Pari viikkoa sitten kävimme taas porukalla Tivolissa. Oikeastaan halusimme viedä siskontyttöni sinne :). Nyt, kun olen itse jo vanha ja raihanainen, enkä enää innostu laitteista (Pomppulinnaan olisi kyllä kova hinku, mutta sinne ei päästetä!), minusta on yhtä hauskaa katsella, kun pikkuisella on hauskaa, kuin jos itse olisin laitteissa. Rooraa ei pelottanut yhtään, vaikka hän kävi useissa laitteissa yksin. Jännitti vain :). Äiti taisi olla vielä jännityneempi, mutta hyvin se meni! Pomppulinnaan Roora ei kuitenkaan jostain syystä uskaltautunut. Ehkä siellä oli niin ison näköisiä lapsia.
Janne nautti tivolin ruokapuolesta ja hamstrasi itselleen pirtelöä ja hattaraa :D. No joo, Janne jakoi hattaran meidän kanssamme, se oli mukavasti tehty. Uskaltauduin minäkin yhteen laitteseen! Eikä se edes ollut maailmapyörä, vaan se isompi vuoristorata! Ensimmäinen kierros oli huomattavasti tuskaisampi kuin toinen. Minun ongelmani on se, että minua ottaa vatsanpohjasta laitteissa samalla tavalla kuin vaikka keinussa, mutta se ei ole mikään nipistys vaan kouristus. Se todella sattuu. Kaikki, mikä menee nopeasti ylös ja alas on painajaista. Tivolin vuoristoradassa ei kuitenkaan juuri ole isoja laskuja, joten se menettelee. Ehkä eksymme jossain vaiheessa kesää vielä Särkänniemeen, mutta ihan hyvä se oli näinkin. Aah, aikuisuus. Minä olen kyllä niin kiinni kesäteatterihommassa, että en ehdi juuri mihinkään. Olemme jo pari viikkoa yrittäneet Monmonin kanssa mennä katsomaan Kultahattu, mutta minulla ei ole iltoja vapaana. Paitsi viikonloppuisin, mutta silloin Janne on ollut täällä.
Peter Pan -näytelmän tiedot löytyvät täältä. Yksi meidän promokuvista by Antti Leimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti