Still

Rakkautta on vielä.

There is still love.

(Cat Power - The sea of love)

A bad morning and charles anaste

Tältä näytti minun aamuni tänään. Sentään jogurttia riitti edes joten kuten myslin kaveriksi. Ei ole kehumista ollut tässä päivässä. Yleisesti ottaen. Koulu meni päin mönkälettä pitäessäni esitelmää geometrian opettamisesta ja...hohoijaa kukaan ei saanut luultavasti mitään selvää.  Isä kävi iltapäivällä kylässä ja auttelemassa pyykin kanssa, jota riitti sellaiset kuusi muovipussillista.

Mediaan on ilmeisesti putkahtanut mielenkiintoisia toimittajia, jotka hiillostavat suomalaisia lässynlää-poliitikkoja, jotka eivät ole vastuussa mistään. VIIMEINKIN! Pakko siis jotenkin kommentoida Kauhajoen tapausta. Ensinnäkin arvasin, ettei Jokelan juttu jäisi viimeiseksi, mutta alle vuoden jälkeinen uusinta yllätti minutkin. Se surullinen tosiasia on, että nämäkin pojat yrittivät hakea mielenterveyshoitoa, josta heidät palkittiin turhanpäiväisellä mielialalääke reseptillä. Että nappia vain naamaan, kyllä se siitä turtuu. Jos Suomessa viitsittäisiin myöntää etteivät kaikki suomalaiset yksinkertaisesti hypi onnesta ja nauti täysin siemauksin stressin ja vaateiden täyttämästä kulutusyhteiskunnasta, ja ehkä jopa rahoittaa myös ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, näiltä kyseisiltä tapauksilta olisi voitu hyvinkin välttyä. Yliopistolla on ollut paljon puhetta yhteisollisyydestä, joka meillä viruu tällä hetkellä laman kourissa. Edes valtio ei halua panostaa yhteisöllisyyten, hyvänä todisteena tästä sosiaali- sekä terveyspalvelujen rahoitusten leikkaus. Että puhuttaisiin oikeista asioista, eikä siitä olisiko pyssy pitänyt ottaa pois vai ei. Terve, toiveikas nuori mies ei olisi osoittanut aseella ketään.

Sitten täysin aiheesta poikkeavaan asiaan. Se on tapahtunut nyt minullekin: nahkahame. Kärräsin äitini 30-vuotta vanhaa viininpunaista nahkaa valmisteltavaksi uudeksi vaatekappaleeksi. Hip hei!

--------------------------------------------------------------------

This is how my morning looked like today. I'm happy I had some joghurt to go with my myesli. This wasn't a day to hurray for. I had to talk about teaching geometry to children and...well I was bad. Dad visited me in the afternoon and helped me with my six bags of laundry. Eh hee.

We had a shooting incident at this school in Kauhajoki this week. 22-year-old man killed ten people plus himself. This is second time this year. It's really serious, because we haven't had this kind of stuff ever before in Finland. I'm worried because in media there is no discussion of the real issue: mental problems and the lack of treatment. This is the real problem and yet politcians only talk about laws concerning guns. 

And then about a subject that has nothing to do with anything. It has happened to me too: leather skirt. I really want one. So I picked up 30 years old, wine colored leahter from my mother. It waits to be shapen into a mini skirt. 

Click

Päivän asu/Todays outfit:

Mikä tämä on? Aivan fab suunnittelija! Love love! Charles Anasten ensi kesän mallisto / What's this! Fab desingner! Love love! Charles Anaste s/s 2009:

Ta-daa!

Uusi banneri ilmaantui tänään. 

Muutakin perheenlisäystä on tullut: Nikon D40 adoptoitiin viime viikolla kattomme alle. Kävin jo napsimassa muutaman syyskuvan, mutta laiskuuteni tähden en ole saanut aikaiseksi ohjelman asentamista tälle koneelle, enkä siis saanut kuvia vielä ulos kamerasta. Kyllä huuto.net on ihme paikka. 

---------------------------------------------------

The new headline has been made. I don't know if I'm pleased enough with it, ut it'll do for now. I haven't been writing in Enlglish latelty. I've been lazy. 

