Viimein melankolia on hellittänyt hippusen. Maailma näyttää taas astetta valoisammalta paikalta. Ilmeisesti sain eilen jonkin energiabuustin ja hiihtelin näissä kamppeissa kahdeksasta aamulla puoli yhteentoista illalla suorittamassa erinäisiä asioita. Ensinnäkin olin neljään koulussa. Kuulin joskus keskipäivän aikoihin, että minun pitää jälleen käydä pimputtamassa yksi lastenlaulu soittotilaisuudessa opiskelijatovereille. Hoidin asian viidessä minuutissa ja rynnistin kasvisruokakurssille, josta onnistuin tahdikkaasti olemaan myöhässä vartin sutjakkuudestani huolimatta. Kurssilla väänsimme ihan ihme ruokia, joista osasta pidin ja osasta en. Näin valaisevasti sanottuna. Ehkä suurin osa ruuista oli vähän liian pureskeltavia.
Ruoanlaitosta kiisin kotiin vaihtamaan vaatteet ja vispasin supernopeasti taiji-harjoituksiin. Onnistuin myöhästymään vain viisi minuuttia. Siellä väänsin ja käänsin itseäni puoli kymmeneen, vispasin taas kotiin ja luin yhtä koulukirjaa puoli yhteentoista. Onnistuin vääntäytymään sänkyyn yhdeksitoista! Olin niin rätti poikki etteivät silmät enää pysyneet auki.
Spurtin kunniaksi otin käyttöön uuden mekkosen. Olen langennut huonoihin tapoihin viimeaikoina. Johtuu varmaankin melankoliasta. Ehkä olen yrittänyt kompensoida sitä kivoilla asioilla.
Mekko siis vilan. Paidat vanhoja. Minun kerrospukeutumiseni ei johdu siitä, että pitäisin siitä varsinaisesti - vaikka en voi väittää etten pitäisi - vaan syy piilee kylmyydessä. Minun pitää käyttää paljon miettimisaikaa siihen, miten selviän palelematta koko päivän :D. Toisaalta olisi kiva, jos voisi aina vain heittää niskaan mekon ja neuletakin, mutta ei. Pitää olla toppi ja paksut sukkahousut, parhaimmillaan myös alushame, toinen neuletakki ja itse mekko. Täytyy olla jonkin verran mielikuvitusta, että saa haalittua palapelin sekavasta vaatekaapista kokoon. Aina palapeli ei ole kovin onnistunut :D.
Olen inspiroitunut viimeaikoina veistoksellisuudesta pukeutumisessa. Tämä mekko on yksi arkistettu esimerkki siitä. Näin tämän mekon punaisena Trendissä jokin numero sitten ja olisin halunnut koltun itselleni. Törmäsin tähän vahingossa paikallisessa loppuunmyynnissä -20% ja eikun kassalle. Väri on vaaleanvioletti, mutta suorastaan parempi kuin punainen.
Riipus on pikkusiskoni kirppislöytö. Olen ihmetellyt, miksen käytä enemmänkin tällaisia hentoja koruja.
Kaiken tämän lisäksi olen pyöritellyt viimepäivinä mielessäni sukupuolisuus asioita, kuten mikä on nainen, mikä on mies ja niin edelleen. Osittain siksi, että koulun puolesta olen lukenut ruumiinfenomenologista kirjaa Tyyli, ele ja sukupuoli. Vanhoja juttuja minulle, mutta olen saanut muutaman uudenkin ajatuksen.Olen pohdiskellut, onko kukaan ihminen sisimmässään sukupuolinen. Minun ydinpersoonani ei ainakaan määrittäydy siitä lähtökohdasta, että olen nainen, vaan kokemuksistani, ajatuksistani ja siitä, että minulla ylipäätään on ruumis/vartalo. En minä varsinaisesti tunne olevani nainen, vaan elävä, lihaa ja verta oleva olento. Olento, joka sittemmin määritellään ja luokitellaan naiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti