Epämuotiblogimainen katsaus työttömyystilanteeseen

Katsoin juuri muutaman jakson Hullua juttua. Ohjelmassa käsiteltiin kahta mielenkiintoista asiaa: mahdollista työvoimapulaa ja suurten ikäluokkien perintöä. Tiedän, ettei aihe sinänsä kuulu muotiblogiin, mutta erityisesti työttömyys on ongelma, jota voivotellaan, mutta josta oikeasti puhutaan liian vähän. Meitä vain huijataan jatkuvasti uutisoinnilla siitä, kuinka tänä vuonna talous alkaa elpyä - vaikka samaan aikaan lähes koko Eurooppaa (Ruotsia, Tanskaa, Islantia ja Saksaa lukuunottamtta) vedetään vessanpöntöstä alas. Tällä vuosikymmennellä työvoimapulaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Minäkin olen kuullut tämän saman lorun useaan otteeseen. Kuitenkaan tämä pula ei edelleenkään näy missään, sillä työttömien määrä vain kasvaa ja jatkuvasti kuulemme uutisia lomautuksista ja irtisanomisista. Ongelma on mielestäni pitkälti siinä, että vaikka ihmisiä jää eläkkeelle, heidän työppaikansa eivät leikkausten takia avaudukaan markkinoille. 

Hullu juttu haastatteli Pauli Vahteraa, joka totesi, että työvoimapulaa todennäköisempi on hankala työttömyys. Tästä, jos jostain, näkyy viitteitä jo tänä päivänä. Vasta maisterin paperinsa käteen saaneet nuoret jäävät ilman töitä. Pelkkä koulutus ei enää riitä, vaan pitää olla täydellinen työkokemus, sopivat harrastukset, kielitaitoa ja ennen muuta suhteita. Kaikki eivät ole niin onnekkaita. Ohjelmassa kolmikymppinen työnhakija koki kilpailun suureksi, kun yhteen paikkaan oli tullut 110 hakemusta. Sehän ei ole vielä mitään! Keästyöppaikojen hakemusmäärät ovat tähtitaivaallisia.Ymmärrän toki, että vakityöpaikkojen haku eroaa kesätöiden hakemisesta, mutta näillä on tietty korrelaatio. Jos et opiskelijana saa kesätöitä, jää työkokemus helposti uupumaan. Valmistuttua työnantaja katsoo vinoon cv:tä. 

Täällä Oulussa nuorisotyöttömyys on tietääkseni Suomen kamalin. Esimerkiksi viime kesänä, kun monet ystäväni hakivat töitä, kenelläkään ei tärpännyt. Eikä träpännyt tänäkään vuonna. Yhteen elektroniikkaliikkeen myyjän paikkaan 20 km päähän Oulusta oli tullut 700 hakemusta, H&M:n työpaikkoihin tuli tuhansia hakemuksia. Täällä ei saa enää kesätöitä, ellet tunne henkilökohtaisesti jotakuta, jolta töitä voi saada. Tämä on mielestäni valtava ongelma. Nyt on niin voimakkaasti työnanatajan markkinat, että joko täytyy olla täydellinen hakija tai vahtoehtoisesti tehdä töitä ilmaiseksi. Ja sitten meitä nuoria syytetään laiskuudesta, downsiftaamisesta, matkustelusta ja liiasta rentoilusta. Väittäisin, että kyseessä on marginaalinen ryhmä, koska en tiedä miten köyhyysrajaa hipovilla tuloilla matkustetaan Thaimaahan. Suurin osa haluaisi töihin, ja rahaa, jolla elättää itsensä. 

On melkoisen epätyydyttävää, kauniisti sanottuna, opiskella ensin korkeakoulututkinto ja todeta, ettei sillä olekaan mitään arvoa työmarkkinoilla. Toki pitäisi varmaan miettiä vähän enemmän, mitä lähtee opiskelemaan ja onko alalla työllistymisen mahdollisuuksia, mutta siitä olisi pitänyt puhua noin 10 vuotta sitten, kun ihmiset hakivat opiskelemaan. Tilanne oli vielä silloin kuitenkin toinen, ennen lamaa, joka vain jatkuu ja jatkuu. Joillakin aloilla on toki huutavaa työvoimapulaa: sosiaalialoilla. Lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia ynnä muita tarvittaisiin lisää. Ongelma on varsinkin hoitajien osalta kuitenkin se, että todella raskas, entisestään tiukemmaksi vedetty työ pitäisi tehdä puoli-ilmaiseksi. Jannen äiti on terveydenhuoltoalalla, ja kun kuuntelee niitä juttuja, ei voi kuin miettiä, miten ihmiset jaksavat siellä. Uudet eivät jää, koska homma toimii vaativissa paikoissa vanhojen työntekijöiden kokemukseen nojaten. Uusille työympäristö on yksinkertaisesti liian vaativa. Mitä sitten kun nyt 50-60 vuotiaat jäävät eläkkeelle? Meillä ei ole ketään tekemässä heidän työtään.

