Trousers

Enkös vain luvannut esitellä joulun alennusmyynneistä ostamani Benettonin pehmeän, lämpimän ja suuren villapaidan? Enkös sellaisesta puhunut? Täältä pesee.


Didn't I promise to introduce you my soft, warm and big jumper I bought from Benetton after christmas? Didn't I mention something about that? Here we go.

On se vaan niin kiva. Paita on niin pitkä, että voin käyttää sitä myös leggingseillä tai sukkahousuilla. Ihastuin paitaan heti, kun näin sen, mutta hinta oli aika verottava lompakolleni. Onneksi alennusmyynneissä alelappu oli kiinni myös tässä. Vaikka tosiaan äiti päätyi lopulta maksamaan ostoksen. Etsin kuukausia oikeanlaista villapaitaa ennen kuin näin tämän. Liukuvärjäys oli iso plussa.

Olen jostain syystä alkanut taas käyttää housuja. Asiaan voi vaikuttaa sukkahousujen totaalinen uupuminen vaatekaapistani, heh: kaikki ovat pyykkikorissa. Olen varmaan yksi maailman laiskimmista ihmisistä pesemään pyykkiä. Jos ei tarvitsisi rampata aina toisessa rakennuksessa sijaitsevaan pesutupaan, tilanne saattaisi olla eri. Housuja olen muutenkin alkanut kaivata vaatekaappiini. Minulla on vain muutamat rupuiset farkut ja yhdet "pukuhousut". Haluaisin chinot! Tai sellaiset suht korkeavyötäröiset pappahousut, jotka voisi kuroa vyötärölle. Namis... Löysempää kaliiperia siis. Pitäisi varmaan kaydä tsekkaamassa keskustan tarjonta, en ole nimittäin kuukauteen vaivautunut kaupungille. Kenenkään mielestä edestakaisin matka keskustaan kuudella eurolla julmaa ryöstöä?

Kaikki kuvassa esiintyvät housut hyväksyisin vaatekaappiini, vaikka beige on vähän ei-väri. Värinpoiston tekemistä omille, vanhoille farkuilleni harkitsen vakavissani. Kunhan vain viimein saisin ompelukoneeni, joka ei ole vieläkään palautunut korjausreissultaan! Pienimmässä kuvassa on Topshopin housut, jotka ovat aiva ihanat. Väri on puuteriroosa. Nuo kun olisi saanut. Kegät ovat nekin Topshopista, ekstrana kuvaan.

Randomisti asiasta toiseen: nämä ovat ehkä hassuimmat korvakorut, jotka ovat sattuneet tielleni, ja jotka sattumoisin löytyvät omasta korulippaastani. Korvikset ovat Aarikan. Alkuperäinen omistaja on pikkusiskoni. Korujen kantajana esittäytyy elegantti perintökissa, jota vaalin kuin silmäterääni.

Munista tuli mieleeni, että harjoitteluni ala-asteella on vasta ja jo puolessa välissä. Äh, tuntuu ihan mälsältä palata jälleen turruttavaan opiskeluarkeen. Mikä voisi olla hauskempaa kuin tehdä draamaa kymmenen vuotiaiden lasten kanssa?