Jouluterveisiä

Olemme siirtyneet vaihteeksi Rovaniemen pakkasiin jo pari päivää sitten. Olemme syöpötelleet ja avanneet vielä viimeisiä lahjoja, katsoneet urakalla telkkaria ja käyneet kövelyllä. Jannen äiti lähti töihinsä eilen ja sisko taitaa olla pakkaamassa tavaroitaan muuttoa varten. Että aika hiljaista on. Meidän piti lähteä tänään kotiin, mutta Jannen isällä ei sitten ollut ollutkaan tänään vielä menoa meille päin...

Edes alesta ei paljon taida olla iloa, koska ajattelin olla käyttämättä rahaa, mitä tietysti auttaa se ettei tililläni ole kuin noin 20 euroa :D. Käväisemme kuitenkin Iskussa, josko siellä olisi alessa hyviä tietokonetuoleja. Meidän oma on hankala ja liian iso. Lisäksi siitä on irronnut kaksi rullaa, joten tuoli keikkuu epämiellyttävästi kun sillä yrittää istua. Se pitäisi siis uusia. Lisäksi päivän ohjelmaan taitaa kuulua tutkimusraportin kirjoittamista, koska sain jo Madame de Pompadourista kertovan kirjankin jo luettua loppuun eilen yön pimeinä tunteina, kun en saanut unta. Ihan mielenkinntoinen kirja, jossa kerrottiin siis tuon erittäin vaikutusvaltaisen Ludvig XV:n rakastajattaren elämästä samalla kuvaillen 1700-luvun hovielämää. Sain muun muassa tietää, että Voltaire kuvitteli koko elämänsä elävänsä vain kolme viikkoa, ja eli sitten loppujen lopuksi yli kahdeksankymppiseksi. Oli siinäkin luuloinen tyyppi.

Nyt se joulun aika alkaakin sitten ilmeisesti olla ohi ja monet palaavat töihin ollakseen taas pari päivää lomalla uutena vuonna. Onneksi minun lomani on vähän pidempi. Uusi vuosi taitaa tänä vuonna mennä tuon armasvarpaisen (kosta valitin, että jos hän hylkää minut uutena vuonna, joudun viettämään sen kirjaimellisesti yksin) ja sisareni kanssa.

Huomenna se on!

Vielä viimeinen kurkkaus, vähän niin kuin joulukalenteriin. Nelliinalla on pyörinyt aika hauska kenkäjoulukalenteri joulukuun ensimmäisestä. Ideaa voisi hyödyntää joskus :).

Tässä sitä meidän kuuluisaa lahjakasaa. Näyttää hörselöineen todellistakin suuremmalta ;).

Di toi tämän jouluisen pukin minulle Pohjois-Amerikan mantereelta asti! Siellä on kuulemma joulukauppa, joka on auki ympäri vuoden. Että jos tulee joulutunnelma kesäkuussa, niin voi käydä ihastelemassa kaupan koristuksia.

Tänään on siis aika pakata kapsäkki ja kiiruhtaa juhlimaan, joten palaillaan joulun jälkeen!

Vielä lämpimiä toivotuksia!

Timo Soini ja puolisonsa Timo Soini

Huh, että tämä kuu on sujahtanut. Lunta ei ole tullut kyllä kovin paljon lisää. Paitsi Helsingissä, missä olin viikonlopun hengailemassa ystäväni luona :). Hankin Jannen joululahjat ja kävimme katsomassa Pähkinänsärkijän. Se oli ihana! Toisella puoliajalla tunnelmaa varjosti jumalaton nälkä. Yksi päivä meni vesipiippua poltellen ja vahdaten sitä Larssonin elokuvasarjaa, joka televisiossa pyörii. Se oli itseasiassa mukava päivä sekin :). Sen reissun oikeastaan ainoa takaisku oli, että rahani loppuivat totaalisesti kesken! Viimeiselle päivälle ja lähtöpäivälle minulla oli yhteensä kuusi euroa 8o. Siksi vietimme sunnuntaina koti-iltaa.

Kaikki joululahjat on nyt hankittu ja niitä onkin taas kerran kertynyt vähän pröystäilevä kasa. En tiedä miten tässä aina pääsee käymään näin... Oli tarkoitus ottaa kuva siitäkin, mutta mutta...

Janne ja minä menemme äidin luo viettämään joulua. Sinne kokoontuu perhe, tätini ja siskon poikaystävä. Ruokia pitäisi varmaan mennä valmistelemaan huomenna. Lähdemme Jannen vanhempien luo Rovaniemelle joulupäivänä. Siellä vietettävän ajan pituudesta tai uuden vuoden viettopaikasta ei ole vielä tietoa.

Olen aloittanut äidin pyynnöstä imelletyn perunalaatikon teon, mutta en tiedä yhtään mitä siitä tulee! Käytin jotain perusperunoita jauhoisten sijaan ja sörsselöin perunat sauvasekoittimella, jonka jäljiltä perunamönjään tuli sellainen ikävän liisterimäinen ja kiiltävä rakenne...eh heh. Se oli niin helppoa! Ei pidä mennä siitä mistä aita on matalin. Olisi pitänyt kiltisti käyttää vatkainta. Tälle illalle on tarkoitus sekoilla vielä vähän lisää sillä yritämmme tehdä sokeroituja omenoita, kuten näin televisiossa tehtävän. Saa nähdä syttyykö sokeri tuleen...

Olen siis tänään raatanut keittiössä ruokaa laittaen ja koneella kirjoittaen kämää tutkimusraporttiani. Onneksi sitä ei tarvitse kirjoittaa kuin jotain päälle kuusi sivua. Ei siitä enää paljon puutu. Mutta kun siitä puuttuu tulosten esittely, enkä ole aivan varma mitkä ne tulokset nyt sitten ovat :D. Ärsyttävää tehdä tehtäviä, joista ei tiedä miten ne pitäisi tehdä.

Koska Janne on käyttänyt akun kamerastani kuvatessaan näytönohjaintaan (tiedän...nörtit), ja jättänyt akun lataamatta, tarjoilen ainoastaan muisteloita viime joululta :).

Kyllä, näin me vietämme joulupäivää! No ei sentään. Sattumalta oli ohjaimet ja kone paikan päällä.



 
Jouluaattoillallinen. NAMI! Ja Janne on onnellinen litran kolpakkonsa kanssa.


 

Ja näin höpöksi meillä menee lahjojen anto! Hyvä jos löydän itseäni tuolta lahjakasan alta. Meidän perheen pitäisi vähän opetella hellittämään. Tai oikeastaan meidän äidin. On se vaan se paras juttu nähdä lahjan saajan tyytyväinen ilme :). Se on joulussa hauskinta.

Oikein makoisaa ja ihastuttavaa Joulua kaikille, erityisesti kaukana ulkomailla oleskeleville ystävilleni!  

Chilessa voi olla vähän hankala päästä helteessä joulutunnelmaan :).

P.S. Olipa kyllä taas surkuhuipaisaa katsella linnanjuhlia, kun juontajat höpisivät aivan omiaan. Timo Soini ja puolisonsa Timo Soini oli illan parhaita. Kaikista käsittämättömintä oli, että juontajat nimesivät kaksi miespuolista vierasta Mr. Gay Finlandiksi. Mahtoi sitä ei-gaytä hieman hatuttaa, kun tuli aika tavalla väärä titteli ja nimi! Linnanjuhlista alkaa tulla kauhisteltava huumoriohjelma.

Tulispa vähän enemmän lunta

...ja vähemmän pakkasta. Tänään on -20 astetta. Janne parka lähti aamulla pyöräilemään kouluun. Onneksi olin ehtinyt hankkia hänelle nahkatumput synttärilahjaksi, joten saatoin antaa ne näin etukäteen jottei toisen sormet jäädy. Se olisikin kiva synttärilahja kun pari sormea putoaisi irti. Onneksi minun ei tarvitse talsia kuin tuo parinsadan metrin matka. Hurr. Jostain syystä laiskailin koko sunnuntain sisällä. Ja lauantain :D.

Olen jo jonkin aikaa etsinyt vaaleaa villapaitaa. Nyt sopivahko sattui eteen missäs muualla kuin hennesissä. Mutta parikymppiä ei sillä hetkellä tuntunut kovin paljolta. Ja tyylikkäästi villasukat jalassa niin kuin aina.

 

Jos saan kyhättyä tarpeeksi ihmisiä, ajattelin roudata kaikki ammuskelemaan laseraseilla Megazoneen. Se on varsin hauska paikka, verenpaine nousee kivasti, kun yrittää saada osumia muiden panssariin ja vältellä itse tulemasta ammutuksi. Viimeksi hävisimme toiselle joukkueelle aika roimasti :D. Harjoitus tekee mestarin. Labyrintissa, jossa kaikki tapahtuu, on muistaakseni ainoastaan mustaa valoa, joka saa siis valkoisen ja neon-värit hohtamaan. Se on häröä, mutta hauskaa!

P.S. Sain siitä toisesta tentistä, jossa piti laskeskella erinäisiä tilastollisia laskuja, nelosen! Siis tosi hupi juttu. Nyt ymmärrän tarkoittaa, että se koe arvostellaan löysästi. Siis ihan oikeasti, en osannut varmaan yhtään tehtävää kokonaan.

Toiveita

Hih, olen kirjoittanut Pukille!

Kalsarit on sitten vaikea sana, koska se tarkoittaa kai miesten pitkiä alushousuja. Ovatko naisten vastaavat pitkikset? No, ehkä Joulupukki hoksaa mitä ajan takaa.