Ehkä meidät sitten pelastavat vanhempamme ja heidän massiiviset perintönsä? Arvion mukaan vanhemmat jättävät keskimäärin lapsilleen 300 000 euron perinnön. Kyllä meistä osa sen varmaan saa - sitten 20 vuoden päästä. Ei sitä kovin laakereilleen voi asettua lepäämään, kun pitää vielä 20 vuotta syödä, juoda ja maksaa laskut. Sitä paitsi on hyvä kysymys, jääkö niistä rahoista oikeasti paljon mitään jäljelle. Tässä kun vieressä seurailee sitä, kuinka terveyden- ja vanhustenhuollosta jatkuvasti leikataan, hoidon taso laskee koko ajan tai sitä ei saa enää ollenkaan, alkaa huolestuttaa. Monet käyttävät jo nyt yksityistä terveydenhuoltoa. Tilanne ei todennäköisesti tule paranemaan tästä tulevaisuudessa. Veikkaan siis villisti, että suuri osa perinnöistä tulee menemään lääkäri- ja lääkelaskuihin ja yksityisiin hoitokoteihin. On myös niitä, jotka eivät halua jättää lapsilleen mitään, vaan mieluummin elelevät leveästi eläkeikänsä. 

Voi olla, että minä olen pessimisti Suomen työnäkymien osalta. Voi olla, että viiden vuoden päästä kaikki on taas yhtä auvoa. Pidän sitä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä, varsinkin, kun meillä on voimakkaasti oikeistolainen hallitus. Tiedetään, tiedetään, politiikasta ei saisi puhua. Toivon kuitenkin, että ihmiset avaisivat silmänsä ennen kuin se on liian myöhäistä. Tai sitten se on jo myöhäistä. Jokainen yrittää titenkin selvitä parhaansa mukaan, ja minäkin keskityn elämään tätä päivää. Ei se elämä murehtimalla parane. Tuntuu vain epäreilulta kuinka huono ponnistuslauta alle 30-vuotiailla on.

Naantalissa

Viime viikonloppuna olin äidin, serkun ja siskontytön kanssa Naantalin kylpylässä. Meille kävi ihan hirmu hyvä tuuri, koska säät olivat fantastiset koko viikonlopun ajan! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja oli hellettä. Hotellimme parvekekin oli merelle päin ja sinne paistoi kaunis ilta-aurinko. Saimme siis iltaisin katsella auringonlaskua. Yöpymisiin kuului buffet-aamiainen, maiskis. Lisäksi hotellin vieressä oli pieni hiekkaranta, jossa Roora tykkäsi käydä polskimassa. Ainoastaan se vähän harmitti, että Muumimaailma oli kiinni. Pääsimme kuitenkin avoimesta portista sisään ja näimme muun muassa Muumitalon, jota remontoitiin kesäkuntoon. Naantalissa oli tuolloin myös venemessut, joilla sitten esiintyi muumilaakson väkeä. Roora oli niin onnellinen, kun sai nähdä heidät ja käydä halaamassa :'). 

Kävimme tietysti myös kylpylässä uimassa, ja sekös oli koko viikonlopun paras osa. Ainakin Rooran mielestä! Tyttö on aina ollut hurjan kiinnostunut vedestä ja leikkisi vesileikkejä vaikka kuinka. Uiminen on aina ollut kivaa, mutta myös aika jännittävää. Nyt hän uskalsi ensimmäistä kertaa kokeilla polskia kellukkeilla ihan itse, vaikka ei edes yltänyt pohjaan! Siitä se riemu sitten alkoi ja Roora harjoitteli uimista, altaan reunalta hyppäämistä ja vähän sukeltamistakin kuin viimeistä päivää. Kahden ja puolen tunnin jälkeenkin tyttöä oli vaikea saada lähtemään. Oli se hauskaa katsella, kun toinen oli niin kertakaikkisen riemuissaan ja oppi uusia asioita.