We have a new family member: Nikon D40 has been adopted in our home last week. I have taken few outdoor fall fotos, but haven't installed the camera's program on my computer yet. Huuto.net is a wonderland.

Shopping

I'm back. Siispä. 

Kävin koululla varaamassa ajan pianotuntien varaamiseen :D. Sitten ilokseni sain tekstarin postilta ja kävin noutamassa jälleen uuden paketin. Olen hakenut siis kaksi pakettia tänään. Tässä sisältö:

Ah! Uutukaiset kaunokaiseni Huuto.netistä. Nahkaa, jonkun vanhat, mutta käyttämättömät. Jalkani eivät ole aivan täydellisesti muotoillut näihin (näin päin siksi, ettei jalkojani ole muotoiltu täydellisesti mihinkään kenkiin), mutta uskon ja toivon vielä uutukaisuuttaan kovan nahan antavan sen tarpeellisen verran oikean jalan pikkuvarpaalleni tilaa. Vasemmalla jalalla ei ole hätäpäivää. Maksoin näistäkin jotain 15 euroa postikuluineen. Ei paha :). Olen aina ollut sitä mieltä, ettei voi ostaa kenkiä sovittamatta, mutta nämä ja ihkut saappaani väittävät toista. Ehkä se johtuu siitä ettei kumpiakaan ole ilmeisesti valmistettu tämän vuosituhannen puolella.

Mistä pääsemmekin aiheeseen, joka aina ajoittain myllää mielessäni. Miksi, oi miksi kaikki nykykengät ovat niin kapeita? Ja miksi ne kaikki tehdään MUOVISTA? Minusta omat jalkani eivät ole mitenkään massiivisen isot, mutta aina koko 37 on väärän kokoinen, yleensä ihan vähän liian kapea oikeaan jalkaan. 38 on auttamattoman iso ja 36 on auttamattoman pieni. Välikokoja on vain harvoissa kengissä ja yleensä niissäkin on se oma koko loppunut...prkl. Minä olen alkanut epäillä, että naisten kenkien valmistaminen muovista on jonkin sortin salaliitto. Oletteko koskaan huomanneet, että lähes kaikki miesten kengät halvoista kalliisiin tehdään aina nahasta? Ulkomailla jopa 20 eurolla saa miesten nahkaiset kävelykengät siinä missä naisten vastaavia saa etsiä ties mistä ja niiden lopulta löydyttyä hintalapussa komeilee se 100 egee. Jes. Tämä on huvittavaa, sillä naisten korkkareihin esimerkiksi menee häpeällisen vähän nahkaa/materiaalia, mutta jopa nirunarukengät ovat vähintään vuoreltaa muovia. Tämä ottaa päähän sellaisia ihmisiä kuin minä, joiden jalasta kenkämuottia ei todellakaan ole otettu ja jolla on erikokoiset jalat. Nahkakengät antavat periksi ja muokkautuvat, muoviset eivät. Miksi miehet saavat, mutta naiset eivät?!

Minulle täällä on tosiaan näin kylmä.

Punainen on nyt se in-väri ilmeisesti. Punainen ja ruskea nahka. Takki lähti noin 17 eurolla Huuto.netistä myöskin. Valmistaja H&M. Istun muuten tässä koneella tuo takki päällä, koska tässä kämpässä on ihan samperin kylmä! Okei, minä en ole lämminverinen tunnetusti, mutta silti! Ei ulkona ole edes pakkasta ja minä jäädyn sisällä ilman takkia. Ei hitto. 

Anyway. Minä olen kautta-aikain rakastanut kenkiä. Seitsemän vuotiaana minulla oli ensimmäiset "korkokengät" (jotka olivat muuten ihan sikatrendikkäästi mustaa kiiltonahkaa ja niissä oli joku ankkurikuvakoristus) ja 11-12-vuotiaana manguin Andiamosta kirkkaan oranssit tolppakorot, joita en kuitenkaan koskaan kehdannut käyttää, sori äiti :P. Jos ne eivät olisi kokoa about 35, voisin ottaa ne uudestaan käyttöön.  Mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut loputtomasti himota entisiä inhokkejani ja välttämättömiä pahoja: takkeja. Pelkästään viimesyksystä minulle on kertynyt takkeja varmaan seitsemän kappaletta. Suurin osa on äidin tavaroista, osa kirpputorilta, osa siskoilta, osa uusia. En oikein ymmärrä sitä, mutta en voi vastustaa takkeja! Voi tietysti olla, että olen kasvanut sen verran perfektionistiksi pukeutujaksi, että tarvitsen aukokonaisuuteen sopivan takinkin. Minun pitää tehdä varmaan ihan erikseen takkipostaus. Vielä olisi kiikarissa musta, moderni villakangastakki ja trenssi, koska sukujuhlilla joku ilmeisesti pölli kesällä ostetun valkoisen versioni (käsimerkkiä). Ai niin, ja mekkotakki villakankaasta, jonka kaavat ja kankaat odottavat kaapissani, ovat odottaneet jo viime vuodesta. Körh.

Viime viikonlopun happeningeistä sen verran, että lauantaina kävin äidin kanssa antiikkimessuilla. Harmittaa vähän ettei meillä ollut kuin pari tuntia aikaa, minulla ei ollut yhtään rahaa, emmekä ottaneet uusiksi sunnuntaina. Siellä olisi ollut vaikka mitä! Myös vintage-vaatteita, mitä en osannut odottaa. Äitini ihasteli puista jakkaraa - joka itseasiassa on nyt meillä hoidossa ja näkyy osassa noista kuvista - ja minä kuuntelin juttua 1800-luvun positiivista, josta pystyi vaihtamaan kappaletta. Kuten myyjä sanoi, siitä olisi tullut vaikka mahtava kampauspöytä. 600 euron hinta tosin auttoi minua kääntämään selkäni.  Myöhemmin löysin itselleni hopeisen, pienen taskukellon vuosisadan vaihteesta ja palatessamme hakemaan jakkaraa näytin kelloa kahdelle miesmyyjälle (isä ja poika). Olin kuulemma saanut edullisesti, mistä olin ihan onnessani vielä kun onnistuin tinkimään 20 eurosta 17. Kello ei vain käynyt. Sain isä-myyjältä vinkin miehestä, joka varmasti laittaa kellon kuntoon ehkä noin 5 eurolla! En vain ole vielä raaskinut, kello on roikkunut kaulassani lauantaista lähtien. Sain nimittäin mukavilta myyjiltä ketjun aivan ilmaiseksi! Tekivät kyllä yhden nuoren naisen erittäin onnelliseksi :). Mistä tulikin mieleeni, että yksi isäni ikäinen taulukauppias seurasi minua ympäri hallia kertoakseen, että hänen mielestään minulla kauniit jalat. Jalkani kuljeskelivat tapahtuma-aikaan uusissa korollisissa saappaissani. Mies sanoi, että kysy keneltä tahansa hänellä on hyvä naismaku. Tuli vielä sanomaan sulkemisajan lähestyessä, että jos minä en välitä kenestäkään maailman miehestä, niin soitan sitten hänelle. Mies ei ollut onneksi mikään pervertikon oloinen (vaikka luulikin minua 16-vuotiaaksi, jälleen). Minä en ole vielä koskaan saanut sellaista palautetta, enkä varsinkaan jaloistani. Tulihan siitä jollain tasolla hyvä mieli, etten minä nyt aivan seinäruusu ole. Oman ikäiset miehenalut kun eivät ole koskaan oikein osoittaneet mielenkiintoa. Mitä tätä nykyistä lukuunottamatta :). 

Kelloni mun/ My antique watch:

Antiikkimetkujen jälkeen kävimme katsomassa poikkiksen ja pikkusiskoni kanssa entisen ohjaajani näytelmää, missä hän näytteli itse. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista tapahtuvan, joten minua aikalailla jännitti. Tulos oli kuitenkin erittäin hyvä ja tykkäsin tosissani. Huh. Prokkis oli oma versio Tiikerihai-kirjasta. Näytelmä puski minuun uutta uskoa teatteriin. Edellinen kokemukseni Helsingin kaupungin kesäteatterissa, se Hamlet, ei oikein vakuuttanut. Tästä tulikin mieleen, että olen huomenna menossa Ylioppilasteatterin infotilaisuuteen. Saapa nähdä alkaako veri tarpeeksi vetää takaisin lavalle. Hiukka jänskättää.

Teatterin jälkeen suunnistin luokkakavereideni tyttöjeniltaan. Saunottiin, kuunneltiin musiikkia, herkuteltiin ja laittauduttiin illan baarivisiittiin. Minä en tunnetusti ole alkomahoolin ystävä, joten ne jutut jäivät olemattomiin. Muut taisivat kohtuudella ottaa jotain. Olin viimeiseen asti sitä mieltä etten lähde baariin, mutta muutin mieleni viimehetkellä. Päätöstäni en poikkeuksellisesti kadu yhtään. Lähdin Onnelasta siinä kolmen aikoihin poikkiksen kauniisti noutaessa minut laina-autolla. Muut tytöt olivat kovia tanssijoita, joten minä piilotin oman ujouteni ja heittäydyin hommaan. Vain tahmainen lattia, törkkivät ihmiset ja ällöt, itseään tykö tekevät, humalaiset miehet rassasivat. Aika hyvin jaksoin vetää niillä korkosaappaillani :). Kotona odotti peli lanitukset ja siskon ja sen kaverin patistaminen nukkumaan.

Sunnuntai meni kivasti. Kävimme vielä tyttöjen kanssa tsekkaamassa WALLE (kirjoitusasu?) -elokuvan. Olen ihan nyhvö sen tyyppisissä elokuvissa kuin tuo ja vollotin varmaan yli puolet elokuvasta... Leffa oli ihana, suosittelen sitä kaikille! Hyvä mieli jäi myöskin sitä, että elokuva käsitteli osaltaan meidän ihanaisen maapallomme hyvinvointia ja tulevaisuutta. Leffa ei kuitenkaan saarnannut, sitä ei tarvitse pelätä.

Tässä tältä erää.

Lintsari

Tunnen suurta kyvyttömyyttä. Kyvyttömyys numero 1: blogin laadullisesti hyvä ja kattava päivitys, kyvyttömyys  numero 2: kouluun raahautuminen. Okei, minulla olisi sata asiaa, joista kertoa, joiden tapahtuma-aikana voidaan pitää viime viikonloppua. Mutta jotenkin...ehkä minulla on jokin angsti kirjoittamisen kanssa, tai jotain. Toisekseen kouluun pitäisi mennä vähintään siitä hyvästä syystä, että tänään on viimeinen päivä ilmoittautua piano-tunneille, mikä siis kuuluu opintoihioni iloisesti jo viime vuodesta, yhäkin vaikka olen osoittautunut aikamoiseksi tumpeloksi. Olin ihan rehellisesti huonoin koko ryhmästäni viime vuoden säestysilottelussa...huoh. Ehkä se on jotenkin alitajuisesti vähentänyt innostustani tälle vuodelle. Lisäksi minulla olisi teknistä työtä, mutta tänään ei vain jaksa innostaa neljän tunnin värkkääminen (josta btw on jo kulunut kohta kaksi tuntia...). Seuraavaksi lupaan itselleni kipaista koululla kalenterin kanssa varaamassa ajat. Piste. 

Tässä päivän asu lämmittämään siksi aikaa. Yritän saada kattavamman postauksen aikaiseksi vielä...no, TÄNÄÄN!

T-paita/T-shirt: Ulkomailta/Abroad

Raitapaita/Shirt with stripes: Äidiltäni../From my mother

Hame/Skirt: Tehnyt/Made by me

Maailman karvimimmat sukkikset/The most ugly thights ever: H&M

Kellosta tehty koru(lisää siitä myöhemmin)/A necklace made out of a clock (more about it later): Antiikkia/Antique

Tuosta hameesta on muuten tullut ihan lempparini. Olkoonkin, että minun vaikea löytää sille yläosia. Se vain näyttää hyvältä kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

That skirt is my new favourite. Though it's hard to find a top that goes smoothly with it. It just looks good in it's simplicity.

Sportswear, eh?

Päivän asu parin päivän takaa. Sain tunikan pikkusiskoltani, jolle se myös sopi erinomaisesti. Hänen sanojensa mukaan lahjoituksen syy oli pokan puute :). Hassuinta on, että kyseinen säkki on Mangon urheiluvaate. En ole koskaan törmännyt epäkäytännöllisempään urheilutamineeseen :D.

