Monmon kävi kyläilemässä eilen illalla. Always as delightful. Nautiskelimme musiikista, kermalikööristä sekä viinirypäleistä. Keskustelimme ohimennen muun muassa taiteesta ja naisten valitettavasta epäsolidaarisuudesta toisiaan kohtaan.
Minä meinaan kuolla tylsyyteen parhaiden ystävieni viettäessä eloaan muilla paikkakunnilla. Todellisten ystävien löytäminen on toisinaan kiven takana. En ole oikein ystävystynyt opiskelukavereideni kanssa ja nyt aikaa tuntuu olevan rutkasti ylimääräistä, joten sitä olisi mukavaa viettää jonkun kanssa. Kun poikkiskin on nykyään kuuteen asti töissä joka arkipäivä. Ja tänään serkkunsa luona lanittamassa. Ai niin! Onneksi pikkusisko lupasi tulla käymään.
Mekko ja farkkuleggingsitrikoot ginatricot, christelle&co neuletakkiin tuhlasin juuri osan sijaisuuden palkkarahoistani.
En ole tainnut ehtiäkään vielä valittaa hiusteni kohtalosta?! Permanentin hankin siis joskus toukokuussa, niin kuin pehmennyksen viime vuonna ja permanentin joskun aiemmin. Kampaaja varoitteli, ettei kiharoista välttämättä tule kovin pysyviä tai tasaisia vaalennuksien takia. Noh, siihen olin henkisesti valmistautunut, toisin kuin hiusten rakenteen totaaliseen tuhoutumiseen! Hollannissa olon aikana hiukseni menivät niin huonoon kuntoon etten uskonut sen olevan edes mahdollista! Pelkkää hamppua, kiharoista ei juuri tietoakaan, hiuksia katkeili suurin piirtein pelkästä kosketuksesta! Kävin näyttämässä kuontaloani paikalliselle kampaajalle, joka vain nosteli tukkaa ja ihmetteli miten se oli saatu siihen kuntoon. Kampaaja määräsi minulle latvahoitoa ja paljon hiusnaamioita, mitään muuta leikkaamisen lisäksi ei ollut tehtävissä. Nyt kolmen kuukauden, useiden eri hoitotököttien (hoitava sampoo, hiusnaamio, hiuksiin jätettävä hoitoaine, hoitosuihke, latvauute ja muut suojaavat hiiustuotteet) ja latvojen leikkaamisen jälkeen tukkani alkaa jälleen muistuttaa entistä olomuotoaan. Eivät hiukseni vieläkään ole entisellään, eikä niitä varmasti voikaan hoitaa siihen kuntoon, mutta ainakaan en löydä jatkuvasta nyrkin kokoisia takkuja niskastani. Parempaan päin menossa siis. Toisaalta toivoisin voivani värjätä, mutta toistaiseksi se jää haaveeksi. Kuitenkin...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti