11.2.2009

Purple

Kuinka vaikeaa voi olla teatteri-ilmaisun harjoitteleminen 10 vuotiaiden kanssa? Erittäin haastavaa, stressaavaa ja mieltä riipivää. Kun kivat liikkumisharjoitukset hajoavat parin hakkaamiseksi, on siinä ohjaajalla hymy kaukana. Pääasiallinen totuus on kuitenkin, että lapset osaavat aina yllättää positiivisesti. Kaksoistunnin toinen osio ei olisi voinut mennä paremmin. Kunhan kavereita ei pistä keskenään...

Tänä päivänä ohjelmassa vielä Ylioppilasteatterin näytelmän katsominen kavereiden kanssa. Ei paha. Eilinen näytelmäkään ei ollut hullumpi. Lavastus ja valot olivat pop, sekä alaikäisiksi näyttelijät yhtä priimaa kuin aina. Lopuksi päädyin pikkusiskoni kanssa Hesburgeriin (mikä on siis erittäin poikkeuksellista, sillä minä en syö hampurilaisia) syömään ranskalaisia ja turkinpippuripyörrettä. Mamma betalade.

Ehkäpä uusi persoonallisuus on muodostumassa aivoihini, sillä tilasin ne lasit itsekin. En tiedä mitä niillä loppujen lopuksi teen, mutta... 

Erittäin vakavasti otettava.

 

Erittäin asiallista. T-paita löytyi viidellä eurolla hennesin alerekistä, hame vanha tuttu itsetehty ja villatakki äidiltä peritty. Hehkeästi näkyy polvessa sukkahousujen reikä. Tässäpä tulee esiteltyä myös uudet maiharit. Tai siis jonkun roska, toisen aarre -periaatteella.

Ikkunasta paistava aurongonvalo on erittäin tervetullut. Suorastaan ihmettelin ulkona sinistä taivasta. Että se onkin kirkas ja...sininen :). Ehkä tämä viikko ei päätykään mustaan aukkoon. 

Oi, Jansku, Jansku

milloin sa palaat?

2 kommenttia:

P kirjoitti...

Mahtavat lasit!:D

Midria kirjoitti...

Lapset osaa olla ihania ihan yrittämättäkään, tollainen voi olla haastavaakin, mut kiva et oot "selviytyny" ja viel ihan positiivisella mielell'kin :>