Ihmettelin kyllä, että likat uskalsivat mennä kahlaamaan ja Roora vielä lähes uikin merivedessä, joka oli melkoisen kylmää vielä. Itse en pystynyt oikein edes kahlaamaan :D. Tietysti se auttoi asiaa, että ilma oli lähes 30 asteinen. Olo oli kyllä epätodellinen. Tuntui siltä kuin olisi yhtäkkiä lähtenyt ulkomaille lomalle. Tosi kiva reissu, vaikka olinkin osan siitä tosi poikki. Tällaisia ilmoja odotan kyllä vielä tälle kesälle. 

Ruusunen

Tänään oli oikein mukava torstaipäivä! Meillä oli vieraita Monmon muiden muassa. ja yhdessä jälleen askaroimme paperikukkien parissa. Jannekin teki tänään nelisen kukkaa, ja oli sitten aivan väsähtänyt :D. Oli hänellä kouluhommiakin, joten ehkä väsymyksessä oli jotain perää. Leivoin jopa pullaa meille  syötäväksi askartelun lomassa. Vinkkinä niille, joilla on leipäkone: kone tekee todella hyvän pullataikinan! Sitten voi itse pyöritellä pullat ja paistaa uunissa, eikä tarvitse edes kohottaa toista kertaa. 

Kuten aikaisemminkin mainittu, olen tänä keväänä kaipaillut itselleni maximekkoa. Tein hieman hintavertailua. Mietin, teenkö itse. Kaavoja on ollut huonosti ja se burdan kaava, joka on kiva, vaatii yli 6 metriä kangasta. Vaikka löytäisin kivaa kangasta, joka maksaisi noin kahdeksan euroa, hinta olisi siinä 50 euron tienoilla plus vuorikangas. Tsekkasin myös kauppojen ja nettikauppojen valikoiman. Asoksella on monenlaisia, mutta hinnat ovat pääsääntöisesti 50 eurosta ylös päin. Eivätkä ne olleet sellaisia kuin halusin. Mekossa piti olla leveä helma ja hihat. Ja romanttinen yleisilme. Ei tärpännyt meikäläisen budjetilla. Oikeastaan ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jäivät etsy.comin vintagemekot. Rakastan 70-luvun maksimekkoja! On yllättävää kuinka paljon silloin käytettiin polyesterin lisäksi puuvillaa. Tämä oli myös yksi kriteeri: ei polyesteriä. Kesäkuumalla polyesteri yleensä hengittää huonosti, enkä halua hikoilla kuin muovipussissa. 

Selasin vaihtoehtoja viikkokaupalla! Koko, väri, malli, hihat, materiaali...kaiken piti mennä kohdalleen. Onneksi sitä valikoimaa oikeasti on. Tässä on lopullinen valintani, joka tuli eilen postissa :).

Bob Dylan - Lay lady lay

Epäilin hihoja, että ovatkohan ne vähän liikaa, mutta itseasiassa tykkään niistä tosi paljon. Tässä mekossa tulee vähän sellainen olo kuin olisi aatelinen 1400-luvulla :). Hinta oli posteineen kaikkineen suunnilleen 50 euroa. Ei ilmaista, mutta kuitenkin kohtuuhintaista. Vintagemekoissa on se hyvä puoli, että ainakin vielä 70-luvulla vaatteet tehtiin melko hyvin ja niissä kiinnitettiin huomiota yksityiskohtiin eri tavalla kuin nykyään, kun kaikki tehdään niin sarjatyönä. On näissäkin tietysti vikansa. Hieman epäilyttää, koska kaikki saumat on jätetty huolittelematta. Mutta toisaalta, jos mekko on kestänyt jo 40 vuotta, ehkä se kestää edelleen. Pelkäsin, että väri on liian kellertävä valkoinen, mutta murhe oli onneksi turha. Värit ovat nappi.