 

Viimeinen kohta on osoitettu tosiaan isälleni, jonka piti hankkia kyseinen kirja minulle syntymäpäivälahjaksi viime kesänä. Eipä ole vielä näkynyt kirjaa... Ehkä se nyt jouluna kääriytyisi paketista. Myös suuri valkoinen lakana saattaa herättää kysymyksiä. No, kun meillä ei ole ainuttakaan :D. Makuuhuoneessamme majailee aika iso parisaänky, johon tarvitaan parisängyn lakana. Meillä on vain liian pieniä, perittyjä lakanaoita ja tummansinisiä. Onko kukan sattunut katsomaan Chobitsia? Paras romanttinen anime, jonka olen katsonut :).

Tiptap pikkujalat

Tänään on taas vauvatäyteinen päivä takana. Eeva-vauva oli vanhempiensa kanssa vierailulla. Autoin Millaa tekemään joulukalenteria - toisin sanoen Eeva istui sylissäni ja minä kommentoin koristeita. Onnistuin jopa pelaamaan Resident Evil Wii-peliä Eeva sylissä :D. Todella multitasking. Oli meillä yksi pissaepisodikin Eevan pissattua muovimattolattiallemme. Kostuin siitä sen verran, että pyyhkiessäni lattiaa havaitsin kuinka likaiset lattiat meillä on! Joulusiivouksen paikka?

Mistä tulikin mieleen, että olen jo vähän joulutunnelmissa. Ensi viikolla alkaa joulukuu, joka on yhtä kuin Jannen syntymäpäivä ja jouluvalojen asennus. Voin viimein laittaa jouluvalot ikkunaan hyvällä omallatunnolla. Olen jo hankkinut Jannelle kaikki lahjatkin :). Janne muuten yllätti minut kertomalla viettävänsä joulun minun ja perheeni kanssa. Harkitsen vakavasti karkaavani Rovaniemelle joulupäivänä Jannen mukana. Vanhempieni luona voi olla sen tasoinen vilske koska vanhempi, raskaana oleva pikkusiskoni ja tätitini tulevat jouluksi, että voisi olla ihan mukava päästä rauhoittumaan välissä.

Täytyy myöntää, etten näyttänyt aivan tältä tänään, vaan huomattavasti hömssähtäneemmältä, sillä tiedän kokemuksesta vauvanhoidon olevan jokseenkin sottaista ja hikistä puuhaa. Mutta kaivoin kyseisen mekon hyllyn perältä, enkä voi ymmärtää miksi en ole vähään aikaan käyttänyt tätä. Yksi hyvä puoli siinä on, että muisti on kuin seula: ei muista omistavansa vaatteita, joiden löytäminen tuntuu siltä kuin saisi lahjan. Ohimennen sanottuna, yritän näyttää pirtsakammalta seuraavalla kerralla :D.

Emmamaista

Olen alkanut katsoa Glee-sarjaa. En ole vielä aivan osannut päättä pidänkö sarjasta vai en. Välillä jaksot ovat parempia ja välillä kyllästyttäviä. Mutta yhdestä asiasta olen varma - Emma Pillsbury -hahmon stailaus on ihastuttava! Erityisesti vintagemaiset kaulakorut ja rintaneulat ovat mieleeni. Emma on sitä  mieltä ettei rusetteja voi olla yhdessä asussa liikaa.

 

Mielestäni on poikkeuksellista, että söpöstä ja tyttömäisestä lookista saadaan näin aikuismainen ja vakavasti otettava. Varmaankin kynähameilla on osuutensa asiassa. Myös Emman hiukset ovat kymppi. En ehkä pukisi ylleni samoja yhdistelmiä - toisin kuin jotkut :) - mutta yksittäisiä vaatekappaleita kylläkin. Kuten valkoisen neulepaidan, valkoisen pyöreäkauluksisen kauluspaidan, mustan pallokkaan neuleen ja vihreän rusettikynähameen (joka Emmalla on jossain muussakin värissä :D). Emma on sydämellinen, mutta neuroottinen opinto-ohjaaja, joka on syvästi ihastunut glee clubin ohjaajaan. Miten hänestä voisi olla pitämättä :)?

P.S. Osaisiko joku kertoa, miten tutkimussuunnitelma tehdään...?

Kaikilla tytöillä ei ole hyvä muisti, mutta he voivat silti omistaa kauniin hatun

Olen mestari sössimään opiskeluasioita. Erityisesti kvantitatiivinen tutkimuskurssi on osoittautunut yhdeksi sotkuksi. En ole mennyt kahdelle edelliselle pienryhmätunnille, vaikka olen ilmoittautunut pienryhmään. Tämä siksi, että jostain käsittämättömästä syystä olin unohtanut merkitä tunnit kalenteriini ja nyt uuden kurssin häsläyksen keskellä (en ollut taas ymmärtänyt ilmoittautua kyseiselle kurssille ja sain jossain vaiheessa tietää, että olin missannut kaksi iltaetäluentoa...) en ollut tajunnut tarkistaa asiaa. Voin vain kysyä itseltäni, kuinka tämä on mahdollista. Mutta se on.

