niin välittää.

Ruokailtuamme hipsimme leffaan katsomaan Interstellar-elokuvan. Minä en itseasiassa tiennyt yhtään, mitä olimme menossa katsomaan. Janne oli hoitanut koko jutun. En myöskään tiennyt kyseisestä elokuvasta mitään etukäteen. Leffa oli intensiivisin kokemus vähään aikaan! Ensimmäinen kommenttini elokuvan jälkeen oli, että olipas stressaavaa :D. Elokuva ei ollut pelottava tai varsinaisesti ahdistava, mutta se oli jännittävä ja odotuksia herättävä, ynnä muuta. Todella hyvä elokuva ja voin suositella, mutta varautukaa intesiivisiin kahteen ja puoleen tuntiin. Vähään aikaan ei tarvitse katsoa samanlaista leffaa :D.