Glittery

Hyvä ystäväni on pitkään etsinyt itselleen rusettia eli solmuketta. Satuin bongaamaan yhden kirpparilla ja poimin tietysti mukaani häntä varten. En ole vielä toimittanut rusettia perille, joten piti kokeilla mitä syntyy meidän yhteistyöstä.

Aloin nähdä näkymiä Las Vegasiin, missä tarjoilijatyttöset kantavat raskaita drinkkitarjottimia keski-ikäisille pokerin pelaajille. Kultaa, satiinia, pitsiä, glitteriä ja kattokruunuja.

A very good friend of mine has been looking for a bow tie for quite a while. So, when I saw one at a flea market on a very good price, I carried it home with me. I haven't yet given it to her and I felt like trying it on. 

I started to have visions about Las Vegas, where waitresses carry plenty of drinks to middle aged customers playing poker.  Gold, satin, lace, glitter and chandeliers.

Rusetti siis kirppikesltä, vaaleanpunaiset urheilurintsikat Stockalta, keltainen body äidin vanha.

Jotta tosielämä ei kuitenkaan unohtuisi/ Let's not forget the real life:

Maybe black lace in Holland?

Alkaa olla viikko pulkassa. Itseasiassa edellinen viikko loppui pulkkailuun ja mäkeilyyn. Naama sai aimoannoksen lunta ja keuhkot raitista ilmaa. Toppahousut jäivät kotiin, joten reissu oli lyhyehkö, mutta railakas kolmen henkilön laskiessa yhdellä pulkalla. Toivottavasti jokainen pääsi verestämään lapsuutensa muistoja pulkkamäistä.

Maanantaina saimme lasten kanssa näytelmän viimeisen kohtauksen tehtyä, enää pitää viilata ja treenata. Perjantaina on se kohtalokas päivä. Toivon totisesti, ettei kellekään tule niin iso pupu pöksyyn että hyppelee ennemmin puskaan piiloon kuin lavalle. Esitys onkin sitten viimeinen juttu ennen hiihtolomaa. Perjantaina tai lauantai-aamuna lähden suuntailemaan pääkaupunkiin ja sieltä koneella Hollantiin. Lipun hinnaksi tuli käsittämättömät 148 euroa edestakaisin. Ei paha! Varsinkaan, kun en joudu pulittamaan asumisesta penniäkään. Buukkailen nimittäin armaan avomieheni luona, jolla on kämppiksensä kanssa oma kämppä :). Tulee suorastaan vähän paniikki, sillä en ole edes miettinyt pakkaamista, varannut junalippua tai tulostanut sähköistä lentolippuani. Ja lähtöön on nippanappa kaksi päivää!!

Kuva.

Saapa nähdä kuinka sateista ja ikävää siellä on. Eivät taida kukat ainakaan kukkia. Jansku vähän varoitteli, että hänellä olisi paljon koulua. Voi mennä peukaloiden pyörittelyksi, jos ei ole seuraa. En siis suinkaan ole menossa Amsterdamiin vaan Groningeniin, joka on joitain tunteroisia Amsterdamista johonkin suuntaan. Vähän jänskättää, kun pitää järjestää itsensä Amsterdamin lentokentältä junalla oikeaan kaupunkiin. Onneksi Hollantilaiset puhuvat hyvin englantia, ei tarvitse sen kanssa hätäillä.

Asiasta viidenteen. Olen pyöritellyt ympäriämpäri mielessäni kaikkien syvästi rakastamaa mustaa pitsiä. Mustaa, keinokuituista pitsiä hihoina, kokonaisina paitoina ja leggingseinä. Hurahdan yleensä suurimpaan osaan villityksistä jossain vaiheessa, mutta tämä ei vain nappaa. Ei niin millään, vaikka kuinka yritän suorastaan tuputtaa itselleni.

Minulle tulee mieleen näistä karnevaalit, vampyyrit (mikä nyt periaatteessa ei ole huono asia), ilotytöt ja pornoteollisuus. Keinokuituinen pitsi isoina pintoina ihon kuultaessa läpi ei vain ihastuta. Tässä asiassa olen ja tulen ehkä olemaankin vastarannan kiiski.

Ukulele

Odd and what?

Dreaming

Tänään olen innoittunut teatterista, lasten piirustuksista, valkoisesta, kukkaprintistä, pitsistä, kukkaseppeleistä, häistä sekä keväästä.