Onneksi mieltäni lämmittää eräs viimein valmistunut ja postista pujahtanut hattunen!

Musta huopahattu on FionaTimantin käsialaa. Näin hatusta tosiaan promokuvia viime keväällä muiden hattujen joukossa ja ihastuin ensinäkemältä. Kyselin hatusta jo silloin, mutta mietin asiaa kolme kuukautta, minkä jälkeen laitoin tilauksen matkan. Nyt hattu on viimein kotiutunut. Perjantaina oli hatun neitsytmatka. Tuulettomilla pikkupakkasilla hattua voi käyttää aivan mukavasti, mutta koska korvat jäävät tietenkin paljaiksi ei tämä sovellu lumimyrskyihin. Toisaalta, ei sellainen ulkoilu sopisi hatun luonteeseen muutenkaan!

I'm in love!

Jos jotakuta kiinnostaa tämä hattu tai jokin muu FionaTimantin mallistosta, häneen saa yhteyttä bloginsa kautta, sekä joitain hattuja on myynnissä Vaudeville Boutiquessa.

P.S. Kuka tiesi, että lavantautirokote otetaan suun kautta kolmena tablettina? Mikä rokote se sellainen on? Minun pitää varautua pahimpaan Chileä ajatellen :D. 

Här är

Pakkasta on vasta -4, joten tätä takkia en ole päässyt vielä käyttämään. On muuten lämmin! Takissa on paksu välivuori, piilonapit ja muunneltava kaulus, joka voi olla auki enemmän tai vähemmän kuten toisessa kuvassa.

Purkkaa.

Samalla vaivalla kuvassa esiintyvät uudet farkkuni (hennesiltä jonkun kolme kymppiä). Housut eivät välttämättä ole talven paras vaate, koska ovat nämä sen verran kapoiset ettei alle mahdu oikein mitään. En vain voinut vastustaa kuviota! Olen haaveillut brokadi-kankaisista housuista ja nämä osuivat vähän siihen nälkään.

Aika jännä juttu: kun satuin selailemaan isotätini vanhoja valokuvia 40-luvulta, hänellä oli päällään jossain kuvissa hyvin samanlainen takki kuin tämä minun kaulusta ja toispuoleista leikkausta myöten! Suunnittelin takin siis itse, eli vein ompelijalle selkeän piirustuksen, sitten kävin kerran sovittamassa ja seuraavalla kerralla takki oli jo valmis. Olin yllättynyt siitä kuinka lähelle mielikuvaani takki lopulta muotoutui. Ainoastaan vyöhön olin ajatellut soljen, mutta en kai vain malttanut jättää takkia enää ompelijalle :D.

Nyt on sitten liput Chileen ostettu! Ei vielä tunnu oikein todelliselta. Lähtö on helmikuun ensimmäisenä. Äiti vähän muistutteli, että sisareni vauvan laskettu aika on 5. päivänä, joten se menee vähän ohi. Vähän harmittaa jälkikäteen, silllä - niin uskomatonta kuin se onkin - en muistanut asiaa ollenkaan. Ja olen poissa helmikuun loppuun, että vauva on jo kuukauden ikäinen tullessani takaisin. Nyt sille ei enää valitettavasti voi mitään. Äiti saa lähettää minulle kuvia :).

Otoskoon arviointi

Edellinen tentti tutkimuskurssin saralla meni yllättävän putkeen. Ongelmaksi onkin käymässä toinen tentti, joka sisältää soveltavia laskuja asioista, joita en ymmärrä 8o. Kuten keskiarvon estimointia ja sen luottamusvälin kaavoja. En ymmärrä miten ikinä voin päästä tentin läpi. Olin niitä, jotka kävivät tukiopetuksessa matikassa koko yläasteen ja ainoastaan siitä syystä selvisitvät lukion lyhyestä matematiikasta. Huomenna saan tuta.

Mukavampaa asiaa! Olen viimein saanut takkini! Se on niin hieno!

Minun oli siis pari vuotta sitten tarkoitus ommella itselleni villakangastakki, sillä en löytänyt sellaista kuin halusin mistään. No, nyt päätin toteuttaa projektin vähän eri tavalla ja tuin suomalaista pienyrittäjyyttä teettämällä itselleni liian haastavan työn ammattilaisella. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen! Pitää näyttää, kunhan ehtii ja pääse tentin yli.

Öitöit!