 

Suurin ongelma tässä ruusuisessa mekossa oli se, että tämä haisi kuin se olisi viettänyt ne neljä vuosikymmentä tungettuna tunkkaiseen pahvilaatikkoon tunkkaisella ullakolla. Mekko haisi puolen metrin päähän! Se myös tuntui likaiselta. Sellaisenaan se oli käyttökelvoton. Pohdin tarkkaan vienkö mekon pesulaan, koska pesulapussa luki 'dry clean only'. En tiedä miksi, koska mekko on ihan puuvillaa. Vuori ja pitsit ovat keinokuitua, mutta eivät vaikuta herkältä materiaalilta. Päätin, että koska en varmaankaan pysty kuitenkaan viemään mekkoa joka kerta pesulaan, kun se pesua kaipaa, että koitan onneani ja pesen sen käsin. Ostin marseille-saippuaa netin vinkeistä viisastuneena ja pesin mekon sillä. Huuhtelin mekon kolmesti, mutta haju oli ja pysyi. Neljänteen huuhteluveteen lisäsin väkiviinaetikkaa. Ei riittänyt sekään. Jätin mekon likoamaan uuteen etikkaiseen  veteen kolmeksi tunniksi, ja nostin sen sitten kuivumaan. Uskokaa tai älkää, mutta se haisi kuivuttuaan edelleen! Joku vinkkasi, että hajuja voi koittaa poistaa suihkuttamalla vaatteeseen sumutepullolla veden ja etikan seosta (50/50). Tein näin vielä kahdesti ja annoin mekon kuivua välissä. Tässä vaiheessa olin ripustanut mekon vielä ulos, jotta se samalla tuulettuisi. Nyt haju on vihdoin lähtenyt! Mekko tuoksahtaa lähinnä vähän etikalta, mutta se haju haihtuu aja myötä. Tai sitten voin pestä mekon vielä kerran, jos alkaa häiritä. Etikka on kyllä ihme aine! Sain sen avulla myös tupakanhajun irti tekokuituisesta yöpaidasta, jonka taannoin ostin. Voin todella suositella.

En tainnut koskaan esiteelä uusia kiilakorkokenkiäni, jotka ostin talven alennusmyynneistä yoox.comista. Nämä ovat nahkaa ja istuvat poikkeuksellisen hyvin jalkaan. Kyllä maximekko toimii kiilakorkojen kanssa. Nyt vain odotellaan niitä lämpimiä kelejä! Onneksi mekkoa voi hihojen takia käyttää  myös vähän viileämmällä ilmalla. Puen mekon varmaankin serkkuni rippijuhliin ensi kuussa <3 .="" p="">

Keisarinnan uudet vaatteet

Tiedättehän kuinka (varsinkin) naiset yrittävät olla dieetillä, vältellä herkkuja ja epäterveellisiä ruokia, ja yleensä lopulta lankeavat ja päätyvät mässäilemään kasan kaikkea sitä, mitä ei ainakaan pitänyt syödä? Minulla on täsmälleen sama kiertokulku vaatteiden ostamisen kanssa. Jos jollekulle ei ollut vielä selvää, minulla on jonkinlainen lievähkö pakkomielle tai riippuvuus vaatteisiin. Ja kenkiin, mutta ei yhtä paha. Koska tuloni jättävät minut jatkuvasti miinukselle kuukauden lopuksi, yritän olla käytännössä ostamatta mitään. En toki ole missään luotto/velkakierteessä, mutta säästöni hupenevat uhkaavaan tahtiin. Itseasiassa ihmettelen, miten minulla on jäljellä niinkin paljon kuin on. Tämä nollatoleranssi on aikansa erittäin hyvä lompakolle, mutta kun se sortumisen hetki tulee - ja se näyttää tulevan väistämättä - menen liiallisuuksiin. Toisin sanoen pitkä paasto saa aikaan sen, että kun lopulta antaa pikkusormen, se vie koko käden. Käytännössä en varmaan säästä euroakaan.

Pahimpia ja hankalimpia aikoja ovat syksy ja kevät, kun kaikki mielenkiintoiset uudet tuulet alkavat puhaltaa pukeutumisessa, ja innostuisin niin mielelläni inspiroitumaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Tämä kevät tuntuu olevan suorastaan poikkeuksellisen hankala, kun netti ja lehdet on täynnä kuvia pitseistä ja pastellisista sifonkiunelmista. Vierottautumisyritykseni ovat kivuliaita, eivätkä tunnu oikein tuottavan tulosta. Sen verran olen saanut aikaiseksi, etten ole ostanut fyysisestä kaupasta mitään no, kuukauteen tai jotain siihen suuntaan. Ongelmaksi ovatkin osoittautuneet nettikaupat. Paikallinen tarjonta on varsin rajattua, joten tulee ostettuakin vähemmän. Netistä taas saa vaikka mitä. Valikoimaa on kymmeniä kertoja enemmän!

