Tämän päivän häiritsevin kuva

Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi (eikä sillä ole mitään tekemistä tuon häiritsevän kuvan kanssa, joka on nyt Jannen tietokoneen taustakuvana)?

Siitä että ulkomaille lähteminen on hermostuttavaa. Olen kiertänyt Eurooppaa pienen ikäni, mutta ehkä juuri siinä onkin se ongelma: en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Nyt olisi elämäni tilaisuus lähteä Chileen neiti Hukan luokse, ja olenkin menossa. Mutta jossain mielessä vastentahtoisesti. Siellä vallitsee kieli, josta minä hallitsen ilmauksen hola. En tiedä mitään Chilestä ja mielikuvani on aika painajaismaisesti värittynyt. Olen myös alkanut ajatella ötököitä. Yök. Tai aloin ajatella nyt. Taas. Tätä hetkeä ennen olin autuaana unohtanut koko asian. Eniveisselismeisselis (Eikä millään tavalla taaskaan viitaten tuohon kuvaan. Mistä lähtien vauvaöljyllä kasteltu mies on ollut seksikäs? Vauvaöljyn keksimisestä asti?) olen kuitenkin lähdössä. Vaikka se lentokonematka piinaa minua jonkin verran. Se on pitkä ja huonolla tuurilla se sisältää 15 tuntia odottelua erinäisillä kentillä. Minä olen huono odottamaan yksin lentokentällä. Sitäkin on tullut tehtyä. Ongelmaksi siinä muodostuu tekemisen puute, sillä ajattelin roudata mukaan vain sopivan repullisen tavaraa, koska aiomme liikkua ympäriinsä, eikä sinne taida mahtua kovin montaa kirjaa ja lehteä ja sen sellaista. Läppäristä puhumattakaan, joka btw painaa niin paljon, ettei reppuun muuta painon puolesta mahtuisikaan.

Pahoittelen tätä järjetöntä...Okei, pahoittelen sitä vasta huomenna tai ensi viikolla. Olen tänään käynyt aamulla zumbassa (Joka oli aika kivaa! Lukuunottamatta sitä, että unohdin ottaa sisäkengät mukaan ja nyt molemmat pottuvarpaani ja päkiäni ovat rakoilla) ja lukenut sittemmin koulukirjoja, poiminut sitaatteja ja kirjoittanut puolet esseestäni murehtien samalla ensiviikon tutkimuskurssi osa 2 tenttiä ja siihen liittyvää vammausta. SItten ajattelin keventää etsimällä lentolippuja Chileen muun muassa ruotsalaisilta sivustoilta. No, se ei ollut kovin hyvä kevennys. Ne, jotka ovat yrittäneet metsästää lippuja normaalia halvemmalla jostain netinkolosta, voivat hyvin ymmärtää. Jotenkin päälle on iskenyt pieni hepuli. Nukkumaanmenon aika on tullut. Tai ainakin iltapala-aika.

P.S. Olen tänään yrittänyt opettaa Jannelle miksi kahden saman konsonantin väliin yhdyssanoissa tulee viiva. Esim. tähti-ilmiö. Janne yrittää aina laittaa väliviivoja muihinkin yhdyssanoihin niin että lopputulos on tyyliin katto-lamppu. Yritin saada Jannea lukemaan kahden saman vokaalin yhdyssanaa ilman viivaa, koska silloin kielikorva sanoo, että jotain puuttuu. Ensinnäkin Janne ei osannut, vaan korjasi sanan oikein. Hetki sitten yritin uudelleen (viittaan seuraavassa itseeni termillä "minä"):

Minä: Janne, lue tämä: iltapaalaika.
Janne: Iltapaala-aika.
Minä: Ei, sinä et osaa. Se on iltapalaaika. Mihin kohtaan tässä välimerkki tulee?
Janne: Mitä tässä edes lukee? Ei tämä ole mikään iltapala-aika!
Minä: (Repeilyä) Joo, tähän tulee tällainen välimerkki: iltapaal'aika.

Randoms

On suuri vääryys järjestää luentoja aikavälille 17-20. Kolme päivää peräkkäin kolmen tunnin tutkimuskurssiputkea. Loma alkaa tämän päivän jälkeen ja lintsaamisen houkutus on suuri. Toisaalta, jos jään pois, käsiteltävät asiat menevät ohi. Tentti on jo loman jälkeisellä viikolla.

Tässä pieni vilaus viimeisimmästä hankinnastani.

 

Juhlimme kahdeksatta vuosipäiväämme tiistaina. Varasin meille yön hotellin executive-huoneesta, tosin emme edes vaihtaneet kaupunkia :D. Oli kuitenkin mukavaa vaihtelua arkeen, kun pääsimme pulahtamaan uimaan ja saunaan ja aamulla oli runsas buffet. Kävimme siinä välissä katsomassa myös Napapiirin sankarit, mikä oli aika hupi raina. Naureskelin suunnilleen yksikseni salissa. Ihmettelenpä vain, että mikä muita riivasi :). Leffaan oli saatu hyvin vangittua pohjoisen poikien tyyli ja vammaus.