----------------------------------

A few days old today's outfit. I got the tunic from my little sister. It suites her as well, but as she said she doesn't have the guts to wear it :). The strangest thing is that this piece of cloth is Mango's sportswear. I've never seen anything as impractical to wear during exercise :D. 

Everything else is second hand but the boots (and thights), which I bought from Germany.

40's style

Blogeissa on kulkenut Dita van Teese -haaste. Minä otan myös osaa, vaikka inspiraatio lähti liikkeelle tästä:

In several blogs people have been dressing up to Dita von Teese style. I will participate too, though my inspiration came from this:

Paita/Blouse: Mango

Hame/Skirt: H&M

Hiuskoriste/Hair thing: H&M

Korut/Jewellry: Peritty/Inherited

Cowboygirl

Ah, kauan odotettu (kolme päivää :)) paketti saapui tänään. Rakastan postia! Lehdet, jotka putkahtavat kerran kuussa postiluukusta saavat minut kehräämään onnesta. Paketit ovat vielä parempaa. Pitemmittä puheitta, tässäpä paketin sisältö:

Oh, long waited (three days :)) package arrived today in the mail. I love the mail! Magazines which arrive once a month make me thrilled. Packages are even better! Here is what the postman brought:

Huuto.net löytö! Listasinkin nämä itseasiassa Huuto.nettiä koskevaan postaukseen, ja päätin itse ostaa ne, hih hii. Menivät jopa jalkaan ja tykkään koroista tosi paljon. Olen tyytyväinen.

A find from Huuto.net! I listed these in a post considering Huuto.net and now I have them, he hee. They even fit and I like the heels very much. I'm happy.

Minun piti heti koota cowboy-henkinen vaatekokonaisuus kenkien pariksi :D. Sukkahousuilla vai housuilla, mitäs sanotte?

I had to create a cowboylook to go with the shoes right away :D. With thights or pants, what do you say?

Mekko/Dress: Kirppis/Second hand

Kauluspaita/Blouse: Kirppis/Second hand

Neuletakki/Gardigan: Äidin vanha/Mother's old

Housut/Pants: Stockmann

Vyö koruna/Belt as a necklace: Äidin vanha/Mother's old

Kengät/Shoes: Huuto.net

Kävin tänään Pelastusarmeijan kirpputorilla. Paljon mitään ei tarttunut tänään mukaan. Valikoima ei ollut juuri muuttunut sitten viime kerran. Ostin mustan perustopin ja poikkikselle kauluspaidan sekä silkkikrakan. Minusta tuntuu, että aika on alkanut lentää. Kolmisen vuotta sitten tuntui kuin olisi vain halunnut päästä äkkiä huomiseen ja ylihuomiseen. Nyt totuus on se, että huomiseen pääsee vaikkei haluaisikaan. Nytkin on jo viikonloppu kevyehkön opiskeluviikon jälkeen. Mihin minä kaiken tämän vapaa-aikani käytän? Ainakin aloitin uuden harrastuksen! Kävin eilen ensimmäistä kertaa Taijissa, joka on kiinalaista aamuvoimistelua. Rentoa meininkiä, juuri sopivaa minulle. Mutta tämän viikon paras saavutukseni on, että sain sisareni buukattua teatteriryhmään. Minusta hän on siihen suuntaan lahjakas. Nyt hän myös pääsi minun entiselle opettajalleni, joka on paras Suomessa :).

----------------------------------------------------------

I went to a flea market today, but I did find only one black top and shirt and a tie for my boyfriend. Time seems to fly. Three years ago I only wished it could be tomorrow already, now tomorrow comes even if I don't want to. A weekend has yet come and I have plenty of time. What do i do with all of it? I was smart and started to go to Taiji, which is chinese gymnastics. It's nicely relaxed, fits me perfectly. But I'm more happy I got my little sister to start acting as a hobby. I think she is very talented that way and now her teatcher is going to be same person who taught me. And she is the best in Finland :).

From worse to better

Tässä uuden kampaamokäynnin tulos. Vaaleampi ja monivärisempi. Muutos ei välttämättä ole aivan valtava, mutta mielestäni sävy muuttui lämpimämmäksi ja elövämmäksi kaikkiaan. Tunnen taas oloni itsekseni :). Älkää välittäkö latteasta "kampauksestani".