Today I have been inspired by theater, children's drawings, white, floral prints, lace, flower crowns, weddings and spring.

Voi olla, että seppele asetellaan päähäni kesällä, kun tanssahtelen kaverini häissä morsiusneitona. 

It might be that this flower crown is going to be seen on me next summer at my friends wedding where I'm one of the bridesmaids.

Ohjeen seppeleen tekemiseen tarjoaa the cherry blossom girl. / You can find the instructions for similar flower crown from the cherry blossom girl.

On mukavaa huomata, kun jokin vahingossa joskus ostettu vaatekappale pitää yhä pintansa. H&M:n alesta varmaan viisi vuotta sitten ostettu kukkaprinttitunika/minimekko on muodikkaampi nyt kuin koskaan. Helman pitsit ovat just eikä melkein. Vaikka asukokonaisuuteni ei varmastikaan pönkittänyt tippaakaa karjuvan ohjaajan egoani :D. Pikkuhiljaa valmistuu 10 minuutin näytelmäpätkä koulun Kalevala-juhlaan. Olen todella ylpeä oppilaista - kehitys on ollut aivan vallatonta! Tuntuu, että aluksi kukaan ei ymmärtänyt, mistä minä puhun, mutta nyt kaikki hoituu jo puolella sanalla. Harjoituksia ei kuitenkaan ole takana kuin kolme viikkoa.

Pitseistä ja kukkasista huolimatta piha on täynnä lunta ja asteet yhä reilusti miinuksella. Onneksi ulos on helppo mennä, jos näyttää nallekarhulta.

Regardless of the lace and flowers the ground still is snowy and it's cold winter. But it's easy to go outside if you look like a teddybear.

Turkki on äitini vanha, niin kuin käsilaukkukin. / The fur is my mother's old. So is the handbag.

P.S. Tein eilen ja tänään kotona ruokaa! Eilen väsäsin rahkan, jota maistelin samalla tapittaen Marie Antoinettea, jumalaista! Focus on fashionin Salla oli postannut ohjeen, jossa tacosipsejä paistetaan uunissa. Pakkohan sitä oli kokeilla! Ja tuli muuten tosi hyvää. Maistuu vähän lasagnelta :D. Ohje oli sen verran yksinkertainen, etten edes minä onnistunut toheloimaan sitä. On se jännä (Kauan odotetut Pasilan jaksot ovat taas lähteneet pyörimään, jee!!), että minulle ei ole annettu ripaustakaan lahjakuutta tai mielikuvitusta keittiön askareisiin.

Purple

Kuinka vaikeaa voi olla teatteri-ilmaisun harjoitteleminen 10 vuotiaiden kanssa? Erittäin haastavaa, stressaavaa ja mieltä riipivää. Kun kivat liikkumisharjoitukset hajoavat parin hakkaamiseksi, on siinä ohjaajalla hymy kaukana. Pääasiallinen totuus on kuitenkin, että lapset osaavat aina yllättää positiivisesti. Kaksoistunnin toinen osio ei olisi voinut mennä paremmin. Kunhan kavereita ei pistä keskenään...

Tänä päivänä ohjelmassa vielä Ylioppilasteatterin näytelmän katsominen kavereiden kanssa. Ei paha. Eilinen näytelmäkään ei ollut hullumpi. Lavastus ja valot olivat pop, sekä alaikäisiksi näyttelijät yhtä priimaa kuin aina. Lopuksi päädyin pikkusiskoni kanssa Hesburgeriin (mikä on siis erittäin poikkeuksellista, sillä minä en syö hampurilaisia) syömään ranskalaisia ja turkinpippuripyörrettä. Mamma betalade.

Ehkäpä uusi persoonallisuus on muodostumassa aivoihini, sillä tilasin ne lasit itsekin. En tiedä mitä niillä loppujen lopuksi teen, mutta... 

Erittäin vakavasti otettava.

 

Erittäin asiallista. T-paita löytyi viidellä eurolla hennesin alerekistä, hame vanha tuttu itsetehty ja villatakki äidiltä peritty. Hehkeästi näkyy polvessa sukkahousujen reikä. Tässäpä tulee esiteltyä myös uudet maiharit. Tai siis jonkun roska, toisen aarre -periaatteella.

Ikkunasta paistava aurongonvalo on erittäin tervetullut. Suorastaan ihmettelin ulkona sinistä taivasta. Että se onkin kirkas ja...sininen :). Ehkä tämä viikko ei päätykään mustaan aukkoon. 

Oi, Jansku, Jansku

milloin sa palaat?

Ruttuista peltiä

Ok, olisi tietty pitänyt tehdä jotakin tuolle harakanpesälle, joka on olevinaan tukkani. Alin sininen toppi taitaa olla kirpparilta, röyhelökaula-aukkoinen toppi sen sijaan ikivihreä h&m. Farkut jotkut vanhat stockerit. Harmaa veromodan villatakki toimii muuten hyvin myös kaulassa. Keksin sen ennen kuin Trendi esitteli miehen, joka käytti neuletakkeja kaulassa kylmällä ilmalla. Ajassa, ajassa :). 

Eilen hain hirveällä vaivalla 40 minuutin bussimatkan päästä, järkyttävässä tuulessa ja tuiskussa 10 euron maiharini, jotka huusin - jälleen kerran - huuto.netistä. Siis, voiko 10 euron maihareita jättää ostamatta? Esittelen nekin jahka kerkiän. Tänään sain ylleni taas hameen (tuo asukuva on siis jo vanha) jaksettuani pyykätä lauantaina. Ah! 

Bussimatkojen lisäksi päädyin kyyditsemään äitiäni ja sisareni kaveria autolla. Ilma oli tosiaan aivan kauhea: tietä ja penkkaa ei meinannut erottaa toisistaan, lumisade jäätyi ikkunalasiin ja pyyhkimiin kiinni... Noh, kaikessa sählingissä, vaikka yritin ajaa varovasti, rysäytyin sitten tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevan eteen. Muistin, että risteyksessä on oikealta tulevilla kolmio. Vauhtia oli todella vähän, joten vahingot olivat vain pellissä, eikä niissäkään ihan lohduttoman pahasti. Arvatenkin ottaa kyllä päähän. Sakot tuli kivoilta poliiseilta kuitenkin, minkäs teet.

Tämä viikko on yhtä häslinkiä ja tuntuu, etten pääse väsymyksestä eroon mitä sitten ikinä teenkään. Enää kolme viikkoa ja olen Hollannissa :). 

A biker

Minulla on uusi ystävä. Näin hänet Huuto.netissä. Ensikohtaamisemme oli pullollaan lämpöä ja positiivisia yllätyksiä. Vaikka ystäväni on päältä kovan näköinen, hän on sisältä pehmeä. Sovimme saumattomasti yhteen.

I have a new friend. I saw it in Huuto.net. The first time we met I felt warm and positively suprised. Though my friend appears hard, it is soft and cosy inside. We fit together perfectly. 

Berliini osa 1

Nyt on hyvä hetki valottaa joulukuun Berliinin matkaa. Matkakuume ei ole vielä päässyt kovin iskemään, mutta kuukauden päässä pilkistävää Hollannin reissua odotan silti tarmokkaasti. Onhan poikkiksen näkeminen sitäpaitsi niin ihanaa :).

Kuvassa toisen maailmansodan aikana pommitetun kirkon raunioitunut torni. Se on säästetty muistuttamaan ihmisiä sodasta tuhoisana ja äärimmäisenä keinona välienselvittelyyn.

Astuessani ulos lentokoneesta Berliinin kamaralle vettä tihuutti niskaan. Ilma oli lähes identtinen Suomen kanssa, joten kulttuurishokki ei ollut kovinkaan paha. Tietty olisin toivonut valkoisia hankia näin joulun alla, mutta minkäs teet. Lensimme Berliiniin ja takaisin kera yhden pysähdyksen Riikassa. Yhteensä lentoa tuli noin kolme ja puoli tuntia. Ennen pidin lentämisestä, mutta nykyään ei ole enää niin jännää joten kyllästyn.

Kuvassa erityisesti Itä-Berliinin suojateiltä tuttu hattupäinen miekkonen, josta on muodostunut suorastaan kulttihahmo.