Myös tällainen vintage-tapaus on ilmaantunut vaatekaappiani täydentämään. Tosin tuo vyöasia on pieni ongelmanpoikanen, sillä se jää löysäksi päällä. Olin myös yllättynyt siitä kuinka tiukka tämä on kylkiluiden kohdalta :D. Noh, mitä sitä turhaan puuskuttaa muutenkaan.

Pakko näyttää myös leipomani kakkunen jätskilisäkkeen kera. Nämä ovat vähän niin kuin muffineja, mutta taikina on murotaikinaa oikeastaan, joten kutsun niitä kakkusiksi. Sisällä on marjatäyte, nam! Ohje löytyi yhdestä pirkka-lehtisestä. Nämä ovat niin helppoja etten edes minä ole epäonnistunut.

 




Tällaista täysin sattumanvaraista tällä kertaa. Palaillaan!

1940s

Kiitos ompelukoneen kaapin epäilyttävistä koltuista saattaa kuoriutua lempparimekkoja. Kuten tästä kirpparilta ostetusta 70-luvun mekosta. Mekko ostettiin alunperin 70-luku teemaisiin pirskeisiin jonnekin. Sittemmin olen käyttänyt mekkoa toisinaan, sillä pidän sen kuosista, kankaasta ja mallista. Ainoa ongelma olivat pitkät, isot puhvihihat. Olin myös pienetänyt mekon mittoihin, joissa olin kolme senttiä sitten. Kaivoin koneen ja muutin hihat istuviksi ja isonsin vyötärön. Tässä lopputulema:

 

Pidän erityisesti mekon helmasta. Plus, tämä on mukava päällä!  Tänään oli 40-luku päivä :). Kesän jälkeen tuntuu muuten vihdoin oikealta käyttää mustaa! Se tuntuu kesällä niin väärältä, mutta tähän vuodenaikaan se taas tuntuu sopivan. Sinänsä mukavaa, koska minä, kuten kaikki muutkin, omistan kasan mustia vaatteita.

Käväisin näissä kamppeissa katsomassa oopperaa. Ei ehkä ihan yhtä hyvää kuin Savonlinnassa kesällä, mutta nautittavaa viihdettä siitä huolimatta. Olin tällä kertaa positiivisesti yllättynyt siitä, että ihmiset olivat panostaneet ulkoasuunsa. Ehkä olen alkanut suhtautua suomalaiseen pukeutumiseen tarpeettoman kyynisesti. Ainakin toivon niin.

Sortsit syksyllä

 


Olen saanut tentin siirrettyä tehtävistä tehtyjen asioiden listalle! Ensin pyörittelin tenttipaperia epätoivoisesti, mutta jonkin ajan kuluttua kysymys alkoi aueta minulle. Uskallanko sanoa pääseväni todennäköisesti läpi?

Kaivoin sortsit kesävaatteista kokeiltavaksi villasukkisten kanssa. Toimii ihan hyvin, vaikka olen epäillyt kombinaatiota.

Takki pääsi ulkoilemaan ekaa kertaa tänä syksynä.

Tänään sayoi räntää, kun äiti heitti minut kotiin. Ei se sinänsä mitään, minulla oli uusi pipo. Olin isän luona haukkaamassa sapuskaa ja katsomassa vanhempien kanssa kuvaton.comin kuvia :D. Siinä minun päiväni.

Hymyä huuleen!

 

Olin juuri herännyt päiväunilta tätä kuvaa otettaessa :D. Asetelma herättää useampia kysymyksiä, kuten miksi otin kuvan juuri päikkäreiden jälkeen? Tai miksi en viitsinyt siistiä pehkoani? Hwo knows.

Mekko on ihanan käytännöllinen, koska se on kokonaan paksua, venyvää trikoota. Pitkähihaisena mekko on varsin lämmin ja alle voi pukea useamman kerroksen tarvittaessa. Ohuen nahkavyön ostin jonkin aikaa sitten 3,50 eurolla suutarilta. Jalassani olevat kengät harmittavat minua jonkin verran, sillä ne ovat periaatteessa vähän liian kapeat erityisesti oikeaan jalkaani. Jostain syystä olen kyllä pystynyt kävelemään näillä ilman ongelmia kokonaisia koulupäiviä. En tiedä miten se on ollut mahdollista. Ehkä pitäisi testata uudestaan. Nämä ovat ainoat kengät, joista olen saanut miespuoliselta henkilöltä kehuja koululla.

Olin tänään hoivailemassa Eeva-vauvaa sillä aikaa kun hänen äitinsä oli kasvihoidossa oman äitinsä ja sisarensa kanssa. Se on muuten suhteellisen väsyttävää puuhaa, vaikka Eeva onkin niin helppo ja oli tänään hyvällä tuulella. Minä vain ilmeisesti väsähdän kaikesta höpöttämisestä ja leikkimisestä. Palkaksi kävimme osatamassa hulluilta päiviltä vielä kolmea eri herkkujuustoa ja suklaata! Nam nam!