Kuolleiden päivä

Juhlimme kuolleiden päivää lauantaina äitini uudella asunnolla, joka on toistaiseksi vielä pintaremontin kourissa. Miljöö oli sinänsä sopiva. Kalusteita ei vielä juuri ollut ja lattioilla oli remonttipaperit. Samalla juhlistimme äidin tupaantuliaisia. Koska pippaloimme niin lyhyellä varoitusajalla, emme kutsuneet ketään perheen ulkopuolelta. No, pikkusiskoni kaveri oli mukana ainoana ulkomaailman edustajana (Janne lasketaan jo perheenjäseneksi).

Minä loihdi  meille verisiä lihapullia spagetin kera. Lisäksi tarjosimme salaattia, patonkia, lettuja ja muuta mässyä. Asunnossa ei vielä ole tietokonetta eikä televisiota, mikä oli oikein virkistävää nörtin kanssa asustelevalle :D. Pelasimmekin yhdessä uudehkoa zombi-lautapeliämme. Isällä ja äidillä oli vähän totuttelemista, sillä peli on kokonaan englannin kielinen.

Namnam

Äiti tahtoi pitää naamiaiset. Siispä minä olin kissa ja Janne oli joku...epäkuollut. Heh, vaikkapa sarjamurhaaja, Jokeri, vampyyri...kukin päättäköön itse. Joka tapauksessa Janne oli aika karmaiseva hiippaillessaan yhtäkkiä jostain kulman takaa... Äitini oli ruma noita, isäni ikuinen ylioppilas ylioppilaslakki päässä ja pieni rusetti kaulassa :D. Pikkusiskoni oli sitten kaunis noita tai jotain, ja tämän kaveri itämainen tanssija. Että sellainen kööri.

Ohjelmassa oli myös keittiön kaappien paljastaminen. Äiti halusi lastensa taiteilevan kaappeihin "jotain".  Päädyimme tekemään kaappeihin "kaikkea". Taiteellisen tuotoksen nimeksi tuli Tämä tuli niin äkkiä.

 

Tullessamme kotiin kuvasin videon oudosta ilmiöstä tietokonekoppamme tietämillä. Ehkä meidän asuntomme on kuin onkin riivattu....Havunneulanen pyöri vinhaa vauhtia ympäri itsekseen...

Original Video - More videos at TinyPic

Tämän päivän häiritsevin kuva

Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi (eikä sillä ole mitään tekemistä tuon häiritsevän kuvan kanssa, joka on nyt Jannen tietokoneen taustakuvana)?

Siitä että ulkomaille lähteminen on hermostuttavaa. Olen kiertänyt Eurooppaa pienen ikäni, mutta ehkä juuri siinä onkin se ongelma: en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Nyt olisi elämäni tilaisuus lähteä Chileen neiti Hukan luokse, ja olenkin menossa. Mutta jossain mielessä vastentahtoisesti. Siellä vallitsee kieli, josta minä hallitsen ilmauksen hola. En tiedä mitään Chilestä ja mielikuvani on aika painajaismaisesti värittynyt. Olen myös alkanut ajatella ötököitä. Yök. Tai aloin ajatella nyt. Taas. Tätä hetkeä ennen olin autuaana unohtanut koko asian. Eniveisselismeisselis (Eikä millään tavalla taaskaan viitaten tuohon kuvaan. Mistä lähtien vauvaöljyllä kasteltu mies on ollut seksikäs? Vauvaöljyn keksimisestä asti?) olen kuitenkin lähdössä. Vaikka se lentokonematka piinaa minua jonkin verran. Se on pitkä ja huonolla tuurilla se sisältää 15 tuntia odottelua erinäisillä kentillä. Minä olen huono odottamaan yksin lentokentällä. Sitäkin on tullut tehtyä. Ongelmaksi siinä muodostuu tekemisen puute, sillä ajattelin roudata mukaan vain sopivan repullisen tavaraa, koska aiomme liikkua ympäriinsä, eikä sinne taida mahtua kovin montaa kirjaa ja lehteä ja sen sellaista. Läppäristä puhumattakaan, joka btw painaa niin paljon, ettei reppuun muuta painon puolesta mahtuisikaan.

Pahoittelen tätä järjetöntä...Okei, pahoittelen sitä vasta huomenna tai ensi viikolla. Olen tänään käynyt aamulla zumbassa (Joka oli aika kivaa! Lukuunottamatta sitä, että unohdin ottaa sisäkengät mukaan ja nyt molemmat pottuvarpaani ja päkiäni ovat rakoilla) ja lukenut sittemmin koulukirjoja, poiminut sitaatteja ja kirjoittanut puolet esseestäni murehtien samalla ensiviikon tutkimuskurssi osa 2 tenttiä ja siihen liittyvää vammausta. SItten ajattelin keventää etsimällä lentolippuja Chileen muun muassa ruotsalaisilta sivustoilta. No, se ei ollut kovin hyvä kevennys. Ne, jotka ovat yrittäneet metsästää lippuja normaalia halvemmalla jostain netinkolosta, voivat hyvin ymmärtää. Jotenkin päälle on iskenyt pieni hepuli. Nukkumaanmenon aika on tullut. Tai ainakin iltapala-aika.