Sen verran mutkia oli matkassa, että päästessämme Riikan kentälle vaihtaaksemme konetta, Berliiniin lento oli jo mennyt. Siinä sitten pyörittelimme peukaloita hetken, kun virkailijat selvittivät seuraavan mahdollisen lennon aikataulua. Saimme sijoituksen hotelliin lentoyhtiön laskuun, sillä kippas kappas seuraava lento lähti aikaisin seuraavana aamuna. Hetken leikittelimme ajatuksella, että olisimme lähteneet pariksi tunniksi Riikan keskustaan, mutta nälkä ja väsymys ottivat vallan. Sanotaanko vaikka näin, että halpalentoyhtiömme ei ollut viraanvaraisimmasta päästä, jopa juomat maksoivat erikseen. Söimme siis ihan mukavasti hotellilla ja painuimme aika pian suihkun jälkeen pehkuihin. Onneksi olin ottanut käsimatkatavaroihin selvitytymispaketin juuri tällaisen tilanteen varalta. Ainoa asia, joka tosissaan rassasi minua, oli pärstäni. Lentokoneen ilmastointi/lämmitys oli huonoin koskaan. Ensin oli ihan sikakylmä ja sitten ylävartalon tienoilla oli sikakuuma ja puhaltimet puhisivat minkä kerkesivät, mutta yhä varpaat olivat jäässä. Tästä aiheutui leukani massiivinen kuivuminen ja punoittaminen. Näytin siltä kuin olisin saanut jonkun hilseilevän allergiakohtauksen. Eikä minulla ollut mukana luottorasvaani bephanteenia, joten jouduin turvautumaan huulivoiteeseen! Erittäin epämiellyttävää. Sitä lukuunottamatta kaikki meni hyvin, eikä meitä loppujen lopuksi harmittanut lainkaan yön viettäminen Riikassa.

Riikan lentokenttä näytti harrastavan sarkasmia.

Berliinissä etsiytyminen hotellille oli odotettua helpompaa. Hyppäsimme vain bussiin lentokentällä ja ajelimme ihan hotellin viereiselle pysäkille. Kaikki sujui sutjakkaasti isäni ennakkoon hankkiman tiedon ansiosta. Minä vain rullailin mukana :).

Ensimmäisiä kuvia, jotka napsin noustuani bussista ja etsiessämme hotellin sisäänkäyntiä.

Koska olimme nukkuneet edellisen yön Riikassa Berliinin hotellin sijaan, menimme maksamaan saapumattomuusmaksun. Onneksi se oli vähemmän kuin yöpymismaksu. Tässä hotellissa meidän oli ollut tarkoituskin nukkua vain yksi yö ja siirtyä sitten toiseen loppuajaksi. Yöhön kuului aamiainen ja koska olimme kuitenkin maksaneet melkein koko hinnan pyysimme saada jäädä aamiaiselle. Yllättäen saimme myöntävän vastauksen, heh!

Aamiainen sisälsi leipää ja sen päällysteet, keitettyä munaa, myslejä ja muroja, jogurttia, tuoremehua, lautasellakin olevaa hedelmäsalaattia, sekä kahvia ja teetä. Ei yhtään hassummin :).

Kello ei ollut vielä edes kymmentä, kun lähdimme liikkeelle aamiaisen jälkeen. Olimme jo ennen tätä vieneet laukut ja muut ylimääräiset tavarat toiseen hotelliin. Päätimme pyöriä päivän kaupungilla. Päädyimme valtavan ja kalliin ostoskeskuksen eteen, jossa ihmiset kirjaimellisesti jonottivat ovien edessä kello kymmenen avaamisaikaa. Mietiskelin, että onko jokapäivä sama juttu...

Tavaratalolla oli varsin jouluiset ja koristeelliset näyteikkunat. Pahoittelen huonohkoja kuvia.

Sisäaulan koristelu oli myös hulppea. Jos olisin lapsena päässyt katsomaan jotain sellaista, olisin varmasti ollut aivan haltioitunut. Olihan se aika hieno näin nuoren aikuisen näkökulmastakin :). Kuva ei tällä kertaa kerro kylläkään paljon mitään. Oli tekoyksisarvisia, täytettyjä eläimiä, musiikkia, kaikenmaailman joulukoristeita, valoja, isot maisemakankaat seinillä, puita, lahjapaketteja jne.

Tavaratalo oli uskomattoman suuri ja pelkästään sen kiertämisessä meillä kului muutama tunti. Emmekä edes ostaneet mitään, katselimme vain. Oli aika uskomatonta nähdä pöytäkaupalla pelkästään kravatteja kaikissa sateenkaaren väreissä! Roppakaupalla erivärisiä papereita, joita Suomessa saa vain muutamaa erilaista. Se tavaratulva oli aivan käsittämätön. Kävin myös ensikertaa ihailemassa kosketusetäisyydeltä muun muassa Pradan kenkiä ja laukkuja. Oli suorastaan pelottavaa astua kyseiselle osastolle, jonka lattialle asennettu matto oli niin pehmeä, että jalat upposivat siihen.

Berliinissä negatiivinen yllätys oli kylmyys. Vaikka koko ajan oltiin reilusti plussan puolella, tuuli oli niin jäätävä, että se tuntui ytimissä asti. Ensimmäisen päivän jälkeen viisastuneena pukeuduin lähes kaikkiin vaatteisiin, mitä minulla mukana oli.

Koska blogger ei suostu tekemään kanssani kovin innokkaasti yhteistyötä, jatkan aiheesta lisää myöhemmin. Tulossa vielä kertomuksia Berliinin "ympärikävelystä", modernista taiteesta, vintageliikkeistä (tai niiden etsisimisestä), sekä vahanukkemuseosta.

Happy it's weekend

Obviously life is tough. My boyfriend is having some hardship in Netherlands, which was ofcourse expected. This time I'm so happy it's weekend.

The drum.

Ravel:Bolero

New

Uusi ilme jälleen. Se edellinen alkoi tympäistä jo alkumetreillä. Näiden "bannereiden" värkkääminen on vielä aika hakusessa.

New look again. The old one started to piss me off soon after I put it on. Desingning my blogs appearance is something I should work on...or hire someone ;).

Trousers

Enkös vain luvannut esitellä joulun alennusmyynneistä ostamani Benettonin pehmeän, lämpimän ja suuren villapaidan? Enkös sellaisesta puhunut? Täältä pesee.


Didn't I promise to introduce you my soft, warm and big jumper I bought from Benetton after christmas? Didn't I mention something about that? Here we go.

On se vaan niin kiva. Paita on niin pitkä, että voin käyttää sitä myös leggingseillä tai sukkahousuilla. Ihastuin paitaan heti, kun näin sen, mutta hinta oli aika verottava lompakolleni. Onneksi alennusmyynneissä alelappu oli kiinni myös tässä. Vaikka tosiaan äiti päätyi lopulta maksamaan ostoksen. Etsin kuukausia oikeanlaista villapaitaa ennen kuin näin tämän. Liukuvärjäys oli iso plussa.

Olen jostain syystä alkanut taas käyttää housuja. Asiaan voi vaikuttaa sukkahousujen totaalinen uupuminen vaatekaapistani, heh: kaikki ovat pyykkikorissa. Olen varmaan yksi maailman laiskimmista ihmisistä pesemään pyykkiä. Jos ei tarvitsisi rampata aina toisessa rakennuksessa sijaitsevaan pesutupaan, tilanne saattaisi olla eri. Housuja olen muutenkin alkanut kaivata vaatekaappiini. Minulla on vain muutamat rupuiset farkut ja yhdet "pukuhousut". Haluaisin chinot! Tai sellaiset suht korkeavyötäröiset pappahousut, jotka voisi kuroa vyötärölle. Namis... Löysempää kaliiperia siis. Pitäisi varmaan kaydä tsekkaamassa keskustan tarjonta, en ole nimittäin kuukauteen vaivautunut kaupungille. Kenenkään mielestä edestakaisin matka keskustaan kuudella eurolla julmaa ryöstöä?

Kaikki kuvassa esiintyvät housut hyväksyisin vaatekaappiini, vaikka beige on vähän ei-väri. Värinpoiston tekemistä omille, vanhoille farkuilleni harkitsen vakavissani. Kunhan vain viimein saisin ompelukoneeni, joka ei ole vieläkään palautunut korjausreissultaan! Pienimmässä kuvassa on Topshopin housut, jotka ovat aiva ihanat. Väri on puuteriroosa. Nuo kun olisi saanut. Kegät ovat nekin Topshopista, ekstrana kuvaan.

Randomisti asiasta toiseen: nämä ovat ehkä hassuimmat korvakorut, jotka ovat sattuneet tielleni, ja jotka sattumoisin löytyvät omasta korulippaastani. Korvikset ovat Aarikan. Alkuperäinen omistaja on pikkusiskoni. Korujen kantajana esittäytyy elegantti perintökissa, jota vaalin kuin silmäterääni.

Munista tuli mieleeni, että harjoitteluni ala-asteella on vasta ja jo puolessa välissä. Äh, tuntuu ihan mälsältä palata jälleen turruttavaan opiskeluarkeen. Mikä voisi olla hauskempaa kuin tehdä draamaa kymmenen vuotiaiden lasten kanssa?