Kyseenalaistamista

Tänään on epäonnistumisen kultapäivä. Tentti, johon olen pala kurkussa lukenut koko viikon oli tänään. Tai olisi ollut. Jos ovi ei olisi ollut tiiviisti kiinni, lukossa siinä vaiheessa, kun yritin päästä oman paperini ääreen. Siis MITÄ? En edes tiedä milloin tentti alkoi. Tasalta? Akateemisella vartilla yli? Tosin olin paikalla kymmentä yli, että edellistä epäilen. Olisiko minun pitänyt hakata epätoivon raivossani ovea? Eikö rynkyttäminen riitä? Olisiko pitäny hakea kirves ja murtautua sisään? Minulla ei ole aavistustakaan missä meni vikaan. Minulla on ilmeisesti nyt motivaation puutteen lisäksi huono opiskelukarmakin... Onneksi on uusintapäivä. Olisi vain ollut niin kiva saada tuo pois alta. Seuraava tentti kun on joskus kahden viikon päästä.

Ennen tätä tenttifeilausta kävimme hulluilla päivillä. Tuntuu, että ne olivat jollain tavalla vähemmän hullut kuin viime vuonna. Ostin kylpymaton. Väänsimme Jannen kanssa vähän kättä koosta :). Minä olin pienemmän puolella. Kotona halusin heti laittaa uuden lattialle. Matto näytti lattialla käsipyyhkeen kokoiselta. Otetaanko lauantaina uudestaan?

Mustat nilkkurit. Onko se niin vaikeaa? Perusmustat, ei solkia, ei rypytyksiä, pieni plato, jotta varpaat eivät jäädy. On se juuri niin vaikeaa.

Mielenkiintoisin...tai siis hämmentävin kenkätrendi meneillään ovat mielestäni kengät tähän tyyliin:










Olen nimennyt nämä esinahkakengiksi, koska erityisesti perusnahkaisina nämä näyttävät siltä, kuin kengän päälle olisi vetäisty...no. Erityisesti ylipolvensaappaat näyttävät epäilyttäviltä.



Kuvat ovat linkkejä kenkien alkuperäiseen lähteeseen.


P.S. Janne ei koskaan saanut niitä sukkia. Ne olivat niin isossa kokohaarukassa ja näyttivät valtaisilta, että päätimme jättää ne sikseen. Siis, miksi laittaa kooksi 40-45? Ne ovat kuitenkin pienimmälle koolle aivan liian isoja ja isoimmalle  pieniä.

Pää täynnä vieraita sanoja

 

Miksi jotkut kirjat ovat niin vaikeita? Tämäkin yksilö on kuin täynnä piilomerkityksiä ja hieroglyfien joukkoja. Olen tehnyt melkein kaksi openoffice-sivua termilistausta. Onneksi materiaalit saa ottaa tenttiin mukaan, mutta minulla on silti tästä huono fiilis. Voin sanoa, että olen tyytyväinen jos pääsen läpi tämän kurssin, se riittää.

Huomenna alkavat hullut päivät. Olemme Jannen kanssa tehneet listan kaikista asioista, joita sieltä pitäisi käydä hakemassa. Kuulostaako tämä vain minun korvissani porvarilliselta :D? Ajattelimme mennä aikaisin aamulla, ehkä silloin ei olisi niin suurta tunkua. Janne haluaa sukkia, ne ovat varmasti haluttuja, heh hee. Jotain ihanaa juustoa olisi kiva käydä haalimassa. Olemme muuten Janskun kanssa miettineet meille jotain yhteistä harrastusta. Ruoanlaitto voisi olla yksi...voisimme ryhtyä kulinaristeiksi :).

Olemme soittaneet toistolla Joose Keskitalon levyä Tule luokseni, kulta. Häröä, aika mahtavaa underground-musaa.

"Ja jos on onni myötä
eikä katkeroiduta suotta
minä sinua suutelen suuttumatta."
- Joose Keskitalo, Pimeydestä pimeyttä vastaan


Joose Keskitalo - Viis tyttöä

Raitabaskeri pakkasille

 

Voi olla, että olen ylisuhatutunut näihin yhdeksään lämpöasteeseen jo jonkin aikaa. Ongelma on se, että jos pukeudun lämpimästi jo tässä vaiheessa, miten ihmeessä meinaan tarjeta talven pakkaset. Joista on ennustettu kovimpia tuhanteen vuoteen. Hyi, miten puistattavaa! Toisaalta meillä on täällä sisällä yhtä kylmä kuin parinkymemnen pakkasessakin...

Emme muuten voittaneet lotossa, mekään :D. Olisihan se ollut kiva saada vähän tuohta taskuun.Onneksi sain kuvan 109 euron housut 5 eurolla alennusrekistä.

Minulla on vastassani pahin koulueste toistaiseksi tänä vuonna: tutkimuskurssin tentti. Minä en tajua yhtään mitään, en edes sitä mitä minun pitäisi kurssikirjasta lukea. On vähän sormi suussa.