Mitäköhän minä sitten teen, kun minun pitäisi ruveta oikeasti köyhäksi? Lakkaan syömästä, jotta voin käyttää ne rahat mekkoihin? Tätä strategiaa on kyllä tullut jo harjoitettua jonkin verran...Tässä kohtaa moni varmaan ehdottaisi työllistymistä, ja niin tekisinkin, jos se olisi minulle realistinen vaihtoehto, mutta se ei ole. Ainakaan tällä hetkellä. Itseasiassa tänä vuonna opiskelukaan ei näin jälkikäteen ajatellen ole ollut realistinen vaihtoehto... Pitää pitää sormet ristissä, että Janne alkaa tienaamaan :D. Tai sitten pitää siirtyä torille myymään häistä ylijääneitä paperikukkia. Mahtavaa olisi, jos valtiolta saisi vähän tsemppiä, mutta tällä hetkellä avunanto sieltä suunnalta on about 0 euroa. Hupsista, nyt oikeastaan eksyn aiheesta. Pitäisi yrittää pitää itsensä kiireisenä, jotta ei ehtisi selata nettikauppoja. Ongelma vain on vähän siinä, että selaan nettikauppoja usein siksi, etten pysty tekemään oikeastaan mitään muuta. Muuta ei voi todeta kuin sen, että intohimo + varattomuus + joutilaisuus ovat äärimmäisen huono yhdistelmä.

Aikaa, joka valuu sormien välistä.

En tiedä vaivaako muita bloggaajia sellainen käytännön elämän ongelma kuin väsyneeltä näyttäminen. Nykyään yksi uusi haaste kuvia ottaessa on se, että näytän tosi väsähtäneeltä, missä on tietenkin ihan perääkin. Haluaisin kuitenkin pitää blgin sen verran ihannemaailmana, ettei tarvitsisi väsynyttä naamaa katsella täälläkin, kun sitä peilistä joutuu tosielämässä tiiramaan ihan tarpeeksi. Usein se yllättää kuinka paljon energianpuute kuviin heijastuu. Jotenkin tuntuu, että jopa muille on helpompi feikata kuin kameralle. Silmät ovat puoliummessa, mustat silmänalukset korostuvat, ryhti on huono ja ilme iloton. Se kyllä auttaa, että yrittää keskittyä siihen, miltä se pärstä näyttää. Että tällaisia ongelmia ;). Tässä muuten kesäbiisien ykkönen tänä vuonna:

Petite Meller - Backpack

Tänään on yllä uusi kirppishame ja jokin aika sitten Lindexin alesta ostettu paita. Yllättävän hyvin menevät yksiin kuvioiden puolesta. Tajusin muutenkin, että siksi minulla on kesäisin pukeutumiskriisjeä, koska en omista kovinkaan montaa käytänöllistä kesähametta. Muutenkin olen puvustossani panostanut paljon enemmän talvipukeutumiseen, yllättäen. Suomen kesähän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen :D. Viiden euron pliseerattu vintagehame osoittautui tänään varsin käyttökelpoiseksi. 

Yksi syy siihen, ettei postauksia ole viimeaikoina tullut on, että minulla on ollut kiireitä. Hääsuunnitteluja ja koristeiden väsäämistä, sekä reissu Naantalin kylpylään viime viikonloppuna äidin, serkun ja pikku-Rooran kanssa. Kyllä 3-vuotias nautti kovasti uimisesta! Likka uskalsi ensi kertaa päästää minusta irti, vaikka jalat eivät yltäneet pohjaan! Rohkeasti hän opettelin jaloilla ja käsillä polskimista, eikä olisi vielä kahden ja puolen tunnin jälkeenkään malttanut lähteä. Lisäksi kävimme Muumimaailmassa, joka oli pettymykseksemme kiinni. Näimme kuitenkin muumitalon ja monta muuta ohjelmasta tuttua paikkaa. Muumipeikko ja Pikku-Myy esiintyivät kuitenkin venemessuilla, missä kävimme, joten Roora sai tavata heidätkin. Olihan siinä tapahtumarikas reissu! Muutama kuva on vielä takataskussa. Yritän saada ne blogiinkin.