-----------------------------------------------------

This is the result of my second visit to the hairdresser. My hair is now blonder and has more variaton in colour. The change is not huge, but I think the shade is warmer and more ineresting overall. An the most imoportant thing is that I feel like myself once again :). Don't mind my flat "hairdo".

Bluegirl

Hmm...

T-paita/T-shirt: Kirppis/Second hand

Mekko/Dress: Itsetehty vanhoista verhoista/ Made by myself out of old curtains

Bleiseri/Jacket: Itsetehty/Made by myself

Vyö/Belt: Kirppis/Second hand

Ylipolvensukat/Socks over knee high: H&M

Muistatteko yhä sen bleiserin, josta oli puhetta joskus...jonkin aikaa sitten, eh? Tässä se lopputulos nyt sitten on. Kaavat olivat 70-luvulta. Kävi ilmi ompeluvaiheessa, että kangasta oli 10 cm ylimääräistä eli takista olisi tullut liian iso. Onnistuin korjaamaan tilanteen parhain päin. Mekon väänsin eilen yhdessä päivässä vaikka ei sekään ongelmitta sujunut, sillä niissä kaavoissa käsiaukko osoittautui aivan liian pieneksi. Selvisin uusien hihojen leikkaamisella, onneksi.

Tämä kaikki ei mielestäni ole ristiriidassa edellisen postauksen kanssa erityisetsi siksi, että yritän siirtyä käytettyyn ja tehdä itse. Siinä missä 13-vuotiaalle tytölle maksetaan 7 senttiä tekele, minä uhraan tähän vain aikaani ja materiaalikustannukset. Ei ole kysymys siitä, että hyvännäköistä saa vain kaupoista tai että kaikki on liian vaikeaa. Hyvällä ompelukoneella onnistuu kaikki. 

P.s. Menen huomenna samalle kampaajalle raidoittamaan tätä tukkaani. Otin härkää sarvista ja ikään kuin valitin, etten ollut tyytyväinen. Seuraava käsittely on veloituksetta. Toivottavasti parampaan päin mennään.

-----------------------------------------------

Do you still remember the jacket I mentioned some time ago, eh? Here it is now nice and done. The patterns were vintago from the 70's. Suprisingly the patterns were 10 cm too big (or I did something wrong) so the jacket would have been too big. I noticed this when I was ready to sew... Luckily I sorted it out and the reasult is fine. The dress I made yesterday (in one day). It wasn't so simple either as I found out the arm holes were toooo small. I made new sleaves and that fixed the problem. 

I think all this is not conflicting with the previous posting because I'm trying to use second hand more and more and make by myself. Where a 13-year-old girl is paid 7 sents making a shirt I use only my spare time and money for materials, no harm done. It's not like you could find nice clothes only in stores or that the sewing is too hard. With a proper sewing machine everything is possible.

P.s. I'm going to the same hairdresser again tomorrow to dey my hair again with highlights. I tried to be brave and kind of complained about the result. This time is for free. Hope it's for the better.

The Corporation

(Vain ensimmäinen osa/ Only first part)

THE CORPORATION

Sivusto, dokumentti, mielipide, fakta ja toive. The corporation on ilmainen, tekijänoikeusvapaa dokumentti Yhdysvaltojen suuryrityksistä ja niiden globaaleista vaikutuksista politiikasta ilmastonmuutokseen ja ympäristön saastumiseen. Yksi asia oli minullekin uutta: pohjois-amerikkalainen politiikka yrityksistä ja niiden paikasta yheiskunnassa. Toisinsanoen amerikassa yritys on persoona/henkilö, jolla on ihmisoikeudet, mutta ei vastuuta. Yrityshän ei ole mitään muuta kuin brändi, osiensa kokonaisuus. Tällaisesta palapelistä on mahdotonta löytää vastuuhenkilöä. Yrityksen toiminta voi olla kaiken moraalin vastaista - valehtelua, petkutusta, lahjontaa - mutta sen sisällä toimivat ihmiset voivat olla niin sanotusti hyviä ihmisiä. Olosuhteet antavat mahdollisuuden hirmuteoille. Itsekin mietin mitä tekemistä yhdysvaltalaisilla yrityksillä on suomalaisten kanssa: Nestle, Shell, IBM, Coca-Cola, GAP jne... Kaikki mainitut ja monet muut brändit majailevat suomalaistenkin kauppojen hyllyillä. Eikä kysymys ole vain käytännön tuotteista, vaan ajattelutavasta. Uskokaa pois, se mikä tapahtuu USA:ssa, rantautuu myös tänne, Yhdysvaltoja kun pidetään bisneksen edelläkävijänä. Sitä paitsi minun mielestäni on kaikkien yhteisvastuulla pyrkiä estämään moraalin vastaista toimintaa ja puolustaa ihmisoikeuksia. Totuuden pimittäminen ja muuntaminen valtakunnanlaajuisissa uutisissa ei ole laitonta? Kunpa se olisi.