P.S. Olen tänään yrittänyt opettaa Jannelle miksi kahden saman konsonantin väliin yhdyssanoissa tulee viiva. Esim. tähti-ilmiö. Janne yrittää aina laittaa väliviivoja muihinkin yhdyssanoihin niin että lopputulos on tyyliin katto-lamppu. Yritin saada Jannea lukemaan kahden saman vokaalin yhdyssanaa ilman viivaa, koska silloin kielikorva sanoo, että jotain puuttuu. Ensinnäkin Janne ei osannut, vaan korjasi sanan oikein. Hetki sitten yritin uudelleen (viittaan seuraavassa itseeni termillä "minä"):

Minä: Janne, lue tämä: iltapaalaika.
Janne: Iltapaala-aika.
Minä: Ei, sinä et osaa. Se on iltapalaaika. Mihin kohtaan tässä välimerkki tulee?
Janne: Mitä tässä edes lukee? Ei tämä ole mikään iltapala-aika!
Minä: (Repeilyä) Joo, tähän tulee tällainen välimerkki: iltapaal'aika.

Randoms

On suuri vääryys järjestää luentoja aikavälille 17-20. Kolme päivää peräkkäin kolmen tunnin tutkimuskurssiputkea. Loma alkaa tämän päivän jälkeen ja lintsaamisen houkutus on suuri. Toisaalta, jos jään pois, käsiteltävät asiat menevät ohi. Tentti on jo loman jälkeisellä viikolla.

Tässä pieni vilaus viimeisimmästä hankinnastani.

 

Juhlimme kahdeksatta vuosipäiväämme tiistaina. Varasin meille yön hotellin executive-huoneesta, tosin emme edes vaihtaneet kaupunkia :D. Oli kuitenkin mukavaa vaihtelua arkeen, kun pääsimme pulahtamaan uimaan ja saunaan ja aamulla oli runsas buffet. Kävimme siinä välissä katsomassa myös Napapiirin sankarit, mikä oli aika hupi raina. Naureskelin suunnilleen yksikseni salissa. Ihmettelenpä vain, että mikä muita riivasi :). Leffaan oli saatu hyvin vangittua pohjoisen poikien tyyli ja vammaus.

Myös tällainen vintage-tapaus on ilmaantunut vaatekaappiani täydentämään. Tosin tuo vyöasia on pieni ongelmanpoikanen, sillä se jää löysäksi päällä. Olin myös yllättynyt siitä kuinka tiukka tämä on kylkiluiden kohdalta :D. Noh, mitä sitä turhaan puuskuttaa muutenkaan.

Pakko näyttää myös leipomani kakkunen jätskilisäkkeen kera. Nämä ovat vähän niin kuin muffineja, mutta taikina on murotaikinaa oikeastaan, joten kutsun niitä kakkusiksi. Sisällä on marjatäyte, nam! Ohje löytyi yhdestä pirkka-lehtisestä. Nämä ovat niin helppoja etten edes minä ole epäonnistunut.

 




Tällaista täysin sattumanvaraista tällä kertaa. Palaillaan!

1940s

Kiitos ompelukoneen kaapin epäilyttävistä koltuista saattaa kuoriutua lempparimekkoja. Kuten tästä kirpparilta ostetusta 70-luvun mekosta. Mekko ostettiin alunperin 70-luku teemaisiin pirskeisiin jonnekin. Sittemmin olen käyttänyt mekkoa toisinaan, sillä pidän sen kuosista, kankaasta ja mallista. Ainoa ongelma olivat pitkät, isot puhvihihat. Olin myös pienetänyt mekon mittoihin, joissa olin kolme senttiä sitten. Kaivoin koneen ja muutin hihat istuviksi ja isonsin vyötärön. Tässä lopputulema:

 

Pidän erityisesti mekon helmasta. Plus, tämä on mukava päällä!  Tänään oli 40-luku päivä :). Kesän jälkeen tuntuu muuten vihdoin oikealta käyttää mustaa! Se tuntuu kesällä niin väärältä, mutta tähän vuodenaikaan se taas tuntuu sopivan. Sinänsä mukavaa, koska minä, kuten kaikki muutkin, omistan kasan mustia vaatteita.

Käväisin näissä kamppeissa katsomassa oopperaa. Ei ehkä ihan yhtä hyvää kuin Savonlinnassa kesällä, mutta nautittavaa viihdettä siitä huolimatta. Olin tällä kertaa positiivisesti yllättynyt siitä, että ihmiset olivat panostaneet ulkoasuunsa. Ehkä olen alkanut suhtautua suomalaiseen pukeutumiseen tarpeettoman kyynisesti. Ainakin toivon niin.

Sortsit syksyllä

 


Olen saanut tentin siirrettyä tehtävistä tehtyjen asioiden listalle! Ensin pyörittelin tenttipaperia epätoivoisesti, mutta jonkin ajan kuluttua kysymys alkoi aueta minulle. Uskallanko sanoa pääseväni todennäköisesti läpi?

Kaivoin sortsit kesävaatteista kokeiltavaksi villasukkisten kanssa. Toimii ihan hyvin, vaikka olen epäillyt kombinaatiota.

Takki pääsi ulkoilemaan ekaa kertaa tänä syksynä.

Tänään sayoi räntää, kun äiti heitti minut kotiin. Ei se sinänsä mitään, minulla oli uusi pipo. Olin isän luona haukkaamassa sapuskaa ja katsomassa vanhempien kanssa kuvaton.comin kuvia :D. Siinä minun päiväni.

Hymyä huuleen!

 

Olin juuri herännyt päiväunilta tätä kuvaa otettaessa :D. Asetelma herättää useampia kysymyksiä, kuten miksi otin kuvan juuri päikkäreiden jälkeen? Tai miksi en viitsinyt siistiä pehkoani? Hwo knows.

Mekko on ihanan käytännöllinen, koska se on kokonaan paksua, venyvää trikoota. Pitkähihaisena mekko on varsin lämmin ja alle voi pukea useamman kerroksen tarvittaessa. Ohuen nahkavyön ostin jonkin aikaa sitten 3,50 eurolla suutarilta. Jalassani olevat kengät harmittavat minua jonkin verran, sillä ne ovat periaatteessa vähän liian kapeat erityisesti oikeaan jalkaani. Jostain syystä olen kyllä pystynyt kävelemään näillä ilman ongelmia kokonaisia koulupäiviä. En tiedä miten se on ollut mahdollista. Ehkä pitäisi testata uudestaan. Nämä ovat ainoat kengät, joista olen saanut miespuoliselta henkilöltä kehuja koululla.

Olin tänään hoivailemassa Eeva-vauvaa sillä aikaa kun hänen äitinsä oli kasvihoidossa oman äitinsä ja sisarensa kanssa. Se on muuten suhteellisen väsyttävää puuhaa, vaikka Eeva onkin niin helppo ja oli tänään hyvällä tuulella. Minä vain ilmeisesti väsähdän kaikesta höpöttämisestä ja leikkimisestä. Palkaksi kävimme osatamassa hulluilta päiviltä vielä kolmea eri herkkujuustoa ja suklaata! Nam nam!

Kyseenalaistamista

Tänään on epäonnistumisen kultapäivä. Tentti, johon olen pala kurkussa lukenut koko viikon oli tänään. Tai olisi ollut. Jos ovi ei olisi ollut tiiviisti kiinni, lukossa siinä vaiheessa, kun yritin päästä oman paperini ääreen. Siis MITÄ? En edes tiedä milloin tentti alkoi. Tasalta? Akateemisella vartilla yli? Tosin olin paikalla kymmentä yli, että edellistä epäilen. Olisiko minun pitänyt hakata epätoivon raivossani ovea? Eikö rynkyttäminen riitä? Olisiko pitäny hakea kirves ja murtautua sisään? Minulla ei ole aavistustakaan missä meni vikaan. Minulla on ilmeisesti nyt motivaation puutteen lisäksi huono opiskelukarmakin... Onneksi on uusintapäivä. Olisi vain ollut niin kiva saada tuo pois alta. Seuraava tentti kun on joskus kahden viikon päästä.

Ennen tätä tenttifeilausta kävimme hulluilla päivillä. Tuntuu, että ne olivat jollain tavalla vähemmän hullut kuin viime vuonna. Ostin kylpymaton. Väänsimme Jannen kanssa vähän kättä koosta :). Minä olin pienemmän puolella. Kotona halusin heti laittaa uuden lattialle. Matto näytti lattialla käsipyyhkeen kokoiselta. Otetaanko lauantaina uudestaan?

Mustat nilkkurit. Onko se niin vaikeaa? Perusmustat, ei solkia, ei rypytyksiä, pieni plato, jotta varpaat eivät jäädy. On se juuri niin vaikeaa.

Mielenkiintoisin...tai siis hämmentävin kenkätrendi meneillään ovat mielestäni kengät tähän tyyliin:










Olen nimennyt nämä esinahkakengiksi, koska erityisesti perusnahkaisina nämä näyttävät siltä, kuin kengän päälle olisi vetäisty...no. Erityisesti ylipolvensaappaat näyttävät epäilyttäviltä.