Olen vähän katkera tästä ilmanalan muutoksesta. Naantalissa oli lähelle 30 astetta koko viikonlopun ajan, mikä oli aivan fantastista. Nyt täällä kotona on 10 astetta. Vähän sellainen olo, että siinäkö se kesä meni... Melkein toppatakin saa laittaa ulos, koska siellä tuulee todella kylmästi! Yritän muistuttaa itseäni, että nyt on vasta toukokuu, joten hyvät ilmat ovat vielä edessä päin. Ovathan?

Huivihame

Tänään on käyty kampaajalla katkaisemassa huonot latvat pois. Kerrostaminen kuitenkin jäi, kun kampaaja vaikutti olevan vähän sitä mieltä, että latvasta ei jäisi paljon mitään jäljelle. Mahdollisesti totta, joten latvoja vain vähän kevennettiin. Miksi kampaajat haluavat eina suoristaa hiukseni? Näyttää vän siltä, kuin olisi tiskirätti päässä :D. Ei se ehkä ihan niin paha ole, heh. Kuvissa näkyy myös lievästi vaaleanpunainen väri.

Uusi takkini on vintageostos. Muuten hyvä, mutta hihat vähän lyhyet. Hame on kirppislöytä, vintagea myöskin. Minulle on alkanut kertyä 70-luvun vaatteita. Ne ovat melko hyväkuntoisia ja voivat olla trendikkäitäkin. No jaa, trendikkyys voi olla kaukana, mutta oma tyyli pysyy.

Naps

Tässä vielä pikakuva siitä, miltä koriste näyttää päässä. En uskaltanut enää kiinnittää sitä, koska parista kukasta on jo lohjennut yksi terälehti; niin hauraita ovat nuo vahakukat kuitenkin. Kokeilin juuri säästää kampaajakustannuksissa, kun ajattelin, että on vielä liian aikaista mennä kampaajalle värjäyttämään tukkaa häitä ajatellen. Ostin raitavärin kaupasta ja mukaan tarttui hetken mielenjohteesta myös vaaleanpunainen sävyte. Siitä tuo etualan punertava sävy :D. Kuten näette, ei nuo pastellit värjäämättömässä tukassa tahdo näkyä. Raitoihin tarttui jonkin verran, mutta ei niihinkään kunnolla. Latvat on varmaan pakko käydä leikkauttamassa, alkavat olla niin hamppua ja takkuuntuvat. varasin jo ajankin ylihuomiseksi. Ajattelin pyytää kerrostamaan tukkaa hieman aikaisempaa enemmän, mutta silti hillitysti. En halua niskaani hiirenhäntää.

Kuin kirsikankukkia

Hiphei! Päivitystä hääasioihin! Sain viimein postissa kustomoidun hiuskoristeeni! Se oli kauniisti pakattu rasiaan ja vaalenapunaiseen silkkipaperiin. 

Onhan se kaunis! Nyt voin olla tyytyväinen. Koristeen pituus on noin 17 cm eli mistään ihan pikkuruisesta pinnistä ei ole kysymys. Olin huolissani siitä, ettei koriste sovi muihin asusteisiini, mutta huoli oli turha, vai mitä. 

Jopa kengät ovat ok, vaikka eivät ehkä aivan kymppi. Minullahan on olemassa sellainen kyynärpituinen huntu (joka itseasiassa kuvissa), mutta rupesin miettimään aseteltuani hiuskoristeen päähäni, että siihen voisi sittenkin sopia paremmin sellainen birdcage-huntu. Huusinkin vähän extempore sellaisen itselleni huuto.netistä. Kokeilen, josko se sopisi sittenkin paremmin tyyliini. 

Hääjuttuja on edistetty myös selvittämällä vihkimisen järjestymistä, ompelemalla Rooran kukkaistyttömekkoa ja väkertämällä paperiruusuja. Ruusut ovat kauniita, mutta niitä ei ole vielä riittävästi ja lisäksi pitäisi tehdä myös muita kukkia. Minun pitäisi tehdä visiitti Kärkkäiselle hankkimaan kreppi- ja silkkipaperia nyt kun Tiimari on mennyt konkurssiin. Äh, olisi pitänyt ostaa sieltä silloin, kun vielä oli alennuksessa paljon tavaraa. Kyllä minä sieltä usean kassillisen kotiin raahasinkin, mutta olisi näemmä pitänyt ostaa vielä enemmän :D.