A class reunion

Pikapostaukset sydänyöltä. Tulin juuri kotiin luokkakokouksesta, jossa tapasin yläasteaikaisia luokkalaisia. Kukaan ei oikeastaan tuntunut muuttuneen, kasvaneen ehkä, muttei muuttuneen. Ehkä muutaman pienen hetken tuntui kuin aikaa olisi käännetty viisi vuotta takaperin. Saunoimme yhdessä tyttöjen kanssa ja lauliomme karaokea ja niin edelleen. Taaskaan en oppinut kenestäkään juuri mitään uutta, enkä tutustunut juuri sen paremmin keneenkään kuin koulussa aikanaan. Hönö oli yhä hönö. Onhan se totta että yläasteajoista on vasta viisi vuotta, mutta jollain kierolla tavalla minusta tuntuu kuin olisin elänyt tässä välissä jo eliniän enkä sekuntiakaan. Oli hilpeetä!

A fast small posting now when it's midnight. I just came home from a class reunion. We met after five years and nobody seemed to really have changed. Maybe grown but not changed. For few small moments it felt like the time would have been turned back. We girls bath in a sauna (and the boys on their own turn), sang karaoke and so on. Still I didn't learn anything new about anyone or got to now anybody any better. Hönö was still Hönö. It is true that only five years have passed since we studied together, but in some twisted way I feel like I have lived one life time since and then again not a second. But the reunion was wicked!

Paita/Shirt: H&M
Liivi/Vest: Kirppis/Thrifted
Hame/Skirt: H&M
Kengät/Shoes: Gabor

Aususta uupuvat äitini äidin tekemä neuletoppi ja vanhasta prosessorista modaamani riipus. /My outfit is lacking a knit top my grandmother made and a pendant I made from a old processor.