Kuvat ovat linkkejä kenkien alkuperäiseen lähteeseen.


P.S. Janne ei koskaan saanut niitä sukkia. Ne olivat niin isossa kokohaarukassa ja näyttivät valtaisilta, että päätimme jättää ne sikseen. Siis, miksi laittaa kooksi 40-45? Ne ovat kuitenkin pienimmälle koolle aivan liian isoja ja isoimmalle  pieniä.

Pää täynnä vieraita sanoja

 

Miksi jotkut kirjat ovat niin vaikeita? Tämäkin yksilö on kuin täynnä piilomerkityksiä ja hieroglyfien joukkoja. Olen tehnyt melkein kaksi openoffice-sivua termilistausta. Onneksi materiaalit saa ottaa tenttiin mukaan, mutta minulla on silti tästä huono fiilis. Voin sanoa, että olen tyytyväinen jos pääsen läpi tämän kurssin, se riittää.

Huomenna alkavat hullut päivät. Olemme Jannen kanssa tehneet listan kaikista asioista, joita sieltä pitäisi käydä hakemassa. Kuulostaako tämä vain minun korvissani porvarilliselta :D? Ajattelimme mennä aikaisin aamulla, ehkä silloin ei olisi niin suurta tunkua. Janne haluaa sukkia, ne ovat varmasti haluttuja, heh hee. Jotain ihanaa juustoa olisi kiva käydä haalimassa. Olemme muuten Janskun kanssa miettineet meille jotain yhteistä harrastusta. Ruoanlaitto voisi olla yksi...voisimme ryhtyä kulinaristeiksi :).

Olemme soittaneet toistolla Joose Keskitalon levyä Tule luokseni, kulta. Häröä, aika mahtavaa underground-musaa.

"Ja jos on onni myötä
eikä katkeroiduta suotta
minä sinua suutelen suuttumatta."
- Joose Keskitalo, Pimeydestä pimeyttä vastaan


Joose Keskitalo - Viis tyttöä

Raitabaskeri pakkasille

 

Voi olla, että olen ylisuhatutunut näihin yhdeksään lämpöasteeseen jo jonkin aikaa. Ongelma on se, että jos pukeudun lämpimästi jo tässä vaiheessa, miten ihmeessä meinaan tarjeta talven pakkaset. Joista on ennustettu kovimpia tuhanteen vuoteen. Hyi, miten puistattavaa! Toisaalta meillä on täällä sisällä yhtä kylmä kuin parinkymemnen pakkasessakin...

Emme muuten voittaneet lotossa, mekään :D. Olisihan se ollut kiva saada vähän tuohta taskuun.Onneksi sain kuvan 109 euron housut 5 eurolla alennusrekistä.

Minulla on vastassani pahin koulueste toistaiseksi tänä vuonna: tutkimuskurssin tentti. Minä en tajua yhtään mitään, en edes sitä mitä minun pitäisi kurssikirjasta lukea. On vähän sormi suussa.

Sivuhuomioita

Monmon kävikin eilen meillä ja pelasimme Red November lautapeliä, jossa juopot tontut yrittävät pitää sukellusveneensä kunnossa. Vähän jäivät säännöt vielä hämärään... Ensi viikolla Mon lähtee Prahaan neljäksi kuukaudeksi. Pitäisiköhän minun harkita vaihtoon lähtemistä jonnekin? Kenties? En sinänsä perusta kovin paljon Yhdysvalloista, mutta siellä voisi olla opiskelun kannalta mielenkiintoisia näkökulmia. Plus pärjäisin englannilla. Muita ylimääräisiä kieliä en sitten osaakaan.

Hmm. Mistä tuo pöydänkulma tuli? Hain sellaista Chloemaista fiilistä... Äh tämä on kyllä blogikuvauksen pohjanoteeraus tähän mennessä. Sain harmaan, villaisen neuletokin Monilta eilen :)).

Aivojumppaa

Liikaa kirjoja, liian vähän aikaa. Siinä opiskelijan mottolause.










Meillä on jokseenkin villiintynyt ikkunalauta.


 

Tänään on tarkoitus mennä Monmonin kanssa kuuntelemaan sinfoniaa tai sitten katsomaan teatteria. Kulttuuria vaihteeksi! Mistä tulikin mieleen ettei ole enää montakaan viikkoa, kun kuun kuun lopussa täällä on irlantilaisen musiikin festivaali! Viime vuonna oli sen arvoista käydä kuuntelemassa :), että otetaan tänä vuonna uudestaan. Pitäisi jo ryhtyä suunnittelemaan mitä aikoo käydä kuuntelemassa. Tunnelmallisinta on ehkä käydä kuuntelemassa jamittelua baarissa.

Kíla oli kova! (Tai olisi ollut jolleivät äänimiehet olisi olleet niin lohduttoman ammattitaidottomia.)