http://www.thecorporation.com/

--------------------------------------------------------------------

THE CORPORATION

A website, a documentary film, an opinion, a fact and a wish. The Corporation is a free film without the problems with copyright. It's about USA corporations and their global impact on politics, environment and global warming. One thing was new to me too: American policy of the corporations and their place in society, in other words a corporation is held as a person and has the same rights as a person, but with none responsibility. As you can understand a corporation is nothing but a brand, it has no soul nor body, it's built out of pieces. There is no one person who is responsible and so it's really difficult to punish a company. Corporation's actions can be against all the morals - including lying, con, bribery - but the people working in it can be model citizens. Circumstances make it possible to the beast to be born. I myself am thinking what does the American corporations have to do with Finland: Nestle, Shell, IBM, Coca-Cola, GAP and so on. Products of these companies can be found in our stores. And it is not only about the procuts but it's also the way of thought. The thoughts flowing around USA, will soon be flowing in here as well, because USA is the the Mecca of buisness. I think it's in everyone's responsibility to block immoral actions and defend the human rights. To obscure and modify the truth in national news is not illegal? I wish it was.

http://www.thecorporation.com/

Inhota vaiko eikö inhota?

Kävin tänään kampaajalla. Maksoin käynnistä 70 euroa ja risat.

I went to a hairdresser. I paid about 70 euros.

ENNEN/BEFORE

JÄLKEEN/AFTER

Yksi kysymys: mistä minä maksoin 70 euroa? Väri on enstistäkin hiirenharmaampi. Minä nimenomaan sanoin "Tämä väri tässä juuressa on oma värini, enkä pidä siitä. Se saa minut näyttämään värittömältä ja harmaalta. Haluan jotain raikastavaa". Ja tässä on tulos... Tuo kuva saa värin näyttämään itseasiassa todellisuutta paremmalta. Oikeasti väri on tummempi. Trust me, se väritupsu, jonka kampaaja minulle esitteli oli sellainen kivan kullertavan luonnonvaalea. Ovatko kaikki suomalaiset kampaajat aivan ammattitaidottomia? Vai osunko minä aina väärään paikkaan väärään aikaan? Vai onko vika minussa? Joka tapauksessa ihan järkyttävää riistoa, enkä voi sanoin kuvailla sitä hatutusta ja pettymystä, joka sisälläni möyrii. Minä VAKAVASTI harkitsen sen pinkin värin laittamista. Tämä on niin superpliisu!

Let me ask you a question: what did I pay the money for? This colour is even more colorless than before. I said to the hairdresser: "This colour in my roots is my own colour and I don't like it, it makes me look gray. I want some freshing dye". And what colour did I end up with? My own colour! Trust me the sample the hairdresser showed me wasn't this! It had more gold in it and it was blonder. My hair colour actually look nicer in this foto than in real life. Nice, thanks for this one, again. I'm REALLY considering putting the pink dye on my hair, this is so nothingness.

Pink and gray

Paita/Shirt: Vila

Huivi/Scarf: ?

Rintakoru/Brooch: Savonlinna

Hame/Skirt: H&M

Minulla on itseasiassa tässä kaksi hametta päällekkäin: pelaa hyvin kylmyyttä vastaan ja tuo mukavasti kuohkeutta.

In fact I have two skirts in this picture: it works great against cold and looks more buffed-up.